Kielen kuvantaminen

Tutkimusaiheet ja -hankkeet

Nykyaikaiset noninvasiiviset neurokuvaustekniikat ovat avanneet valtavia mahdollisuuksia aivojen käytön tutkimiseen ja sekä normaalien että heikentyneiden hermoverkkoprosessien kuvaukseen. Nämä ominaisuudet ovat erityisen arvokkaita ihmisille ainutlaatuisten monipuolisten toimintojen, kuten kielen, tutkimisessa. Kysymykset, joita voidaan kysyä neurokuvantamista käyttämällä, ja tekniikat ja analyysimenetelmät, joiden avulla kyseiset tutkimukset ovat mahdollisia, ovat 20 viime vuoden aikana jatkuvasti monipuolistuneet. Tämä kehitys on suurimmalta osin tapahtunut erillään kussakin kuvantamistavassa, kuten toiminnallisessa magneettiresonanssikuvauksessa (fMRI), jossa lokalisointi perustuu hermoverkkojen toimintaan liittyvään hapen kulutukseen ja veren virtaamiseen, ja magnetoenkelografiassa (MEG), jossa seurataan toiminnan spatiotemporaalista etenemistä jälkisynaptisiin hermoverkkovirtoihin liittyvän sähkömagneettisen kentän avulla. Tämän tärkeän kehityksen ansiosta kuvantamismenetelmät ovat nyt vaiheessa, jossa tietoa on niin paljon, että ne ovat uskottavia ja toistettavissa olevia aktivointimalleja jopa korkean tason kognitiivisissa tehtävissä. Neurokuvantaminen on saavuttanut kypsyystason, jossa pystytään kysymään – ja pitäisi kysyä – miten erityyppisiä kuvantamistoimenpiteitä voidaan parhaiten hyödyntää kognitiivisista prosesseista ja niiden häiriöistä tietoa antavina antureina ja miten tällaisen hermoverkkotason tietämyksen avulla voidaan käsitellä kognitiivisten toimintojen, erityisesti kielen, laskennallista luonnetta. Koska kuvantamistietojen tulkinta on erittäin riippuvaista käytettävissä olevista kognitiivisista malleista ja päinvastoin, kuvantamistietojen kognitiivisia tulkintoja rajoittavat kunkin kuvantamismenetelmän ja analyysimallin tarjoamat näkemykset. Näin ollen nämä kaksi tutkimuslinjaa nivoutuvat tiiviisti toisiinsa.

Lue lisää tutkimuksesta