Tulin ensimmäisen kerran opettamaan Mikkeliin lokakuussa 2012. Opetan kurssia, jonka vihaamista kaikki rakastavat: Academic Writing. Se ei ole yksi niistä mielenkiintoisista kursseista, joilla tehdään yritysvierailuja tai projekteja yhteistyökumppaneille. Se ei ole edes kovin vaikea kurssi. Mutta se vaatii paljon aikaa ja ajankäytön hallintaa. Suunnittelemme yhdessä kollegani Sophia Buttin kanssa tietokirjallisuuteen liittyviä tehtäviä, jotka kuvastavat hyvin opiskelijoiden seuraavan vuoden kandidaattitutkielman kirjoitusprosessia kuten myös mitä tahansa muuta tieteellistä kirjoittamista. Kun käymme kirjoitusprosessia läpi pienissä osissa ja opiskelijat saavat kannustusta ja rakentavaa palautetta, he edistyvät hurjaa vauhtia ja ovat ylpeitä saavutuksistaan.
Lumi! Olen kotoisin Yhdysvaltojen eteläisestä osasta, missä se on harvinaista herkkua. Niinpä minä rakastan lunta. Rakastan jopa pimeyttä, sillä se antaa minulle mahdollisuuden selvittää ajatuksiani. Koska olen Suomessa aina vain kuusi viikkoa kerrallaan, lumi ja pimeys ovat minulle kuin seikkailu. Ymmärrän, että useiden kuukausien ajan kestävä lumipeite ja pimeys saattavat olla raskaita kestää.
Kaikenlainen matkustaminen rikastuttaa elämää. Mahdollisuuteni palata tiettyyn paikkaan hieman pidemmäksi aikaa joka vuosi on muuttanut sitä, miten näen oman pienen nurkkani maailmasta. Olen myös saanut paljon uusia ystäviä, päässyt nauttimaan hyvästä ruuasta (kukapa olisi arvannut, että Suomi on niin kasvissyöjäystävällinen maa?) sekä oppinut hauskoja uusia tapoja tehdä asioita, esimerkiksi astioiden kuivattaminen astiankuivauskaapissa.
Mikkeliin liittyen on niin paljon asioita, joita odotan: kukkulalla olevan suuren vaaleanpunaisen puisen talon ohittaminen junamatkalla Helsingistä Mikkeliin, adventin ajan juhlat ja tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto sekä kaupungilla kuljeskelu lauantaiaamuisin. Minusta on mukavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, joille hiljaisuus ja oma tila ovat luonnollisia asioita. Se eroaa kovasti siitä, millaisia ihmiset kotiseudullani ovat.
Rakkainta minulle on kuitenkin suhde, joka minun ja opiskelijoiden välille syntyy. On hienoa palata Mikkeliin ja nähdä ensimmäisen vuoden opiskelijat, jotka saattoivat olla hieman häkeltyneitä, nyt itsevarmoina kakkosluokkalaisina. On mahtavaa olla mukana opiskelijoiden aktiviteeteissä ja oppia heidän kotikaupungeistaan.
Joidenkin opiskelijoiden kanssa olemme yhteyksissä vielä Mikkelin ajan jälkeenkin. Tapaan heitä Helsingissä matkallani Mikkeliin, ja joitakin tapaan jopa Yhdysvalloissa heidän käydessään siellä. Osalla opiskelijoistani on nyt jo omiakin lapsia, ja toivon, että voin tulevaisuudessa opettaa myös heitä.
Beryl Pittman, vanhempi yliopistonlehtori, North Carolina State UniversityRakkainta minulle on suhde, joka minun ja opiskelijoiden välille syntyy.
Minua jaksaa aina hämmästyttää, miten vain muutaman kuukauden opiskelujen jälkeen he pystyvät niin hyvin syventymään akateemisiin kiinnostuksen kohteisiinsa valitessaan kirjoitustensa aiheita. He ovat hyvin perehtyneitä eri aihepiireihin kryptovaluutasta viherpesuun. Myös opiskelijoiden näkemykset geopolitiikasta ovat hyvin strategisia. He vaihtavat ketterästi kielestä toiseen, ja usein unohdan, että englanti ei ole heidän äidinkielensä.
Töitä täytyy tehdä hyvin ahkerasti, sekä opiskelijoiden että luennoitsijoiden varsinkin Academic writing -kurssilla. Meillä on 2-3 tehtävää viikossa, joista jotkut ovat jopa 10 sivua pitkiä. Ne täytyy tehdä nopealla aikataululla ja palautteen täytyy olla perusteellista. Mutta minä pidän sellaisesta keskittyneestä paneutumisesta, kaikkien focus ja tavoitteet ovat samat. Meillä on vahva ryhmähenki - esprit de corps, ja nautin siitä kovasti.
Suurin osa kursseistani North Carolinassa on ollut verkko-opetusta noin 15 vuoden ajan. Joten onneksi olin jo tottunut sopeuttamaan pedagogiikan, kurssitehtävät ja muut aktiviteetit verkkoympäristöön sopiviksi sekä luomaan yhteishenkeä opiskelijoiden kesken myös etäopetuksessa.
Moduuli 4 oli haasteellinen 12 tunnin aikaeron vuoksi, mutta aasialaiset opiskelijat suhtautuivat erityisen hyvällä asenteella. Ryhmätöitä tehdessään opiskelijoiden täytyi sopeutua jopa kuuden tunnin aikaeroon, joten työskentely oli hyvin erilaista kuin silloin kun ollaan kampuksella. Moduuli 5 sujui helpommin, kun kaikki muut olivat Suomessa minua lukuunottamatta.
Joan (ohjelmajohtaja) ja koko BScBA-ohjelman henkilökunta ovat tehneet paljon töitä varmistaakseen, että luennoitsijoilla on kaikki tarvitsemansa tuki siirryttäessä etäopetuksen.
Älkää kuunnelko toisen vuoden opiskelijoita, kun he yrittävät pelotella teitä Academic Writing -kurssista!
Aloitin ensimmäisenä vuotenani ihanan perinteen: aina moduulin viimeisenä keskiviikkona otan kuvan opiskelijoistani ja julkaisen sen sosiaalisessa mediassa tekstillä: ”Maailma, pidä varasi – minun Aalto-supertähteni!” Minusta on ihanaa nähdä, kuinka saan tykkäyksiä ja jakoja ympäri maailmaa; minusta on ihanaa, kun moduulin lopussa olemme valokuvassa kaikki hymyileviä ja rentoja; minusta on ihanaa katsoa kuvia jälkeenpäin ja tietää, että opiskelijani olivat valmiita Seuraavaan Isoon Juttuunsa.
International Business -kandidaattiohjelma (BScBA Program) tarjoaa opiskelijoille laaja-alaista osaamista ja kykyä rakentaa, kehittää ja johtaa yrityksiä kansainvälisellä asenteella. Kansainvälisesti suuntautunut kauppatieteiden kandidaatin tutkinto liiketoiminnan alalta avaa monenlaisia yksityisen ja julkisen sektorin uramahdollisuuksia useilla aloilla ympäri maailman.
