Laivastoupseerien koulutus

Laivastoinsinöörien koulutusohjelmaa valmisteltiin erikseen laivaston päällikön tekemän esityksen mukaan keväällä 1924. Jonkin verran pohdintaa aiheuttivat koneinsinöörien ja muiden teknillisiin tehtäviin koulutettavien upseerien koulutusohjelmien vaatimat eroavaisuudet. Hjelmmanin ja Dillströmin muodostama komitea totesi, että suurvaltojen laivastojen insinööriupseerien koulutuksessa ei useinkaan koneinsinöörejä ollut erotettu muun teknillisen koulutuksen saavien ryhmästä. Suomella ei kuitenkaan ollut varaa perustaa eritystä oppilaitosta laivastoinsinöörien koulutusta varten, vaan heidät oli koulutettava Teknillisen korkeakoulun tavanomaisen kurssitarjonnan yhteydessä. Konepuolen upseerit koulutettiin näin luonnollisella tavalla erikseen koneinsinöörien koulutusohjelman puitteissa. Koska korkeakouluun komennettujen upseereiden koulutus oli järjestetty stipendirahoituksella, esitykseen liitettiin ehto, jonka mukaan kurssin suorittaneet insinöörit sitoutuivat palvelemaan laivastossa vähintään puolitoistakertaisesti koulutukseen käytetyn ajan. Laivastoupseerien koulutus järjestettiin lopullisesti syksyllä 1925.

Sotakorkeakoulun meripuolustuskurssin priimus vuonna 1929 oli dipl.ins. Jaakko Rahola. Hän suoritti merisotateknilliset kurssit Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalla suorittamansa tutkinnon jälkeen. Rahola työskenteli aluksi sotasataman laivanrakennusinsinöörinä ja nimitettiin insinöörikomentajakapteenina merivoimien esikunnan konstruktiotoimiston päälliköksi vuonna 1933. Raholan vastuulla suunniteltiin 1920- ja 30-lukujen kuluessa toistakymmentä uutta alustyyppiä, joiden joukossa olivat myös laivaston huipputekniikkaa edustaneet sukellusveneet ja panssarilaivat. Tämän työn yhteydessä valmistui ajatus laivojen vakavuuskysymykseen liittyvästä tutkimuksesta, jonka Rahola saattoi aivan vuosikymmenen lopulla toteuttaa laivanrakennuksen professuurin haun respiittiaikana valmistuneena väitöskirjatyönä. Huhtikuussa 1939 valmistunut tutkimus määritteli vakavuuden kansainvälisesti tunnustetun teorian, joka tunnetaan nimellä Raholan kriteeri.

Jaakko Rahola toimi teknillisen korkeakoulun rehtorina 1956–1964.

Jaakko Raholan veli, Eero Rahola toimi 1930-luvulla Suomen laivaston amiraalina. Laivaston modernisointiohjelman yhteydessä oli helppo järjestää uusien alusten suunnittelu TKK:n laivansuunnittelukoulutuksen yhteydessä. Panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen suunniteltiin osittain opiskelijavoimin.