Base Styles/Icons/Menu/Burger Default Created with Sketch. Base Styles/Icons/Close/Default Created with Sketch. Base Styles/Icons/lock/open Created with Sketch.

Tekoäly taiteen äärellä

Ilman taidetta tekoälyn tarinasta jää jotain löytymättä. Näin uskoo tohtoriopiskelija Kasperi Mäki-Reinikka, joka haluaa törmäyttää taiteen ja tekniikan – ja hyödyntää niiden välistä jännitettä.
Kasperi Mäki-Reinikka. Photographer: Veera Konsti.

Alakoulussa syntynyt kaveriporukka piti tiiviisti yhtä, jakoi ajatuksia ja pelasi roolipelejä vanhempien kellarissa. Tapaamiset harvenivat, kun yksi porukasta siirtyi Kallion ilmaisutaidelukion kautta kuvataideopintoihin Taideteolliseen korkeakouluun. Toisten tiet johtivat kognitiotieteiden ja sähkötekniikan pariin.

”Tavatessamme meille tuli aina kärhämää taiteen ja tieteen eroista. Onko oikein etsiä objektiivisia totuuksia vai subjektiivisia kokemuksia? Ikinä emme päässeet yksimielisyyteen. Niinpä heitin yhtenä iltana: hei, aletaan tehdä yhdessä taidetta”, kertoo kuvataidekasvattaja, taiteilija ja tohtoriopiskelija Kasperi Mäki-Reinikka.

Brains on Art -taidekollektiivi oli syntynyt. Yhdessä päätettiin katsoa, mihin päästään, jos väittelyihin jumiutumisen sijaan aletaan tehdä taidetta niillä taidoilla ja välineillä, joita taide-, kognitio- ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoilla on. Ensimmäinen näyttelytyö valmistui 2013.

Samaan aikaan Mäki-Reinikka hahmotti maisterityössään kollektiivissa syntynyttä neuvottelevaa ja vastakohtiin menevää työtapaa. Tuulta purjeisiin antoi Aalto-yliopistoksi muuttuneen opinahjon Art and Technology -sivuainekokonaisuus.

”Koko taiteellinen toimintamme perustuu kitkaan eri alojen välillä. Jännitteestä huolimatta tai juuri sen avulla syntyy teoksia, jotka ovat sekä taiteellisesti kiinnostavia että tieteellisesti ja teknologisesti haastavia.”

Teoksissaan Brains on Art on muun muassa tuottanut runoja katsojan aivosähkökäyrän perusteella sekä saanut performanssitaiteilijan horjumaan puolelta toiselle Helsingin pörssikurssien tahtiin.

Kurkotusta alojen yli

Parhaillaan Mäki-Reinikka suorittaa jatko-opintoja Aalto-yliopiston taiteen laitoksella. Väitöstutkimus etsii uusia taiteen ja tieteen välisiä työskentelymenetelmiä.

”Kärjistäen tutkin, miten samaan huoneeseen laitetut teekkari ja taideopiskelija voivat onnistua parhaiten, kun heille sanotaan: tehkää taidetta! Selvitän, mitä heidän tulisi tietää toistensa aloista ja minkälaista keskustelua käydä, jotta syntyy jotain uutta ja taiteellisesti kiinnostavaa.”

Mediataiteilijanäkökulman lisäksi väitöstutkimus hyödyntää Mäki-Reinikan opetustyötä University Wide Art Studies -ohjelmassa, joka yhyttää teekkareita, kyltereitä ja taideopiskelijoita yhteisiin taideprojekteihin. Aalto-yliopisto Juniorin taidesisältöjen koordinaattorina hän ohjaa koululaisia ilmiöoppimisen pariin. Suomen tekoälykeskus FCAI:n neuvoa-antavassa työryhmässä Mäki-Reinikka on mukana taiteilijajäsenenä.

”Tekoäly koskettaa koko yhteiskuntaa. Olen iloinen, että tekniikkaan painottuva FCAI haluaa tuoda perspektiiviä tekoälyn kehitykseen kaikilta aloilta, myös taiteesta.”

Uutta estetiikkaa tekoälyllä

Tekoälyyn liittyy moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, joita taide on omiaan pohtimaan.

”Taiteilijat ovat aina ottaneet haltuunsa uudet tekniikat, kuten valokuvauksen, videoinnin ja internetin, ja käyttäneet niitä uusilla tavoilla. Yhtä hyvin taide voi tuoda uusia avauksia tekoälyn ja koneoppimisen kehitykseen – voisiko kone esimerkiksi tuottaa aivan uudenlaista estetiikkaa?”

