Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
Kaikkiaan korkeakoulussa oli TKK:n aloittaessa toimintansa 1908 avoinna 20 professuuria. Koneosastolla oli kuusi professorin virkaa:
Koneenrakennuksen (turbiinit) professorin virkaan nimitettiin insinööri Karl Axel Mauritz Ahlfors. Koneenrakennuksen toista professuuria hoitamaan määrättiin väliaikaisena insinööri Gustaf Emil Saraoja. Tähän virkaan kutsuttiin 1911 viideksi vuodeksi tohtori-insinööri Ernst Tuckermann Hampurista. Tuckermann joutui poistumaan maasta 1914 sodan syttymisen vuoksi. Hänen tilalleen nimitettiin insinööri Harald Kyrklund.
Mekaanisen teknologian professuurin otti vastaan insinööri Anton Uno Albrecht. Toinen professuuri täytettiin vasta 1911, jolloin kutomateollisuudesta vastaavaksi professoriksi nimitettiin insinööri Axel Werner Gardberg.
Sähkötekniikan professuuriin nimitettiin insinööri Johannes Sohlman, joka vapautettiin suomenkielisestä opetuksesta. Suomenkielisiä luentoja määrättiin pitämään insinööri Aukusti Mikko Heikinheimo. Toiseksi sähkötekniikan professoriksi nimitettiin Herman Johannes Kolster.
A. W. Gardberg erosi tehtävästään vuonna 1919 ja hänen tilalleen nimitettiin insinööri Emil Johannes Simola.
Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen teknillisen opetuksen merkitys maan elinkeinoelämän perustana nousi selkeästi esille. Tässä yhteydessä professuureja ryhdyttiin perustamaan niille tekniikan aloille, joilla odotettiin olevan suoraa vaikutusta maan tuotantoelämän kehittämiseksi. Suuri osa uusista professuureista tuli jälleen koneosastolle. Vuonna 1921 perustettiin paperiteknologian, yleisen koneopin ja teollisuustalouden, laivanrakennusopin, teoreettisen sähkötekniikan ja radiotekniikan, sekä puun mekaanisen teknologian, erityisesti sahateollisuuden professuurit.
Yleisen koneopin ja teollisuustalouden virkaan nimitettiin 1922 Kustaa Bernhard Wuolle. Teoreettisen sähkötekniikan ja radiotekniikan professorin virkaan nimitettiin 1924 Viljo Viktor Ylöstalo. Puun mekaanisen teknologian, erityisesti sahateollisuuden professoriksi nimitettiin Martti Albert Levón vuonna 1926.
Seuraava uusi professuuri koneosastolle saatiin vasta vuonna 1938, jolloin perustettiin lentotekniikan professuuri.
Martti Liesto. Teknillinen korkeakoulu 1908–1988. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1988.
Osa 1.8. Tekniikan opettajien kysyntä Euroopassa oli 1800-luvulla jatkuvasti suurempi kuin tarjonta. Koska opettajia ei ollut riittävästi tarjolla, opettajakunnan rekrytointi muodostui koulutusjärjestelmän kehityksen pullonkaulaksi erityisesti Euroopan reuna-alueilla, myös Suomessa.
Liite 1.1. Rudolf Kolster on suomalaisen koneinsinöörikunnan isä. Hän on yksi 1860-luvulla Helsinkiin saapuneista saksalaisista opettajista.