Uutiset

Oho: Kappas, maailmalla kului 16 vuotta!

Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki arveli aikoinaan, ettei muuttaisi koskaan pois kotikonnuiltaan.
Timo Korkeamäki, AUM-kuva: Jaakko Kahilaniemi

”Olen Pohjanmaan poikia, Vähästäkyröstä kotoisin. Pikkukunta Vaasan kupeessa oli hyvä paikka varttua. Vielä lukioaikana ajattelin, etten koskaan muuttaisi pois. Meininki oli maanläheistä ja ympäristö vakaa.

Harrastin yleisurheilua tosissani ja menestyinkin suomenmestaruustasolla kuulantyönnössä.

Armeijan jälkeen kului vuosi hanttihommissa ja vuoden verran kauppakoulussa. Sitten tuli olo, että pitää päästä yliopistoon. Talousasiat kiinnostivat ja tykkäsin myös vieraista kielistä. Hain lahden toiselle puolelle, Ruotsiin, useampaankin korkeakouluun. Onnistuin pääsemään Uumajan yliopistoon ekonomilinjalle. Maailma alkoi avartua.

Yleisurheilustipendi vei Yhdysvaltoihin Brigham Young -yliopistoon Utahiin vuodeksi vaihtoon. Mormonikirkon koulussa oli ollut useita suomalaisia urheilijoita aiemmin, ja tuttujen suosituksesta innostuin lähtemään. Yllättäen sieltä löytyi myös suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa on nyt ehditty olla naimisissa 27 vuotta.

Palasimme yhdessä Uumajaan viimeistelemään ekonominopintoni. Se oli pahinta lama-aikaa Suomessa, 1991–92, eikä työtilanne näyttänyt lupaavalta. Päätimme lähteä lamapakolaisiksi Amerikkaan, nyt viimeistelemään tyttöystävän opintoja.

Timo Korkeamäki, kuva: Jaakko Kahilaniemi
Kuvat: Jaakko Kahilaniemi.

Koska oleskeluun vaadittiin opiskelijaviisumi, aloin itse suorittaa MBA-tutkintoa Gonzaga-yliopistossa Washingtonin osavaltiossa. Ja akateeminen urakin alkoi houkuttaa: jenkkiproffien elämäntyyli vaikutti mukavalta!

Uumajassa opiskellessani en tainnut edes tietää, että liiketaloustieteestä voi tulla tohtoreita. Sellainen minusta kuitenkin tuli, ja työt jatkuivat yliopistomaailmassa Yhdysvalloissa.

Puolen vuoden reissu vei lopulta kuusitoista vuotta.

Jotkut tietävät jo ekaluokalla ryhtyvänsä isona lääkäriksi. Itse ihmettelin kolmekymppiseksi saakka, mikä minusta tulee. Nyt olen opettanut muillekin, että ei uravalinnalla ole välttämättä kiirettä. Kunhan vain tekee elämässään positiivisia päätöksiä ja on valmis silloin, kun oikea ovi aukeaa.

Omalla kohdallani se oli kasvamista aikuiseksi ja sen hoksaamista, että kotikylän ulkopuolellakin on järjellistä elämää.”

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26, huhtikuussa 2020.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Marium Durrani ompelemassa käsin vaatekappaletta, jossa on kukkakuosi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Väitöksiä: Lankaa neulansilmään – yhdessä!

Vaatteiden korjaus on ympäristöteko, Marium Durrani uskoo. Maailmalta Suomeenkin rantautuneet yhteisölliset korjauspajat ovat vastaisku luontoa kuormittavalle pikamuodille.
Professori Caterina Soldano pitelee käsissään sähköpiuhojen muodostamaa vyyhtiä. Kuva: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine Julkaistu:

Arjen valintoja: Mikä on suosikkivempaimesi, Caterina Soldano?

Professori haluaa kehittää vähemmän häiritseviä laitteita, mutta uskoo, että paras keino hallita elektroniikkaähkyä on sulkea älypuhelimen ilmoitukset.
Jan Deska, Jaana Vapaavuori, kuva: Jaakko Kahilaniemi
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Bakteeritehtaita ja pehmorobotteja

Räätälöidyt molekyylit ja materiaalit voivat mullistaa kemianteollisuuden, liikuttaa kangasta ja tehdä aurinkopaneeleista ekologisempia.
Zero-energy Luukku house. Photo: Montse Zamorano Gañán
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Puusta syntyy nollaenergiatalo, kimallusta ja ekoliimaa

Viisas puurakentaminen torjuu tehokkaasti ilmastonmuutosta. Puusta voi tehdä melkein mitä tahansa, mutta se vaatii uutta osaamista ja asennemuutosta, sanoo asiantuntija.