Uutiset

Jessica Sinikoski: Tapahtumissa pitää olla tilaa taikapölylle

Viestintäpäällikkö Jessica Sinikoski kertoo Kulje kengissäni -haastattelussa Aalto-yliopiston promootioperinteistä ja toiveistaan tulevia promootioita koskien, sekä elämästään maajoukkueurheilijana.
Jessica Sinikoski, photo by Heli Sorjonen
Jessica Sinikosken kuvat: Heli Sorjonen, Aalto-yliopisto

Järjestit ensimmäisen promootiosi jo tammikuussa 2007 ja hevonenkin oli mukana juhlahumussa. Mitä oikein tapahtui?

Silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa oli ajatus, että perinteisen promootiojumalanpalveluksen sijaan järjestetään kulkue ennen promootioaktia. Promootion latinankielinen sana tarkoittaa liikkua eteenpäin tai ylentää, eli promootion taustalla on siirtymäriitti.

Yleisö istui Mediakeskus Lumeen auditoriossa seuraten valkokankaalta, kuinka professorit, tohtorit ja maisterit kävelivät kulkueessa. Se oli opiskelijoiden luoma kokemus promovoitaville, jossa esimerkiksi Oopperan balettitanssija Sami Saikkonen laskeutui katosta ja selloa soitettiin katonrajassa ruusunlehtisateessa. Hevonen oli tosiaan kedolla symbolina vapaudesta, joka koittaa valmistumisen jälkeen – miten tohtorit ja maisterit silloin pääsevät kirmailemaan akateemisella niityllä.

Kulkue päättyi suoraan yleisön eteen promootioaktin lavalle, josta alkoivat perinteisemmät juhlallisuudet.

Jessisa Sinikoski, photo by Heli Sorjonen.

Olet ollut nyt 13 vuoden ajan luomassa ja kehittämässä Aallon promootioperinteitä. Miltä tuo matka on tuntunut?

Jokaisella Aallon kolmella perustajakoululla oli jo valmiiksi takataskussa promootioperinteitä ja traditioita, kun taas monia muita tapahtumaperinteitä olemme luoneet yhdessä melko tyhjästä.

Tekniikan alalla promootio on joka vuosi, kun taas Kauppakorkeakoulussa promootio järjestetään joka viides ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa joka kuudes vuosi.

On ollut hienoa auttaa aloja löytämään promootioihinsa sopiva Aalto-mauste. Joka kerta promootio on näyttänyt omalta, ja traditiostahan tulee traditio vain toistamalla. Toivoisin kuitenkin, että saisimme vielä nykyistä enemmän vuoropuhelua eri alojen promootioperinteiden välille. Näin voisimme oppia toisiltamme.

Mitä tarkempia toiveita sinulla on tulevia promootioita koskien?

Kun kuuntelen opiskelijoita, he kokevat, että Aalto on yksi yliopisto opiskelualasta riippumatta. Siksikin haluaisinkin mielelläni nähdä, että meillä olisi yksi yhteinen promootio. Se on unelmani.

Toinen vaihtoehto olisi saada kauppatieteiden ja taiteen ja suunnittelun syklejä vähän lyhyemmiksi, jolloin jokaisella opiskelijalla olisi jo opiskeluaikana mahdollisuus seurata koulun promootiojärjestelyjä ja kansainvälisillä opiskelijoillamme voisi olla helpompi osallistua tähän uniikkiin juhlaan. Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maita, joissa promootioperinne on säilynyt rikkomattomana keskiajalta saakka. Minulle tekniikan promootio kesäkuussa 2023 on jo kahdestoista.

Vielä kolmantena toiveenani on saada toteuttaa näkyvä promootiokulkue kampuksen läpi.

Kerro lisää tarinoita työstäsi?

Aloitin työni vastaperustetussa Aallossa juhannuksen jälkeisenä viikkona, ja samalla ovenavauksella esimieheni lähti Kiinaan. Työskentelin silloisen Design Factoryn kellarissa ja minulla oli kaksi kuukautta aikaa toteuttaa Aalto-yliopiston ensimmäinen lukuvuoden avajaistilaisuus ikinä – kunhan ensin olin selvittänyt mikä voisi olla Aallon tapa juhlia, yhdistäen samalla kolme silloista kampusta.

