Tuntosarvet tulevaisuuteen

Euroopan kilpailukyky, uusien työpaikkojen luominen, innovaatioiden synnyttäminen, hyvinvoinnin kasvattaminen – isoja ja vaikeita haasteita, joihin yliopistojen odotetaan vastaavan. Mutta miten? Keskustelimme kolmen tieteen ja tutkimuksen asiantuntijan kanssa, joilla on käytännön kokemuksia asiasta.

”Yliopistojen rooli ei ole koskaan ollut yhtä suuri kuin nyt. Ja se vain kasvaa edelleen, koska tiedosta ja osaamisesta tulee yhä tärkeämpää. Tulevaisuuden yliopisto on osaamiskeskus, kuin kirkko keskellä kaupunkia”, sanoo Ruotsin teknistieteellisen akatemian IVA:n toimitusjohtaja Björn O. Nilsson.

Yliopistojen ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutus lisääntyy valtavasti, povaa Nilsson. Siksi opetuksen, tutkimuksen ja muiden tahojen kanssa tehtävän yhteistyön on yliopistoissa muututtava.

Nilssonin mukaan yliopistojen ja uuden liiketoiminnan suhde nähdään usein lineaarisena.

”Ajatellaan, että ensin tutkitaan, sitten julkaistaan tutkimustulokset ja sen jälkeen aletaan miettiä tulosten kaupallistamista. Tämä on virhe, mihin olen aiemmin itsekin syyllistynyt.”

Parempi vertauskuva olisi vaikkapa pilvi, yhtenäinen kulttuuri tai ekosysteemi. Tutkimus on nimittäin todistanut, että uutta liiketoimintaa tuottavat ideat eivät välttämättä synny yliopistojen sisällä.

Ei yliopistoissa, mutta lähellä

”Stanfordin yliopistossa on tutkittu, että 80 prosenttia uusista liikeideoista tulee jostain muualta kuin suoraan yliopistotutkimuksesta. Yliopistoilla on kuitenkin tärkeä rooli opiskelijoiden osaamisen kasvattajana. Ja uudet ideat syntyvät usein yliopistojen lähellä, esimerkiksi opiskelijoiden startup-yrityksissä”, summaa Björn Nilsson.

Uusien ideoiden syntymistä pyrkii tukemaan esimerkiksi espanjalainen ESADE Business School, jossa on omat innovaatioihin ja yrittäjyyteen keskittyvät koulutusohjelmansa. Lisäksi vuorovaikutusta yritysmaailman kanssa luo Creapolis, spinoff-yhtiö, joka vuokraa yrityksille tiloja korkeakoulun vierestä.

”Nykyaikainen yliopisto on monitahoinen ja läpileikkaava. Yksiköiden välisiä rajoja pitää välttää niin paljon kuin mahdollista. On tuotava yhteen ihmisiä eri elämänaloilta, yrittäjiä, tutkijoita ja bisnesjohtajia, ja luotava näistä tuloksia kasvattava sekoitus”, kuvaa ESADEn dekaani Alfons Sauquet.

Akateemisen ja yritysmaailman välillä sujuvasti risteillyt professori Yrjö Neuvo johtaa nykyisin energiatehokkuuden tutkimusohjelmaa Aalto-yliopistossa. Hänkin näkee yliopiston ja tutkimusmaailman suhteen vuorovaikutuksena, ei joko-tai- vaan sekä-että-kysymyksenä.

”Tutkimusideoita syntyy, kun on teollisuuden kanssa tekemisissä: ahaa, tuolla lailla ne tekevät, voisiko sen tehdä jotenkin uudella tavalla? Myös opetuksen relevanssi kasvaa, kun opettajat ymmärtävät elinkeinoelämän tarpeet”, Neuvo sanoo.

Perustutkimus on pohja

Björn Nilssonin mukaan yliopistojen tehtävä on tuottaa erinomaista perustutkimusta, kouluttaa lahjakkaat opiskelijat eri rooleihin yrityksiin ja julkiselle sektorille, olla mukana innovaatiohubeissa sekä valmentaa opiskelijoita yrittäjyyteen.

Yrjö Neuvo on Nilssonin kanssa yhtä mieltä perustutkimuksen tärkeydestä: tarvitaan kansainvälisen tason huippututkimusta.

”Pitää olla tuntosarvia tulevaisuuteen, käsitys mihin maailma on menossa. Perustutkimus on vaihtokauppaa, jossa eivät liiku rahat vaan ideat. Tieto vaihtuu, kun juttelee vertaistensa kanssa, mutta keskusteluun pitää olla jotakin annettavaa”, Neuvo korostaa.

Neuvon johtama ohjelma on monitieteistä perustutkimusta, jolla vahvistetaan myös yliopiston sisäistä yhteistyötä. Käynnissä on yhdeksän tutkimushanketta, joissa kaikissa on tutkijoita vähintään kolmesta Aallon korkeakoulusta. 

