Konetekniikan laitos

Saksalaiset opettajat Suomessa

Tekniikan opettajien kysyntä Euroopassa oli 1800-luvulla jatkuvasti suurempi kuin tarjonta. Koska opettajia ei ollut riittävästi tarjolla, opettajakunnan rekrytointi muodostui koulutusjärjestelmän kehityksen pullonkaulaksi erityisesti Euroopan reuna-alueilla, myös Suomessa. Teknillisten korkeakoulujen opettajakunta rekrytoitiin valmistuvien tekniikkaa opiskelleiden keskuudesta, teollisuudesta tai yliopistoista.

Manufaktuurijohtokunta oli 1840-luvulta eteenpäin lähettänyt saksalaiselle kielialueelle joitakin kymmeniä tekniikan ja teollisten taitojen opiskelijoita.  Eräs valtion stipendiaateista oli vuonna 1857 ylioppilaaksi Helsingissä kirjoittautunut Edvin Leonard Bergroth. Hän näki elämäntehtäväkseen tekniikan alan, ja halusi jatkaa opintojaan aikakautensa huippuoppilaitoksessa Hannoverissa.

Rajojen avauduttua Eurooppaan Aleksanteri II:n hallituskauden alkaessa 1855 Helsingin Teknillisen reaalikoulun johtaja Anders Olivier Saelan aloitti saksalaisen kielialueen kartoittamisen nuorten, modernin tekniikan koulutuksen saaneiden tekniikan opettajien löytämiseksi.

Anders Olivier Saelan matkusti kesällä 1859 Hannoveriin varta vasten etsimään opettajia ja tutustumaan tekniikan opetuksen uusiin suuntauksiin. Saelan tapasi Hannoverissa oppilaitoksen johtajan Karl Karmarschin, ja sai yhteyden oppilaitoksen skandinaavisten opiskelijoiden yhteisöön. Heidän joukossaan olivat myöhemmin mm. Helsingin kaasulaitoksen johtaja ja vuorineuvoksen arvonimen saanut Edvin Bergroth. Suomalaisen insinöörikunnan tulevaisuus avautui tämän yhteyden kautta. Hän esitteli opiskelijatoverinsa Saelanille.

Aalto Networking Platform

Aalto Networking Platform -yhteistyöalusta tuo tutkimusosaamista yhteen yli laitosrajojen.

Anders Olivier Saelan
Networking at Aalto

Hannoverin nuoret insinöörit Helsingissä

Ensimmäinen Helsinkiin värvätty saksalainen insinööri oli Norjan Hardangerissa 1833 syntynyt, Bergenin aliupseerikoulusta valmistunut ja Hannoverin polyteknilliseen kouluun insinööriopintojen pariin siirtynyt Endre Lekve.

Endre Lekve avasi lopullisesti Suomen insinöörikunnan yhteydet Saksaan. Hän matkusti itse takaisin Hannoveriin järjestelemään omia asioitaan jo kesällä 1860, mutta oli samalla saanut esimiehiltään tehtäväkseen etsiä muita mahdollisesti Helsinkiin siirtymään halukkaita teknillisten alojen taitajia. Lekve saikin paluumatkalle mukaan opiskelutoverinsa, insinööri Rudolf Kolsterin. Kolster palkattiin Helsinkiin koneopin ja konepiirustuksen apulaisopettajaksi.

Aurinkopaneelilla näkymättömästi virtaa älytekstiiliin

Sun-powered Textiles -projektissa tutkitaan tekstiilipäällysteisen aurinkokennon toimivuutta.

Rudolf Kolster
A close-up image of a woven textile structure to be used to cover the solar cell.

Helsinkiin kutsuttiin myös maanmittaritutkinnon vuonna 1852 suorittanut Johan Conrad Dierchs Reuter. Hän suoritti 1850-luvun lopulla insinööritutkinnon Hannoverin Polyteknillisessä koulussa ja täydensi opintojaan vielä Karlsruhessa kesällä 1861. Reuter sai vastuulleen deskriptiivisen ja käytännöllisen geometrian opetuksen syyslukukaudella 1861.

Teollisuusjohtokunnan (nyk. työ- ja elinkeinoministeriö) puheenjohtaja Julius Mickwitz teki keväällä 1862 Hannoverissa sopimuksen arkkitehti Ludvig Wilhelm Bährin kanssa Bährin siirtymisestä Helsinkiin. Bähr otti vastuun suomalaisesta arkkitehtuurin opetuksesta tammikuussa 1863. Bähr ei kuitenkaan kotiutunut Helsinkiin, eikä hän oppinut muiden saksalaisten opettajien käyttämää ruotsin kieltä. Bähr kuoli tammikuussa 1869 lavantautiin 38 vuoden ikäisenä.