Tekoälyn määritelmäkään ei ole helppo, Mäki-Reinikka toteaa.

”Nykyajan älypuhelin olisi laskettu tekoälyksi 50 vuotta sitten. Niin tai näin, tulevaisuus tuo taiteelliseen työskentelyyn koko ajan uusia välineitä.”

Kaikista kiinnostavimmat projektit ovat usein niitä, joita lähestytään useista näkökulmista. Taide voi tuoda tekoälyn kehitykseen jotain, joka muuten jäisi löytymättä. Vuoropuhelua alojen yli tarvitaan yhä enemmän.

”Dialogi erilaisten maailmankuvien ja tietokäsitysten yli ei tarkoita, että kunkin oma arvopohja tai ymmärrys maailmasta olisi uhattuna. Toiselle puolelle kurkistaminen on jo itsessään arvokasta ja tarpeellista.”

Ihmisyys uhattuna?

Raja biologisen ja teknologisen välillä kaventuu bio- ja nanoteknologian sekä kognitiotieteiden kehittyessä. Aistimaailmamme laajentuu virtuaali- ja lisätyn todellisuuden sekä ihon alle ryömivien laitteiden myötä. Kun ihminen ja kone alkavat muodostaa jotain uutta, on aiheellista kysyä, kuinka kone ymmärtää, mitä taide tai esteettinen kokemus on.

”Uudet teknologiat kantavat suuria kulttuurisia merkityksiä siitä, mitä tulevaisuudessa tarkoittaa olla ihminen ja mikä on ihmisen paikka maailmassa. Näin isoja pohdintoja ei voi jättää vain yhden alan tehtäväksi. Taiteella on tärkeä rooli uusien teknologioiden haltuunotossa.”

Brains on Art on oiva todiste siitä, kuinka taiteen ja tekniikan törmäyttäminen synnyttää jotain täysin ainutlaatuista. Monialaisessa yhteisössä kukaan ei pääse helpolla, kun ratkottavana on kummallisia ongelmia, jotka omilla aloilla eivät ehkä tulisi koskaan vastaan. Taide antaa myös vapaan tilan kokeilulle.

”Taideprojekteissa teekkarit ja insinöörit pystyvät kokeilemaan ja leikkimään omilla erikoistuneilla tiedoilla ja taidoillaan aivan eri tavalla kuin kokeel­lisessa laboratoriossa.”

Kone kohtaa taiteen

Parhaillaan Brains on Art -kollektiivi pohtii, kuinka kone kohtaa taiteen. Tulos voi olla, että kone on todella tyhmä, ei se taidetta ymmärrä. Tai sitten ei. Mitä jos kone pystyykin sekä luomaan että aistimaan taidetta? Viekö se taiteilijoilta duunit, ja mihin tarvitaan ihmiskatsojia?

Työn alla on kuvia tunnistava kone­oppiva järjestelmä, jonka aineistona on Kansallisgallerian kymmenien tuhansien kuvien arkisto. Mitä tapahtuu, kun konekatsoja alkaa järjestellä ja arvottaa kuvia omien aivoitustensa mukaan?

”Kun tietystä taidelajista pyritään yleensä tuottamaan saman tyyppisiä kuvia, niin me annamme kokija­koneelle hihnaa syöttämällä sille tietyin välein uusia teoksia. Lopputulos voi lähteä muokkautumaan odottamattomiin ­suuntiin.”

Aallon kampuksella saatetaan nähdä loppuvuodesta teos, jonka myötä ollaan uuden esteettisen konekokemuksen äärellä. Teoksen esitysmuoto on vielä auki.

”Se voi olla tietyssä tilassa taidetta tuottava ja kokeva tekoälyinstallaatio tai mukana kannettava otus, jonka kanssa käydään gallerioissa katsomassa taidetta.”

Teksti: Marjukka Puolakka. Kuva: Veera Konsti.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 23 (issuu.com) lokakuussa 2018.

Innostu, kokeile ja toteuta

  1. Etsi mahdollisuuksia taiteen ja tieteen yhdistämiseen. Tutustu työpajoihin, seuraa tutkimusta ja ehdota projektia.
  2. Katso taidetta ja tee sitä itse – Aallossa on loistavia kursseja taideperustaiseen ajatteluun.
  3. Haasta, ole kriittinen. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Alojen välisen kitkan voi kääntää luovaksi voimaksi.
  4. Muista: mikään ala ei ole monoliitti. Tiedettä ja taidetta tekevät monista eri lähtökohdista monin eri tavoin ajattelevat ihmiset.

Related news