Tutkimusaiheita ovat esimerkiksi, miten nokkelasti suunnitelluilla aineen nanorakenteilla voitaisiin säilyttää lämpöä äärettömän pitkään ilman hävikkiä, tai miten voitaisiin tehdä tyhjiötä parempi lämmöneriste.

”Energiatehokkuuden tutkimusohjelma parantaa yliopiston kykyä vastata todella isoihin haasteisiin. Osittainkin onnistuessaan hankkeet ovat käänteentekeviä. Monet niistä menevät hyvin syvälle fysiikkaan, kemiaan ja materiaalitieteeseen, mutta myös kaupalliset ja arkkitehtoniset näkökohdat tulevat usein vastaan jo alkumetreillä.”

Perustutkimusvaiheen jälkeen tavoitteena on, että syntyy ulospäinsuuntautunutta, käytännönläheisempää tutkimusta. Mukaan halutaan esimerkiksi yrityksiä, Tekes ja kansainvälisiä kumppaneita.

Kaikkea ei tarvitse osata

ESADEn Alfons Sauquet korostaa, että yliopiston pitää hahmottaa oma vahvuutensa, jonka avulla se tuottaa lisäarvoa kumppaneilleen.

”Me emme hallitse designia tai teknologiaa, mutta ymmärrämme, miten innovaatioita johdetaan. Ja teemme yhteistyötä muiden alojen osaajien kanssa. Esimerkiksi kalifornialainen Pasadena Arts Center on design-ajattelussa ällistyttävän hyvä ”, Sauquet kehuu ESADEn kumppania.

Edelläkävijöitä löytyy eri puolilta maailmaa. Vaikka Piilaakso alkaa olla kulunut esimerkki yliopistojen ja yritysten yhteistyöstä, Björn Nilsson nostaa esiin sen vahvuudet.

”Yli puolet Stanfordin yliopiston henkilöstöstä on mukana yritystoiminnassa jossain roolissa, kuten omistajina tai hallituksen jäseninä. Sitä suorastaan odotetaan heiltä, ja kysytään missä vika, jos opettaja ei osallistu yritystoimintaan”, Nilsson kertoo.

Sauquetin mukaan myös Cornell Tech -yliopistossa New Yorkissa on kiinnostavia asioita meneillään.

”Siellä on tarjolla monitieteisiä tutkintoja parista kolmesta kiinnostavasta alasta, postdoc-ohjelma yrittäjyydestä, ja kaikessa on mukana digitaalinen perspektiivi. Myös Shanghain yliopistossa tehdään kiinnostavaa työtä”, listaa Sauquet.

Muillakin tutkimuksen asiantuntijoilla on katse Aasiassa. Nilsson kertoo, että Ruotsin tavoitteena on nostaa tutkimukseen käytetyt varat kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun osuus on nyt yhden prosentin luokkaa.

”Kiina on tunnistanut akateemisen tutkimuksen tärkeyden, ja se on jo kahdessa prosentissa, tavoitteenaan 2,5 prosenttia bkt:stä”, Nilsson vertaa.

Myös Neuvolla on kokemusta Kiinan isoista panostuksista.

”Siellä pystytään helposti kiinnittämään 100 tai 200 tohtoria johonkin hankkeeseen. Tutustuin Shanghaissa langattoman tietoliikenteen tutkimukseen. Siellä rakennettiin esimerkiksi kokonainen tulevaisuuden tietoliikennejärjestelmä alkaen mikropiireistä ja päätyen toimivaan kokeiluympäristöön. Muuttuiko panostus tuloksiksi, on sitten eri juttu, mutta kyllä siellä jatkuvasti opitaan ja mennään eteenpäin.”

Niukkojen resurssien mallimaa

Yrjö Neuvo huomauttaa, että Suomikin kelpaa mallimaaksi yliopistojen ja yhteiskunnan yhteistyössä, varsinkin jos tulokset suhteutetaan realistisesti resursseihin.

”Yhteistyö yritysten kanssa on luonnollisempaa ja monipuolisempaa kuin Piilaaksossa. Lisäksi meillä on Piilaaksoon rinnastettavissa oleva upea startup-innostus, olemme päässeet hyvään vauhtiin.”

Nilsson ja Sauquet vahvistavat Aalto-yliopiston maineen.

”Aallossa on löydetty uusi tapa stimuloida opiskelijoita myös valmistumisen jälkeen esimerkiksi startup-toimintaan”, sanoo Nilsson.

”Me ESADEssa myös kopioimme asioita ja yritämme oppia parhailta tekijöiltä. Tästä on esimerkkinä Startup Sauna – yritämme toistaa sen pienemmässä mittakaavassa”, Sauquet kertoo.

Kuvat: Nanna Hänninen / kuvasarjasta Life//PAINT

Artikkeli on alun perin julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 12. (issuu.com)