Pieni Suomi on metallien kiertotaloudessa iso tekijä

Mari Lundström, hydrometallurgian apulaisprofessori

Tutkimusalani on hydrometallurgia eli metallien valmistaminen vesiliuoksissa. Samalla olen metallien kierrätyksen asiantuntija ja ison rahoituksen saaneen akkumetallien kiertotaloutta edistävän BATCircle-konsortion vetäjä.

Kun tulin teollisuudesta yliopistoon, mietin, mikä olisi sellaista uutta osaamista, jota yliopisto voisi alalle tarjota. Aurinkokennojen ja sähköautojen nopea yleistyminen tarkoittaa, että meillä on tulevaisuudessa käsissämme valtavia määriä metallijätettä, jonka kierrättämisestä kenelläkään ei ole laajaa teollista kokemusta. Teollisuus keskittyy luonnollisesti toimintaan, joka tuottaa jo lyhyellä aikavälillä voittoa, eikä siksi voi yksin ratkoa kaikkia uusia metallien kiertotalouden haasteita. Yliopistot voivat auttaa tässä tutkimuksen kautta – ja olla samalla vaikuttamassa yhteiskuntaan.

Kaksi vuotta sitten Suomi ei päässyt edes Euroopan unionin Strategisen energiateknologiaohjelman SetPlanin valmisteluryhmään. Sitten kokosimme neljä yliopistoa, kaksi tutkimuslaitosta ja 22 yritystä BatCircle-konsortioksi. EU näki yhteistyön potentiaalin, ja Aallon ja Outotecin johtama konsortio sai vastuulleen koko maanosan akkukierrätyksen strategisen suunnittelun.

Tämän vuoden helmikuussa Business Finland myönsi BatCirclelle 10 miljoonan euron rahoituksen. Konsortion tavoitteena on, että Suomeen syntyisi jopa 5 miljardin euron akkumarkkinat. Vahvuutemme on, että meillä on hallussa koko elinkaari primäärikaivostoiminnan tehostamisesta kierrätysprosessien parantamiseen ja uusien liiketoimintamallien kehittämiseen. Se on Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuinen juttu.

Minua kiinnostaa erityisesti se, miten metallien kierrätyksestä saadaan oikeasti kannattavaa. Tutkimuksessa tätä on joskus arvosteltukin: julkaisujen arvioijat ovat moittineet esimerkiksi käyttämiemme raaka-aineiden heterogeenisyyttä ja kysyneet, miksemme käyttäneet puhtaampia, edustavampia näytteitä. Me haluamme kuitenkin käyttää oikeaa akkujätettä, jota kierrätykseenkin tulee, jotta tutkimus on edustavaa ja hyödyllistä käytännön kannalta.

Metallien kiertotaloudessa on monta haastetta. Yksi niistä on kierrätyksen järjestäminen. Nyt esimerkiksi puhelimet jäävät ihmisten laatikoihin eivätkä päädy kiertoon. Teollisuudessa ja yhteiskunnassa tarvitaan myös keskustelua siitä, miten tuotteiden kierrätettävyyttä voitaisiin parantaa. Digitalisaatio ja uudet liiketoimintamallit voivat mullistaa monia asioita. Tällä hetkellä esimerkiksi auton akku on kierrättämisen kannalta vähän kuin musta laatikko, jonka tarkka kemiallinen sisältö on arvoitus. Tulevaisuudessa metallit voidaan teknologian avulla merkitä ja jäljittää – meillä voi olla reilun kaupan metalleja samalla lailla kuin nyt banaaneja ja kahvia. Voi myös olla, että autokauppaan ei kuulukaan auton metalleja vaan ne palautuvat valmistajalle, tai sitten koko auto vain liisataan.

Toivon, että BATCirclesta syntyy kahdessa vuodessa tutkimusta, jonka avulla suomalaisyritykset voivat luoda uusia tuotteita ja palveluita: integroida kierrätettyjä raaka-aineita perinteisiin prosesseihin, ottaa talteen uusia metalleja tai myydä kierrätysosaamistaan ulkomaille. Me haluamme tehdä sellaista työtä, että Suomi ja Aalto-yliopisto nähdään maailmalla jatkossakin ykköspartnereina metallien kiertotaloudessa.