Henkilökuva: Axel Ahlfors

Karl Axel Mauritz Ahlfors syntyi 7. huhtikuuta 1874 Maarianhaminassa. Hän valmistui ylioppilaaksi 1892 ja valmistui Polyteknillisen Opiston koneenrakennusosastolta neljä vuotta myöhemmin. Hän aloitti insinöörin uransa konstruktöörinä A. B. Sandvikenin laivatelakalla Helsingissä, mutta siirtyi jo 1897 Tampereelle Finlayson & Co:n insinööritoimistoon.

Rudolf Kolsterin kuoleman jälkeen 1901 Ahlfors määrättiin jo syyskuun 1. päivästä lukien hoitamaan viransijaisena koneenrakennuksen opettajan virkaa. Käytännössä tämä tarkoitti mahdollisuutta jatko-opintojen suorittamiseen. Opetustoimi keskeytyi vuoden kuluttua, jolloin hän matkusti Eurooppaan jatkamaan opintojaan. Hänen koulutuksensa suuntautui vesiturbiinien teorian ja käytännön hallintaan. Vuosina 1902 ja 1903 Ahlfors työskenteli Zürichin teknillisessä korkeakoulussa ja Th. Bell & Co:n turbiinitehtaan työpajassa. Yritys oli kultaseppä August Bellin 1850-luvulla Sveitsin Krienziin perustama metalliteollisuuden monialayritys, jonka tuotteisiin kuuluivat siltarakenteiden lisäksi tekstiili- ja paperiteollisuuden koneet ja vesiturbiinit.  Pätevöidyttyään turbiininrakentamiseen, hän palasi kesäksi 1903 Suomeen ja A. B. Sandvikenin palvelukseen.

Joulukuun 7. 1905 K. A. M. Ahlfors nimitettiin vakinaiseksi koneenrakennuksen opettajaksi. Oppilaitoksen muuttuessa Teknilliseksi korkeakouluksi 1908, hänen nimitettiin koneenrakennuksen (turbiinit) professorin virkaan.

Ahlfors teki vielä myöhemmin opintomatkoja Saksaan, Skandinaviaan, Sveitsiin ja Venäjälle.

Hän julkaisi teoksen Turbiner och turbinpumpar, deras beräkning och konstruktion (1905).

Ahlfors toimi rehtorina kolmivuotiskauden 1913–1916. Ahlfors oli ainoa TKK:n professori, joka joutui sisällissodan aikana punaisten pidättämäksi. Punainen patrulli oli siinä uskossa, että Ahlfors olisi ollut vielä keväällä 1918 oppilaitoksen rehtori, ja hänet ja hänen puolisonsa vangittiin lunnasrahojen toivossa. Kun lunnaita ei kuitenkaan maksettu, Ahlfors ja hänen rouvansa vapautettiin.

K.A.M. Ahlforsin merkitys suomalaisen konetekniikan kehittäjänä oli huomattava. Hän toimi koneinsinööriosaston johtajana 1910–1913 ja 1922–1934. Uransa viimeisinä vuosina hän vastasi konelaboratorioiden kehittämisestä. Hän rakensi koneenrakentajien ja teollisuuden välille kiinteää yhteyttä, jonka seurauksena kotimainen vesivoimaosaaminen kohosi maailman huipulle. Ahlforsin lukuisista keksinnöistä ja patenteista kuitenkin vain harva päätyi teollisuuden käyttöön. Syynä tähän oli alan teollisuuden rajalliset resurssit uuden teknologian kehittämiseen. Suomesta puuttui riskipääomaa, jota olisi voitu käyttää uusien sovellusten kokeiluvaiheessa. Esimerkiksi Tampella sitoutui yhteistoimintaan ruotsalaisten yritysten kanssa uusien Kaplan-turbiinien kehitystyössä.

K. Axel M. Ahlfors kuoli 22. toukokuuta 1961 Helsingissä.