Olet mukana kvantti-instituutissa, -alustalla, -näyttelyssä ja myös kvanttialan startupissa, joka sai juuri rahoitusta. Kuinka tämä kaikki tapahtui?
Tulin Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 2017 väitöstutkimukseni aikana, ja tein harjoittelun professori Sabrina Maniscalcon ryhmässä. Hän on ensimmäinen ihminen, johon tutustuin täällä. Muutin Suomeen 2020.
Roolini Aallossa pitää sisällään sen, että laajennan kvanttitutkimuksen ja -teknologioiden näkyvyyttä yhteiskunnassa. Olen sen vuoksi sukeltanut syvälle kvantti-ilmiöiden maailmaan. Tein väitöskirjani kvanttifysiikan perusperiaatteista, ja olin sen jälkeen puoli vuotta tutkijatohtorina. Nyt olen osa professori Jukka Pekolan ryhmää.
Kvantti tulee olemaan tulevaisuuden teknologia, ja erilaisia aloitteita on käynnissä paljon. Hyvin todennäköisesti yhteiskuntamme tulee muokkaantumaan näiden uusien teknologioiden johdosta, ja sen vuoksi pidän kvanttilukutaitoa erittäin tärkeänä.
Meidän ei pidä kouluttaa pelkästään tulevaisuuden työvoimaa. Jokaisella meistä pitäisi olla vähintään mahdollisuus ymmärtää kvanttifysiikkaa. Toistaiseksi kvanttifysiikka ei ole lainkaan tunnettu aihe, mutta kiinnostusta kvanttitutkimukseen ja -teknologioihin on riittämiin.
Tänään on kansainvälinen päivä naisille ja tytöille tieteen ja teknologian parissa. Lisäksi on syntymäpäiväsi. Onnittelut! Kuinka sinusta tuli kvanttitutkija?
Perheeni ja opettajani ovat lapsesta saakka rohkaisseet minua olemaan utelias, vaikka se ei suoranaisesti koskenutkaan juuri fysiikan alaa.
Tavallaan fysiikka oli yllättävä valinta. Halusin ensin lääkäriksi, mutta sitten minulla oli erittäin hyvä luonnontieteiden opettaja koulussa. Osallistuin yliopiston orientaatiokurssilla ESA:n, Euroopan avaruusjärjestön, italialaisen professorin työpajaan. Hän kertoi paljon Marsista ja avaruustutkimuksesta, ja rakastuin aiheeseen. Lukion viimeisenä vuonna opiskelin tähtitiedettä ja halusin astrofyysikoksi.
Mutta kolmantena vuonna yliopistolla tutustuin kvanttifysiikkaan ja halusin alkaa tutkia kvanttifysiikkaa.