Uutiset

Pauliina Ilmonen: Tiedeyhteisö on minulle kuin toinen perhe

Pauliina Ilmonen kertoo Kulje kengissäni -haastattelussa tunnelmia Seremoniaviikolta, suunnitelmiaan zombilaskelmien tekemiseksi sekä rakkaudestaan matematiikkaan, opettamiseen ja legoihin.
Pauliina Ilmonen on the left and Kurt Melhorn on the right, photo by Heli Sorjonen.
Pauliina Ilmonen (vasemmalla) ja kunniatohtori Kurt Melhorn (oikealla), kuva: Heli Sorjonen.

Olit tohtoripromootiossa juhlamenojen ohjaajana ja mukana seremoniaviikon järjestelytoimikunnassa vuoden verran. Nyt kun promootio on ohi, mitkä ovat päällimmäiset tunnelmat?

Kaikki meni tosi hyvin ja promootiotapahtuma oli tosi koskettava, joskin viikko oli aika kiireinen.

Promootiota edeltävänä päivänä pidettiin kunniatohtoreiden esitelmät, ja olimme puheenjohtajina eri saleissa Arno Solinin kanssa. Arno oli myös juhlamenojen toinen ohjaaja. Promootiossa erityisesti se hetki menee minulla tunteisiin, kun uudet tohtorit saavat hatut päähänsä. Sen eteen on tehty paljon työtä ja sillä työllä on valtava yhteiskunnallinen merkitys.

Masters of ceremony Pauliina Ilmonen and Arno Solin interviewing Jubilee doctor Iija Pietikäinen
Vasemmalta: Pauliina Ilmonen, Arno Solin, Iija Pietikäinen ja hänen tyttärensä Iia Hyvönen. Kuva: Heli Sorjonen.

Liikuttavaa oli myös promootiojuhlassa erityisesti riemutohtori Iija Pietikäisen haastattelu. Pietikäinen kertoi opintoihin hakeutumisesta ja urastaan sen jälkeen, ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Hän on yli 90-vuotias ja väitellyt 50 vuotta sitten Teknillisen korkeakoulun silloiselta tekstiiliosastolta. Pietikäinen päätyi Savonlinnaan hoitamaan käsityötieteen professuuria. Oli hienoa nähdä hänet paikan päällä ja kuulla siitä, kuinka tiedettä tehtiin 50 vuotta sitten.

Pauliina Ilmonen, Lauri Viitasaari and Jouko Lampinen in the front (from right). Photo by Mika Levälampi.
Pauliina Ilmonen on mennyt naimisiin vasta muutama viikko sitten miehensä Lauri Viitasaaren kanssa, joka on professorina Uppsalan yliopistossa ja kättelee kuvassa Jouko Lampista. Kuva: Mika Levälampi.

Mitä muuta ikimuistoista juhlallisuuksien aikana tapahtui?

Jännitin promootiojuhlallisuuksia, ja olin nukkunut ja syönyt huonosti. Promootiokulkueen jälkeen minulla oli kova nälkä, ja lähdimme tuoreen aviomieheni kanssa syömään. Kun palasimme kampukselle ja nousin autosta, kuulin aivan hirveän äänen. Olin astunut vahingossa iltapukuni helman päälle ja se repesi oikein kunnolla. Minulla oli ollut tarkoitus pitää samaa mekkoa päivällä ja illalla. Eikä aikaa ollut juurikaan.

Mutta kuinka ollakaan, minulla oli työhuoneen naulakossa musta pitkä varapuku, jonka vaihdoin päälleni. Kerroin kaikille pöytäkeskusteluissa, että onnistuin pistämään iltapukuni palasiksi. Sattuuhan sitä.

Minkälaista on kulkea Pauliina Ilmosen kengissä?

Tavallinen työviikkoni on aika kiireinen. Se pitää sisällään tutkimustapaamisia, opetusta, hallinnollisia kokouksia, kandidaatintöiden ja diplomitöiden ohjaamista, ja esimerkiksi kouluvierailuja. Edellisellä viikolla oli Suomen Tilastoseuran 100-vuotisjuhla ja sitä aiemmalla viikolla oli Tilastokeskuksen neuvottelukunnan kokous. Aina kuvittelen, että seuraavalla viikolla helpottaa, mutta aina on kuitenkin jotain erityistä, kuten promootioviikolla juhlapuheiden valmistelua. 

Yleltä minulle soitti hiljan tiedetoimittaja, joka tekee tiedepodcastia ja haluaa tarkastella sitä, miten nopeasti ja laajalle hypoteettinen zombi-infektiotauti leviäisi. Teemme ryhmäni kanssa ensimmäisiä zombilaskelmia elokuuksi. Tässä zombiprojektissa meitä on noin kymmenen hengen ryhmä, koska kaikki innostuivat aiheesta ja halusivat mukaan. Kirjoitamme aiheesta samalla tieteellisen artikkelin.

Laskemme siis ryhmäni kanssa, kuinka kauan kestää, että koko Suomi on täynnä zombeja, jos zombi lähtee liikkeelle vaikkapa Ivalosta, Helsingin keskustasta tai Haaparannasta, tai jos Suomeen tulee zombiarmeija idästä. Laskemme tätä vähän eri parametriarvoilla, ja samalla katsomme, voisiko esimerkiksi vallihautoja rakentamalla hidastaa tai muuten vaikuttaa zombien etenemiseen. Mukaan täytyy laittaa toki myös yksi zombien vasta-armeija, joka metsästää zombeja. Teemme hienoja simulaatioita ja karttagrafiikkaa.

Teemme ryhmässäni monenlaista tutkimusta, ja zombietutkimus on luonteeltaan hengennostatusta. Päätutkimukseni ei siis kuitenkaan ole sitä, kuinka nopeasti zombiet valtaavat Suomen.

Mitä kenkiin tulee, luennoin usein nalletossuissa tai villasukissa. Palelen helposti ja ne tuntuvat mukavilta. Vuosien varrella ainakin pari tuhatta Aallon opiskelijaa on nähnyt nalletossuni luentosalissa.

Miltä työsi tuntuu?

Välitän todella paljon meidän opiskelijoistamme ja tykkään opettaa. Opiskelijat ovat lahjakkaita, kiinnostuneita ja kysyvät hyviä kysymyksiä. Voin keskustelujen kautta nähdä joskus jonkin asian ihan toisesta näkökulmasta.

Tutkimus on minun aivoilleni tärkeää. Maailma on tosi vaikea, mutta matematiikka on selkeää. Tutkimus on luovaa toimintaa, se on ominta minua. Toki tutkimusta tarjotaan julkaistavaksi, mutta itse tekemisprosessi on henkilökohtaisesti vain minua varten. Nautin siitä.

Päätutkimukseni liittyy matemaattiseen tilastotieteeseen. Kehitän menetelmiä ja tutkin eri menetelmien ominaisuuksia. Matemaattiseen tilastotieteeseen liittyvät opinnäytetyöt ovat tosi kivoja. Välillä ohjaan myös laskennallisia töitä. Soveltavat opinnäytetyöt taas avaavat minulle ovia ja saan oppia uutta esimerkiksi sähköntuotantolaitosten käytänteiden optimointiin, unen analysointiin, tuulivoiman tarpeen ennustamiseen, keskustelupalstojen tekstien analysointiin tai bioreaktoreihin liittyen. Minua kiinnostaa niin moni asia, että on vaikea keskittyä vain yhteen. Kun en millään ehdi tehdä tätä kaikkea itse, opinnäytetöiden ohjaamisen kautta saan tutustua tosi laajasti tähän ihmeelliseen maailmaan, joka meitä ympäröi. Tilastotiedettä on kaikkialla.

Rakastan ihmisiä, mutta välillä minulta menevät voimat, kun tapaan paljon ihmisiä. Silloin on tosi rentouttavaa saada mennä työhuoneeseen ja vetää ovi kiinni. Otan paperia ja kynän esille, olen yksin ja mietin matemaattisia kaavoja. Saan siitä voimaa. Nämä hetket ovat tähtihetkiä työssäni.

Jos Pauliina Ilmonen saisi päättää, mitä yhteiskunnassa muuttuisi matematiikan suhteen?

Lapsille annettaisiin oppimisrauha. Vähemmän on enemmän. Matematiikassa keskityttäisiin perusasioihin, eikä vaadittaisi liian aikaisin itseohjautuvuutta ja itsenäisyyttä. Se tappaa innostuksen. En ole sitä mieltä, että pitäisi lisätä tunteja ja oppia asioita aikaisemmin. On täysin hyväksyttävää oppia jotkut asiat ensin mekaanisesti, ja vasta myöhemmin ymmärtää sen merkitys. Opin esimerkiksi itse tekemään induktiotodistuksia ensin mekaanisesti ja vasta myöhemmin sisäistin asian.

Pauliina Ilmonen, photo by Nita Vera.
Kuva: Nita Vera.

