Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
Teknillisten harjoitusten edellyttämiä koneita ja kokoelmia oli sijoitettuna 1900-luvun alkaessa epäedullisella tavalla Polyteknillisen Opiston päärakennukseen. Tarve konelaboratorioiden rakentamiseksi todettiin oppilaitoksen opettajakollegissa jo 1904.
Opettajakollegi esitti laboratoriosuunnitelman, jonka hyväksyttyään maan hallitus otti teknillisen opetuksen laboratoriohankkeiden sijoituspaikaksi haltuunsa Albertin-, Eerikin- ja Vladimirinkadun (Kalevankatu) rajaaman korttelin Staren (Kottarainen).
Tontilla sijainneet yhdeksän rakennusta saatiin teknillisten laboratorioiden käyttöön vuoden 1911 alusta. Kivirakennuksiin sijoitettiin kokoelmatiloja ja puurakennuksiin kutoma-, metalli- ja puunjalostuslaboratoriot sekä paperitehdastelulaboratorio.
Uudet tilat helpottivat korkeakoulun päärakennuksen tilanahtautta, mutta laboratoriokysymys edellytti vielä varsinaisia investointeja. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914 keskeytti korkeakoulun tilaohjelman kehittämisen noin kymmenen vuoden ajaksi. Tehdyt esityksen korkeakoulun siirtämiseksi Taka-Töölöön tai Meilahteen jouduttiin myös unohtamaan.
Varsinaiset teknilliset laboratoriot rakennettiin 1920- ja 1930-luvuilla valmistuneisiin uudisrakennuksiin.
Konetekniikan historia Suomessa
Albertinkadun sähkölaboratorio
Osa 2.5.
- Julkaistu:
- Päivitetty: