Sota-ajan opinnot

Teknillisen korkeakoulun valmistautuminen tulevaan sota-aikaan alkoi kesällä 1939, jolloin aloitettiin Rajan Turva -hanke Karjalan kannaksen linnoittamiseksi. Suuri joukko vapaaehtoisia teekkareita osallistui rakennustöihin.

Korkeakoulun lukukausi avattiin tavanomaiseen tapaan syyskuussa 1939, mutta pian tämän jälkeen osa opiskelijoista joutui osallistumaan niin kutsuttuihin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, jotka käytännössä tarkoittivat liikekannallepanoa.

Opetusta jatkettiin marraskuun viimeiseen päivään saakka, jolloin Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat Helsingin pommitukset. Ensimmäisenä pommituspäivänä TKK:n päärakennus ja kemian laboratorio saivat useita osumia ja rakennukset vaurioituivat pahoin. Monta korkeakoulun henkilökunnan jäsentä ja opiskelijaa sai surmansa tai haavoittui. Vain sattuman kaupalla vältyttiin suurtuholta. Pääosa opiskelijoista oli poistunut Hietalahdesta aamun ensimmäisten pommitusten jälkeen, muutamaa tuntia ennen tuhoisaa hyökkäystä.

Talvisodan aikana opetus- ja tutkimustyö lakkasi käytännössä kokonaan. Opiskelijat ja nuoremmat opettajat olivat pääosin rintamilla. Korkeakoulun kellariin majoittunut oppilaitoksen kanslia jatkoi toimintaansa ja konelaboratorioiden kellarissa professori Mikko Heikinheimon organisoimassa epävirallisessa toimintakeskuksessa pidettiin pienimuotoista ravintolaa ja tarjottiin suojaa asuntoa tarvitseville teekkareille.

Aselevon solmimisen jälkeen korkeakoulu ei voinut palata normaalijärjestykseen. Helsinkiin oli tullut suuri joukko kotinsa jättämään joutuneita karjalaisia, joita jouduttiin asuttamaan opiskelija-asuntoloihin. Opiskelijoiden asevelvollisuusaika jatkui useimmilla välirauhan aikanakin. Kun ennen talvisotaa TKK:lle oli otettu 220 uutta opiskelijaa vuodessa, syksyllä 1940 opintonsa saattoi aloittaa vain 124 opiskelijaa.

Talvisodan päättymisen jälkeen korkeakoulun piirissä heräteltiin ajatusta koko oppilaitoksen muutosta Lauttasaareen, Viikkiin tai Meilahteen, mutta hanke jouduttiin unohtamaan Euroopan poliittisen tilanteen edelleen kiristyessä.

Jatkosodan syttyminen kesäkuussa 1941 keskeytti jälleen kaiken toiminnan korkeakoululla, kun opiskelijat lähtivät rintamille. Seuraavien kuukausien aikana rehtori Martti Levón toteutti korkeakoulun opetusohjelman uudistuksen. Samaan aikaan korkeakoulun aineenkoetuslaitos ja valtion teknilliset tutkimuslaitokset keskitettiin Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen (VTT) alaisuuteen.

Koska teknillistä opetusta ei voitu keskeyttää liian pitkäksi aikaa, maan hallitus määräsi suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut aloittamaan toimintansa uudelleen syksyllä 1942. Päivittäinen opetus alkoi lokakuun 12. päivänä, opiskelijat ja henkilökunta vain eivät olleet täysilukuisesti paikalla. Vaikka korkeakoulun hallinnossa ryhdyttiin jo keväällä 1941 toimenpiteisiin sisään otettavien lukumäärän nostamiseksi yli kolmen sadan, opintonsa aloitti syksyllä 1942 vain 148 opiskelijaa.

Tilanteen johdosta pääesikunta määräsi valmistumisvaiheessa olevat kuutisenkymmentä teekkaria kahden kuukauden pituiselle opintolomalle syksyllä 1942.

Yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa syntyi sekä Äänislinnassa että Karhumäellä vapaaehtoista opintopiiritoimintaa, joka laajentui nopeasti. Järjestäytynyt akateeminen harrastus mahdollisti jo keväällä 1943 Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden henkilökohtaista läsnäoloa vaativien tenttien vastaanottamisen sotatoimialueen tuntumassa. Äänislinnan akateemiseen kerhoon kuului myös teknillinen opintopiiri, joka antoi erikoisopetusta Teknilliseen korkeakouluun vasta pyrkiville rintamamiehille.

Keväällä 1944 odotettiin jo sodan päättyvän, ja korkeakoulu suunnitteli sodan jälkeisen ajan opiskelurytmiin siirtymistä. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuussa 1944 keskeytti suunnitelmat, ja opiskelijat joutuivat jäämään armeijan palvelukseen syksyyn 1944, osa toukokuulle 1945 saakka. Syksy 1946 oli ensimmäinen rauhan ajan lukukauden avaus. Sotavuosien aiheuttaman opiskeluruuhkan purkaminen kesti noin neljän vuoden ajan.