Uutiset

Oho: Kappas, maailmalla kului 16 vuotta!

Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki arveli aikoinaan, ettei muuttaisi koskaan pois kotikonnuiltaan.
Timo Korkeamäki, AUM-kuva: Jaakko Kahilaniemi

”Olen Pohjanmaan poikia, Vähästäkyröstä kotoisin. Pikkukunta Vaasan kupeessa oli hyvä paikka varttua. Vielä lukioaikana ajattelin, etten koskaan muuttaisi pois. Meininki oli maanläheistä ja ympäristö vakaa.

Harrastin yleisurheilua tosissani ja menestyinkin suomenmestaruustasolla kuulantyönnössä.

Armeijan jälkeen kului vuosi hanttihommissa ja vuoden verran kauppakoulussa. Sitten tuli olo, että pitää päästä yliopistoon. Talousasiat kiinnostivat ja tykkäsin myös vieraista kielistä. Hain lahden toiselle puolelle, Ruotsiin, useampaankin korkeakouluun. Onnistuin pääsemään Uumajan yliopistoon ekonomilinjalle. Maailma alkoi avartua.

Yleisurheilustipendi vei Yhdysvaltoihin Brigham Young -yliopistoon Utahiin vuodeksi vaihtoon. Mormonikirkon koulussa oli ollut useita suomalaisia urheilijoita aiemmin, ja tuttujen suosituksesta innostuin lähtemään. Yllättäen sieltä löytyi myös suomalainen tyttöystävä, jonka kanssa on nyt ehditty olla naimisissa 27 vuotta.

Palasimme yhdessä Uumajaan viimeistelemään ekonominopintoni. Se oli pahinta lama-aikaa Suomessa, 1991–92, eikä työtilanne näyttänyt lupaavalta. Päätimme lähteä lamapakolaisiksi Amerikkaan, nyt viimeistelemään tyttöystävän opintoja.

Timo Korkeamäki, kuva: Jaakko Kahilaniemi
Kuvat: Jaakko Kahilaniemi.

Koska oleskeluun vaadittiin opiskelijaviisumi, aloin itse suorittaa MBA-tutkintoa Gonzaga-yliopistossa Washingtonin osavaltiossa. Ja akateeminen urakin alkoi houkuttaa: jenkkiproffien elämäntyyli vaikutti mukavalta!

Uumajassa opiskellessani en tainnut edes tietää, että liiketaloustieteestä voi tulla tohtoreita. Sellainen minusta kuitenkin tuli, ja työt jatkuivat yliopistomaailmassa Yhdysvalloissa.

Puolen vuoden reissu vei lopulta kuusitoista vuotta.

Jotkut tietävät jo ekaluokalla ryhtyvänsä isona lääkäriksi. Itse ihmettelin kolmekymppiseksi saakka, mikä minusta tulee. Nyt olen opettanut muillekin, että ei uravalinnalla ole välttämättä kiirettä. Kunhan vain tekee elämässään positiivisia päätöksiä ja on valmis silloin, kun oikea ovi aukeaa.

Omalla kohdallani se oli kasvamista aikuiseksi ja sen hoksaamista, että kotikylän ulkopuolellakin on järjellistä elämää.”

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26, huhtikuussa 2020.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

A boy jumping on a mixed reality trampoline in Superpark
Aalto Magazine Julkaistu:

Liikkeelle kuin leikkien - digitaaliset pelit motivoivat liikkumaan

Trampoliinit ja kiipeilyseinät voivat koukuttaa käyttäjänsä uudella tavalla, kun niihin yhdistetään digitaalisia kikkoja.
Mustavalkoisessa arkistokuvassa Teuvo Kohonen istuu vanhanaikaisen tietokoneen äärellä.
Aalto Magazine Julkaistu:

Tekoälyn suomalainen pioneeri teki tiedettä unissaankin

Teuvo Kohonen loi 1980-luvulla tekoälytutkimuksen tärkeän merkkipaalun: itseorganisoituvan kartan.
Suureen kaarevaan telineeseen on kiinnitetty kamera, jossa on pitkä objektiivi. Se on kohdistettu keskellä olevaan tasoon, jossa on keltainen keraaminen esine. Pöytätason vieressä on suuri valaisin ja valkokangas sen edessä. Pöydän takana punaiseen t-paitaan pukeutunut henkilö säätää laitteistoa.
Aalto Magazine Julkaistu:

Valokuvausrobotti nostaa arkistokappaleet uuteen ulottuvuuteen

Miten siirtää keraaminen esine kolmiulotteisesti tietokoneen näytölle? Kuvaamalla se yltympäriinsä 360 asteen kulmassa ja digitoimalla muodot talteen. Työ onnistuu valokuvausrobotilla, joka raksuttaa Aalto-yliopiston uudessa Space 21 -tilassa.
Jussi Impiön valokuvaan on liitetty piirrokuvitettu elementti: hänen käsiensä välissä on korkea pinkka papereita.
Aalto Magazine Julkaistu:

Oho: Olipas haluttu pesti!

Jussi Impiö aloitti kesällä 2021 Aalto-yliopiston kestävän kehityksen toimintojen johdossa. Mutta vuonna 2009 hän setvi työmarkkinoita Afrikassa.