Olet tunnettu legoharrastuksestasi. Onko sinulla koskaan päiviä, jolloin et tee jotain legoilla?

Legot ympäröivät minua päivittäin töissä ja kotona, mutta matkatavaroista ne veisivät liian paljon tilaa. Matkoille en siis ota niitä mukaan.

Minulla on kotona hylly, mihin kerään legoja. Sitten kun täytän 50 vuotta, tulen saamaan 50 uutta legorasiaa. Huomautan, että nämä 50-vuotissyntymäpäivälegot ovat niiden legojen lisäksi, mitä ostan itselleni muuten vain ja mitä saan joulu- ja syntymäpäivälahjaksi.

Meillä kotona lapsilla on omat legonsa, ja he pysykööt erossa minun legoistani.

Mitä muuta teet vapaa-ajallasi?

Minulla on kaksi lasta ja aviomiehelläni on kolme. Heistä vanhin on 16 ja nuorin täytti juuri 10. Siinä riittää hulinaa. Meillä on iso omakotitalo Inkeroisissa, ja me remontoimme sitä. Tykkään viettää siellä aikaani, maalata seiniä ja vasaroida. Vietän myös todella mielelläni aikaa Konnis-kilpikonnani kanssa.

Tech promotion 2023, photo by Heli Sorjonen.
Eturivissä vasemmalta juhlamenojen ohjaajat Pauliina Ilmonen ja Arno Solin, sekä dekaani Jouko Lampinen, rehtori Ilkka Niemelä ja provosti Kristiina Mäkelä. Kuva: Heli Sorjonen.

Kuvailetko lopuksi Aalto-yhteisöä sellaisena kuin se sinulle näyttäytyy?

Olen etuoikeutettu, kun saan olla tässä työssä. Minulla on aivan ihana tutkimusryhmä, jonka jäsenet kannustavat ja tukevat toisiaan, ja meillä Matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella välitetään opiskelijoista.

Olen aina kokenut tiedeyhteisön sallivana. Aallossa on monenlaisia ihmisiä ja persoonia eri lähtökohdista. Tiede yhdistää meitä. Tiedeyhteisö on minulle kuin toinen perhe, ja kutsunkin tohtoriopiskelijoitani nimellä ”my children in science”.

Lue lisää seremoniaviikkoon liittyen:

New doctors exiting Kaleva hall

Katsaus vuoden 2023 tekniikan alan tohtoripromootioon

Tietoja, videoita ja valokuvia 2023 tekniikan alan promootiosta

Akateemiset tapahtumat ja perinteet
Promootiokulkue professori Peter Lundin johdolla
Uutiset
Jessica Sinikoski, photo by Heli Sorjonen

Jessica Sinikoski: Tapahtumissa pitää olla tilaa taikapölylle

"Tehtäväni on viestiä, miltä Aalto kuulostaa, näyttää, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Koska olemme luonnonläheisellä kampuksella, tuoksussa pitää olla mukana vähän neulasta ja multaa, mutta toisaalta sen pitää edustaa myös innovaatioita, luovuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista."

Uutiset

Kulje kengissäni

Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aaltolaiset kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.

Lue lisää aaltolaisten tarinoita
Walk in my shoes, illustration by Anna Muchenikova.
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Viima-rakennuksen pääsisäänkäynti
Kampus, Yliopisto Julkaistu:

Viima - Puumiehenkuja 5 sai seikkailuun kutsuvan nimen

Rakennuksen pääkäyttäjät pohtivat uutta nimeä yhdessä.
Tulevaisuuden uran pohtimisessa käytetään luovuutta.
Opinnot Julkaistu:

Uramuotoilukurssilla pysähdytään oppimaan itsestä ja pohtimaan tulevaisuutta

Career Design Lab tukee opiskelijoiden siirtymää työelämään. Avain kestävään tulevaisuuden työhön on ennakkoluuloton ja luova tapa muotoilla uraa.
Publication icon
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Julkaisufoorumi hakee uusia panelisteja kaudelle 2025-2028

Jos olet kiinnostunut ryhtymään Julkaisufoorumin panelistiksi, hae tehtävään 15.6.2024 mennessä.
Kolmeosainen kuva: vasemmalla keltainen kukka ja teksti Marsio,  keskellä kuva Aino-Marsio-Aallosta, oikealla Aallon logo o
Kampus, Yliopisto Julkaistu:

Aalto-yliopiston kaikille avoin kohtaamispaikka Marsio avaa ovensa syyskuussa

Avajaisnäyttelyt esittelevät Aalto-yhteisön ratkaisuja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.