”Olen tutkinut huovuttamisen kautta materiaalien merkittävää roolia sekä sitä, miten materiaalit muokkaavat meitä ihmisiä. Työskennellessäni huovuttamisen kanssa olen havainnut, että työstämämme materiaalit muokkaavat kehomme liikkeitä ja vaikuttavat sekä ideointiimme suunnitteluvaiheessa että suhteisiimme muihin tekijöihin – ja myös ympäristöön. Huovutus on menetelmä, jossa huopaa valmistetaan villakuituja yhdistämällä. Tarkastelin tekijöiden kokemuksia huovutusprosessin aikana ja seurasin muutoksia sekä materiaaleissa että niiden käsittelijöissä.
Olemme jokapäiväisessä elämässämme jatkuvasti tekemisissä materiaalien kanssa. Ne vaikuttavat siihen, mitä tunnemme ja koemme. Materiaaleille on kuitenkin historiallisesti annettu jokapäiväisessä elämässämme hiljainen rooli. Havaitsemme materiaalit yleensä kiinteinä ja staattisina kokonaisuuksina, jotka ovat aina olleet käytettävissämme.
Todellisuudessa voimme kuitenkin kokea materiaalit ja toimia niiden kanssa eri tavoinriippuen olosuhteista, joissa olemme niiden kanssa vuorovaikutuksessa. Ne eivät ole hiljaisia eivätkä staattisia, vaan jatkuvassa muutoksessa ja liikkeessä. Tutkin miten käsityöläisen toimijuus yhdistyy materiaalin toimijuuteen ja miten tämä luo mielekkäitä ja vastuullisia tapoja olla 'maailman kanssa'.”
”Esitän väitöskirjassani useita teoreettisia viitekehyksiä ja metodologisisia lähestymistapoja uusien käsityötaitojen oppimiseen ja materiaalien kanssa työskentelyyn.
Bilge AktaşMateriaalien kanssa työskenteleminen voi lisätä ymmärrystä kumppanuudesta ympäristön kanssa."
Luova prosessi aloitetaan usein suunnittelustudiossa samaan aikaan kun vuorovaikutus materiaalin kanssa alkaa. Tutkimukseni osoittivat kuitenkin, että vuoropuhelu alkaa jo ennen kuin aloitamme materiaalien kanssa työskentelemisen. Materiaalit muuttuvat jo alkuperäisessä ympäristössään. Esimerkiksi huovuttamisen päämateriaalina käytettävä villa on lampaiden rodun ja niiden elinympäristön muokkaamaa: tuulen voimat ja vaikutus, lampaiden liikkeet sekä sää, kuten aurinko vaikuttavat villan pehmeyteen. Tämän oivalluksen pohjalta ehdotan, että meidän on määriteltävä luovat käytännöt avoimemmin, eikä käsityksemme pitäisi rajoittua ihmisten läsnäoloon. Meidän tulisi ymmärtää, että materiaalinen ympäristö muokkaa valmistusprosessejamme muuttamalla materiaaleja ja meitä.
Siksi ehdotan tutkimuksessani prosessikeskeisen ajattelutavan omaksumista, mikä jättää tilaa uudelle ajattelulle ja materiaalisuudelle. Materiaalin toimijuuden tarkastelu johti ajatukseen tekijän laajemmasta vastuusta ymmärtää avoimemmin itsensä ja materiaalin välinen suhde.
Materiaalisen suunnittelun ja valmistamisen prosesseihin olennaisena osana kuuluvaa pohtivaa ajattelua voidaan käyttää alustana, jonka kautta voimme ajatella suhdettamme materiaaleihin ja maailmaan.”
”Yksi tutkimukseni tavoitteista oli provosoida uusia keskusteluja, itsereflektiota ja käyttäytymismuutoksia. Uskon, että alkaessamme kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä tapahtuu ihmisen ulkopuolella, voimme alkaa korjata suhdettamme ympäristöön. Kun ymmärrämme, että asiat ovat jatkuvassa liikkeessä, voimme nähdä itsemme osana näitä liikkeitä ja maailmaa – emme luonnollisten kokonaisuuksien, eläinten tai kasvien omistajina.
Tämä tutkimus edistää ajattelua, jossa ihmisellä ei ole määräävää asemaa materiaaleista. Se esittää, että ihmiset voivat olla olemassa vain yhdessä ’ei-ihmisten’, kuten eläinten, kasvien, mineraalien ja muiden kokonaisuuksien kanssa. Vaikka tutkimukseni tarkasteli aihetta enimmäkseen huovuttamisen kautta, se osoitti, että alkaessamme tunnistaa ihmisten riippuvuuden ’ei-ihmisistä’, myös hierarkiat meidän ihmisten kesken tulevat näkyviksi.
Siispä tämä väitöskirja voi johtaa erilaisiin olemisen ja tietämisen tapoihin sekä uudenlaisiin suunnittelukäytäntöihin niin ihmisten kesken kuin ihmisten ja ’ei-ihmisten’ välillä. Menetelmänä materiaalien kanssa oleminen ja niiden työstäminen voi lisätä ymmärrystä kumppanuudesta ympäristön kanssa. Uskon, että tämä voi olla lähtökohta ajattelutavalle, jossa ihmisiä ja luontoa ei keinotekoisesti eroteta toisistaan."
Aktaşin väitöskirja Entangled Fibres: an examination of human-material interaction tarkastettiin Aalto-yliopistossa 26. marraskuuta 2020.
Kuukauden väitös -sarja esittelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa väitelleitä tutkijoita ja heidän väitöstutkimuksiaan.
Kuukauden väitös: Hoivaympäristöjen estetiikka ja arkkitehtuuri, arkkitehti Freja Ståhlberg-Aalto. Uusi juttusarja esittelee ajankohtaisia Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitöstutkimuksia.
Kuukauden väitös: Voiko uudelleen löydetty vaatteiden korjaamisen taito tarjota vastauksen maailmanlaajuiseen tekstiilijäteongelmaan?
Kuukauden väitös: Mikko Koiviston mielestä psykiatrisesti vammaisella on oltava oikeus määritellä itse itsensä ja paikkansa yhteiskunnassa.
Kuukauden väitös: Khalil Klouchen tutkimus on ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen alalta.
Kuukauden väitös: Entä jos käyttöliittymät pystyisivätkin erottamaan, katsommeko niitä vai emme, ja muuttamaan toimintaansa sen mukaan?