Tapahtumissa puhutaan kaikille aisteille. Tehtäväni on viestiä, miltä Aalto kuulostaa, näyttää, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Koska olemme luonnonläheisellä kampuksella, tuoksussa pitää olla mukana vähän neulasta ja multaa, mutta toisaalta sen pitää edustaa myös innovaatioita, luovuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Punainen lanka ammatillisessa urassani – olen siis ensimmäiseltä koulutukselta kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä – on se, ettei kääntäjää tai tapahtumatuottajaa kukaan huomaa niin kauan kuin käännös on hyvä tai tapahtuma sujuu. Mutta auta armias, jos kääntäjä tai tuottaja ei ole tehnyt työtään hyvin. Tämä on ninjatyötä!

Minkälaista on kävellä Jessica Sinikosken kengissä?

Kenkieni on oltava mukavat, koska tapahtuman tuotantoprosessi on pitkä ja olen monessa mukana. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin, mutta samalla mietin, miten pienet asiat liittyvät isoon kuvaan. Kävelyssäni on tärkeää se, että näen koko ajan kauas – perille. 

Kengännumeroni on aika iso, koska minulla on paljon hiljaista tietoa. Onneksi minulla on monet kengät! Pystyn nimittäin vaihtamaan kenkiä tiimiläisten kanssa tilanteen mukaan. Kaikilla tiimiläisilläni on koko ajan työpari, jotta yllättävissäkin tilanteissa joku aina tietää, mitä on tapahtumassa. 

Jessica Sinikoski, photo by Heli Sorjonen

Kilpailet voimanostossa. Onko voimanosto opettanut sinulle jotain erityistä, jota voit hyödyntää työssäsi?

Kilpailen klassisessa penkkipunnerruksessa. Toisin sanoen, asettaudun selälleni penkille ja nostan painoja tuomarin antamassa tahdissa. Olen harrastanut voimanostoa vasta kaksi vuotta. Ennätykseni on 95 kg, mutta elokuussa EM-kisoissa nousee jo enemmän! 

Sanon valmentajalleni usein, että minun pitää varata paljon aikaa lämmittelyyn, koska minulla on dieselkone. Se pätee myös töissä: yritän tehdä tasaisesti ja systemaattisesti töitä, ottamatta liikaa spurtteja. Ne saattaisivat kostautua esimerkiksi väsymyksenä tai loukkaantumisena.

Keväällä 2022, kun koitti koronan jälkeiset ajat, kaikki kaksi vuotta lykkääntyneet tapahtumat tulivat samaan aikaan tehtäväksi muiden vuorossa olevien tuotantojen lisäksi. Toteutimme neljän kuukauden aikana saman verran tapahtumia kuin normaalisti vuoden aikana. Tätä ennen olimme etätyönä opetelleet siirtymisen fyysisistä tapahtumista verkkotapahtumiin ja samoilla voimilla vielä ottanut haltuun hybridimallin. 

Kehoni reagoi tilanteeseen vahvasti. Se oli hyvä muistutus, että pitää osata priorisoida ja myös palautua, hengähtää. Joskus tuottavinta mitä voit tehdä on pitää kahvitauko – sitä paitsi kofeiini parantaa myös lihasvoimaa!

Minkälaisissa tilanteissa askeleesi on kevyt, entä raskas?

Tapahtuman jälkeisenä päivänä kuljen puolen metrin korkeudella ilmassa. Tilanne on sama kuin onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen. Ilmassa on endorfiiniryöppy.

Tuotantoprosessi on pitkä ja vaikka tapahtuman suunnittelee miten tarkkaan tahansa, aina on tilaa taikapölylle ja kohtaamisille, joita ei voi ohjata. Koskaan ei voi tietää, ketkä tapaavat, mitä tapahtuu, kun he lähtevät kotiin, mitä he kertovat eteenpäin muille ja mitä seurauksia monialaisesta kohtaamisesta voi syntyä!

Raskain vaihe on ehkä kuukausi ennen tapahtumaa. Silloin voi vielä tehdä muutoksia, mutta niillä on iso vaikutus kokonaisuuteen. Jos muuttaa yhdenkin dominopalikan paikkaa, tavoite voi jäädä kokonaan saavuttamatta, levitä, tai lähteä ihan väärään suuntaan. Se on Pandoran lipas.

Sekä työhön että urheiluun pätee kuitenkin se, että hampaat irvessä ei tule hyvää. Totisetkin tilanteet pitää kohdata hymyssä suin ja rakentavalla asenteella. Kisa- tai tapahtumatilanteissa pitää olla myös sitä kuuluisaa pelisilmää, eli nopeaa päätöksentekokykyä. Ja jo itse matkasta pitää nauttia, muuten ei jaksa.

Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne

Akateemiset tapahtumat ja perinteet

Akateemiset tapahtumat kattavat koko akateemisen vuoden alkaen Aalto Day One:sta ja päättyen seremoniaviikkoon. Vakinaistettujen professorien tervetuliaisluennot sekä väitöstilaisuudet jakautuvat ympäri vuoden.

Lue lisää seremoniaviikosta
Aalto University Graduation Party celebration in 2018. Photo by Aalto University / Heli Sorjonen

Lue lisää tarinoita:

Pauliina Ilmonen, photo by Nita Vera.

Pauliina Ilmonen: Tiedeyhteisö on minulle kuin toinen perhe

"Promootiossa erityisesti se hetki menee minulla tunteisiin, kun uudet tohtorit saavat hatut päähänsä. Sen eteen on tehty paljon työtä ja sillä työllä on valtava yhteiskunnallinen merkitys."

Uutiset
Emil Stråka, photo by Linda Lehtovirta.

Emil Stråka: On mielenkiintoista nähdä, miten fyysikot ja kemistit täydentävät toistensa osaamista

"On mielenkiintoista nähdä, miten fyysikot ja kemistit voivat tarkastella samaa järjestelmää ja silti päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin, kysymyksiin ja tuloksiin. Huippuyksikön kautta on mahdollista tutustua eri alojen asiantuntemukseen."

Uutiset
Tapio Lokki and the orange jacket, photo: Olli Suutela.

Tapio Lokki: Aina voi keksiä toisen keinon

"Jos katson omaa uraani, ylioppilaskunnan hallituksessa ja Retuperän WBK:ssa letku- ja kapellimestarina opitut taidot ovat niitä taitoja, joita tarvitsen laitosjohtajana: miten tullaan ihmisten kanssa toimeen, miten ryhmää vedetään ja miten saadaan porukka innostumaan. Se tapahtuu oman esimerkin kautta."

Uutiset

Kulje kengissäni

Aaltolaiset kertovat juttusarjassa, millaista on kävellä heidän kengissään. Jotta voimme ymmärtää toisen aaltolaisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään.

Lue lisää
Walk in my shoes, illustration by Anna Muchenikova.
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Minna Halme, photo by Hayley Le
Yliopisto Julkaistu:

Minna Halme: Vastuullisen liiketoiminnan tutkimusta pidettiin alussa viherpiipertämisenä

"Minulle sanottiin, että minun kannattaisi tehdä väitöskirja jostain muusta aiheesta, jos haluan joskus tulevaisuudessa töitä."
juoksijoita rantaraitilla
Kampus, Yliopisto Julkaistu:

Ilmoittautuminen avautuu 4.3. Aalto Walk & Run -liikuntatapahtumaan 21.9.2024

Tule mukaan koko Aalto-yhteisölle ilmaiseen liikuntatapahtumaan!
Eemeli Mölsä saa tohtorinhatun
Yhteistyö, Yliopisto Julkaistu:

Tohtoritason osaamiselle on tarvetta, kun ABB valmistautuu vihreään loikkaan

Aalto-yliopiston ja ABB:n yhteisissä väitöstutkimushankkeissa koulutetaan tohtoreita, joilla on huippuosaamista tulevaisuuden menestystuotteiden kehittämiseen.
Metsähovi 50 vuotta
Yliopisto Julkaistu:

Tähtitiistait syksyllä 2024

Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatorio täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi syksyllä 2024 järjestetään avoin luentosarja ”Tähtitiistait” uudessa Marsio-rakennuksessa. Tervetuloa!