Opettajakunnan uusi sukupolvi

Eurooppalainen pula tekniikan alan opettajista helpottui 1870-luvun lopulla, jolloin oppilaitosten institutionalisoitumisen kausi päättyi ja Euroopan reuna-alueiden korkeakoulutasoisten oppilaitosten ensimmäiset omat opiskelijat olivat valmistuneet. Myös Helsingissä nuoret kotimaiset opettajat astuivat avautuviin virkoihin. Saksalaisia opettajia tarvittiin kuitenkin edelleen erityisesti konetekniikan aloilla.

Tunnetuimpia konealan saksalaisia opettajia Polyteknillisessä Opistossa oli mekaanisen teknologian ja koneenrakennuksen opetuksesta vuosina 1879–1897 vastannut Max Seiling. Insinööriopinnot Münchenissä 1870-luvun puolivälissä suorittanut ja Münchenin Polytechnicumin assistenttina toiminut Seiling oli kotoisin Baijerista. Hän saapui Helsinkiin Polyteknillisen Opiston opetusohjelman käynnistyessä 1879. Hänen kiinnostuksensa kohdistui insinööritieteiden lisäksi hengellisiin asioihin ja henkitieteisiin. Hänet tunnettiin myöhemmin lähinnä teosofisista kirjoituksistaan. Seilingin kotona järjestettiin 1890-luvulla aikakauden sivistyneistön keskuudessa yleisiä spiritistisiä istuntoja.

Insinöörialojen koulutus Helsingissä oli riippuvainen saksalaisista opettajista aina ensimmäisen maailmansodan alkuun saakka. Ongelma opettajista kärjistyi oppilaitoksen muuttuessa Teknilliseksi korkeakouluksi vuonna 1908, jolloin uudet säännöt antoivat mahdollisuuden kuuden professorin palkkaamiseen myös konetekniikan osastolle. Koneenrakennuksen professoriksi (turbiinitekniikka) nimitettiin Karl Axel Mauritz Ahlfors, mutta toista pätevää professoria ei avoimeksi julistettuun virkaan kolmesta kuulutuksesta huolimatta Suomesta löytynyt.

Koska toista professuuria ei saatu täytettyä, senaatti antoi luvan kutsua tehtävään viiden vuoden ajaksi tohtori-insinööri Ernst Tuckermannin Hampurista. Tuckermann sai jatkoajan, mutta joutui poistumaan maasta 1914 sodan syttymisen vuoksi. Hänen tilalleen nimitettiin insinööri Harald Kyrlund. Tuckermann oli viimeinen saksalaisista professoreista Helsingissä.

Mekaanisen teknologian opetusta häiritsevä opettajapula oli niin ankara, että edes assistentteja ei saatu palkattua korotetulla 1 400 markan vuosipalkalla.

Kaupunki- ja alueyhteistyö

Strategiset kumppanuudet ovat avainasemassa Aalto-yliopiston toiminnan kehittämisessä. Pääkaupunkiseudulla korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja kaupunkien välinen yhteistyö muodostaa vahvan ja vaikuttavan kokonaisuuden.

Ernst Tuckermann
Helsinki city view

Kysymys oli rahasta ja kielestä

Turhaannuttuaan pätevien hakijoiden etsintään Teknillisen korkeakoulun opettajakollegi toimitti eurooppalaisissa korkeakouluissa vertailevan tutkimuksen Suomessa vallitsevan opettajapulan syistä. Kysymys osoittautui olevan selkeästi rahasta, ja senaatti saatiin myöntymään professoreiden palkan korotukseen viidenneksellä. Myös opettajien kotimaisten kielten taitoa koskevista vaatimuksista tingittiin ulkomaisten hakijoiden houkuttelemiseksi. Oppilaitos joutui näin edelleen myöntymään siihen, että saksa oli virallinen opetuksessa käytetty kieli suomen ja ruotsin kielten lisäksi.

Saksan kieli oli pääasiallinen tekniikan opetuksessa käytetty vieras kieli Helsingissä aina 1950-luvulle saakka.

Konetekniikan historia

color samples
Aalto-yliopisto

Tapaamisten teemoja

Ideoita mentorointitapaamisten aiheiksi
Aalto-yliopisto

Mentorointiopas

Vinkkejä ja työkaluja mentorointiohjelman osallistujille
Aalto-yliopisto

Hallitustyön voimavarat, vaatimukset ja tuloksellisuus -tutkimus tietosuojailmoitus

Tämä tietosuojailmoitus kuvaa henkilötietojen käsittelyn Hallitustyön voimavarat, vaatimukset ja tuloksellisuus -tutkimuksessa
Image
Aalto-yliopisto

Tietosuojailmoitus viestinnän ja tapahtumapalvelujen asiakkaille

Tietosuojailmoitus viestinnän ja tapahtumapalvelujen asiakkaille
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu