Hytti nro 6 valloittaa maailmaa – valttina aitous ja universaali huumori

Juho Kuosmasta voisi tituleerata jo Cannesin, elokuvajuhlien mekan, konkariksi.Hänen Aalto-yliopiston ohjaajaopintojen lopputyöelokuvansa Taulukauppiaat voitti pääpalkinnon Cannesin opiskelijaelokuvien Cinéfondation-kilpasarjassa vuonna 2010. Ensimmäinen pitkä elokuva Hymyilevä mies puolestaan voitti festivaalin toiseksi arvostetuimman Un certain regard -kilpasarjan vuonna 2016.

Viime kesänä Kuosmasen toinen pitkä elokuva Hytti nro 6 sai nousujohteisesti festivaalin toiseksi arvostetuimman Grand Prix -palkinnon, jaetusti iranilaisen Asghar Farhadin elokuvan A Hero kanssa.

Mikä on Kuosmasen menestysresepti? Siihen ohjaaja ei osaa suoralta kädeltä vastata.

”Ainakin käytämme paljon aikaa ja energiaa esimerkiksi käsikirjoituksen miettimiseen. Se varmaan näkyy lopputuloksessa.”

Ohjaaja kertoo olleensa tyytyväinen Hytti nro 6 -elokuvaan kun se valmistui, mutta menestys oli silti yllätys: ”Festivaalille pääseminen ja siellä palkituksi tuleminen on niin monen tekijän summa”.

Yhteistä Kuosmasen elokuville on, että niissä on paljon huumoria, vaikka ne eivät varsinaisesti komedioita olekaan.

”Festivaalitarjonnassa ne erottuvat ehkä siksi, etteivät ne ole raskaita. Jotain sellaista huumoria niissä on, joka tuntuu vetoavan ihmisiin. Se on kuitenkin meidän omaa huumoriamme.”

Ohjaaja sanoo kokevansa hieman ristiriitaiseksi puhua menestysreseptistä, sillä tekijät ovat pyrkineet luomaan ennen kaikkea itselleen hyvän elokuvan. ”Laskelmointi uskoakseni näkyisi falskina kalasteluna, ja siinä hukkaisi samalla myös arvostelukykynsä.”

Hän täsmentää tarkoittavansa sitä, että jos ratkaisut alkavat perustua mielikuvalle toisten mausta, on vaikea enää itse arvioida, onko kohtaus hyvä.

Palaute antaa uskoa ja rohkeutta

Elokuvan pyöriessä valkokankaalla Cannesissa Kuosmanen ajatteli, että se tuntui paljon pidemmältä kuin aiemmin. Kuunnellessaan yleisön reaktioita hän mietti, miksi hymähdykset joissain kohdissa olivat aluksi melko vähäisiä.

Hän kertoo kuitenkin kokemuksen myötä oppineensa, että vaikka naurunpyrähdykset voi kuulla, katsojien muita reaktioita ei.

”Alkuun se oli piinallista odotusta. Tilanteessa auttoi kuitenkin, että koin itse onnistuneeni siinä mitä yritin. Yritän ajatella niin, että jos olen itse tyytyväinen elokuvaan, se riittää.”

Vaikka se ei aina ole helppoa, hän ymmärtää päästää irti.

”Miten muut elokuvan kokevat, ei ole siinä tilanteessa enää minun käsissäni. Taustalla vaikuttavat niin paljon ihmisten omat kokemukset.”

Kun elokuva loppui ja aplodit alkoivat jo ennen kuin lopputekstit ehtivät kunnolla alkaa, ohjaajakin saattoi uskoa, että hyvin meni. Katsomo räjähti taputtamaan.

”Meillä on ollut onni, että olemme saaneet rohkaisua omaan tekemiseen ihan koulutöistä alkaen. Ja että se huumori, mikä on meidän mielestämme hauskaa, on ollut myös muiden mielestä hauskaa. Palaute, että ihmiset löytävät elokuvistamme heijastetta omaan elämäänsä, on antanut uskoa ja rohkeutta.”

Näyttelijät tekevät elokuvan

Elokuva on kuvattu Venäjällä, tuotettu kansainvälisenä yhteistyönä ja sen tekijäryhmässä on ihmisiä eri maista. Haasteita riitti tavanomaisista kielimuurista ja venäläisen työryhmän koostamisesta aina junien vuokraamiseen Venäjän rautateiltä.

Oikeiden tapahtumapaikkojen löytäminen vaati kaikkineen 25 000 kilometriä junassa istumista.

Kuosmaselle itselleen suurin haaste on aina oikeiden näyttelijöiden löytäminen. ”Heidän kauttaan elokuva lopulta tapahtuu: näiden kahden ihmisen välissä ja vuorovaikutuksessa.”

Hytti nro 6 -elokuvassa päähenkilöiden välinen suhde ei välttämättä asetu mihinkään totuttuun kaavaan.
”Kutsun itse sitä jonkinlaiseksi sielunkumppanuudeksi. On hienoa, että ihmiset ovat saaneet kiinni siitä ajatuksesta”, Kuosmanen iloitsee.

Mikä on ohjaajan johtoajatus elokuvanteossa?

”Kyse on kai lähinnä siitä, että yrittää saada kiinni jostakin epämääräisestä tunteesta ja kysyä ihmisiltä näkevätkö he saman: tunnistatteko te mitä yritän sanoa, saatteko kiinni niistä tunteista”, Kuosmanen pohtii.

Kuosmanen toteaa, että elokuva ja aiheet eivät ole paikkakohtaisia, vaan ne käsittelevät yleisinhimillisiä toiveita, pelkoja ja tuntemuksia.

”Elokuvahan on humaani, ihmiskeskeinen taidemuoto, ja meidän elokuvamme keskittyvät tosi paljon ihmiseen – hän on lähikuvassa suurimman osan elokuvasta. Se varmasti tekee siitä myös universaalin”, Kuosmanen pohtii.

Valttina aitous ja rehellisyys

Entä se menestysresepti?

”Niin kliseinen menestysreseptin aines kuin aitous, tai se että uskaltaa olla myös naiivi onkin, se on meidän töissämme tärkeä tekijä.”

Kuosmanen sanoo olevansa onnekas myös siinä, että hän on saanut valita, keiden kanssa työskentelee. Nuoruuden ystävänsä, tuottaja Jussi Rantamäen kanssa hän on tehnyt elokuvia yhdessä jo pienen ikuisuuden.

Hänen mielestään on tärkeää, että lähimmät työkaverit jakavat saman maailmankuvan ja ihmiskuvan, jolloin heille ei tarvitse selittää vaikeasti verbalisoitavia asioita.

”Niille jää kiinni, jos yrittää valehdella tai esittää jotain muuta. Se auttaa pitämään taiteen rehellisenä ja aitona.”

Monissa suomalaisissa huipputuotannoissa mukana ollut, Aalto-yliopistossa luennoiva lavastaja Kari Kankaanpää näkee Hytti nro 6 -elokuvan menestyksen takana muutaman selvän muista erottavan tekijän. Hän antaa kiitosta ennen kaikkea ohjaajalle.

”Juho on sekä erittäin hyvä tarinankertoja että taitava kuuntelija, ja hänellä on oma vahva visio. Hän saa ihmisistä parhaan esiin ja tuotannon kaikki osa-alueet loistamaan”, Kankaanpää suitsuttaa.

”Kameran linssi toimii molempiin suuntiin: jos ryhmällä on hyvä meininki, se näkyy myös elokuvassa.”

Kankaanpää pääsi tässä elokuvassa myös kuvauspaikalle valvomaan lavastusta, jotta se vastaa hänen suunnittelemaansa. Tämä ei suomalaisissa tuotannoissa usein ole mahdollista. Työryhmä oli lisäksi hänen mielestään paitsi erittäin hyvä myös riittävän kokoinen, sekin liian harvinainen tilanne suomalaisissa tuotannoissa.

Kiitosta saa myös tuotantoyhtiö Aamu. Kankaanpään mukaan tuotantoyhtiöissä on eroa siinä, miten tuotantoprojektiin asennoidutaan: määrääkö tekemistä kassavirta vai sydän.

”Tässä tapauksessa ohjaajan ja tuotantoyhtiön kanssa toimiminen on kuin kotiin tulisi.”

Tärkeää on omaäänisyys, tarinankerronta ja monipuolisuus

Suomalaisen elokuvan ja osaavien tekijöiden menestymisen takana on pitkäjänteinen, laadukas elokuvakoulutus. Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos ELO pärjää hyvin sekä pohjoismaisessa että eurooppalaisessa vertailussa ja on kysytty partneri kansainvälisissä yhteyksissä. Opiskelijoiden työt menestyvät kotimaisten kilpailujen lisäksi erinomaisesti kansainvälisissä mittelöissä.

Miten menestyviä elokuvantekijöitä koulutetaan?

”On tärkeää, että pystymme kouluttamaan omaäänisiä elokuvantekijöitä. Tarinankerronnalla on siinä iso rooli”, sanoo laitoksen johtaja Anna Heiskanen.

”Emmehän me voi tarjota menestysreseptiä kenellekään, mutta voimme opettaa elokuvankerronnan keinoja mahdollisimman monipuolisesti ja tukea elokuvantekijöiden kasvua omaäänisen elokuvan tekoon. Meidän tehtävämme on tarjota välineet ja tuki.”

Hytti nro 6 on myyty yli sataan maahan, joten se saa laajan maailmanlaajuisen teatterilevityksen. Suomessa ja Venäjällä se tuli ensi-iltaan lokakuussa ja marraskuun alussa muun muassa Ranskassa. Marraskuun loppuun mennessä elokuva oli saanut yli 100 000 katsojaa Suomessa ja Ranskassa sekä Venäjällä erityisen lämpimän vastaanoton.

Kriitikoiden ylistämä elokuva on selvästi löytänyt yleisönsä. Hytti nro 6 on hyvässä nosteessa myös Oscar-shortlistalla, joten sen menestystarinaa ei ole vielä kirjoitettu.