Insinöörikunnan kantaisä
Helsingin Teknillinen reaalikoulu perustettiin 9. kesäkuuta 1847 annetulla asetuksella. Saelan suoritti seuraavan syksyn ja talven aikana yliopistossa joukon ylimääräisiä luonnontieteiden opintoja ja tuli nimitetyksi oppilaitoksen ensimmäiseksi johtajaksi 5. syyskuuta 1848. Koulun kotipaikaksi vuokrattiin verhoilijamestari Jonas Litoniukselta huoneita Aleksanterinkatu 50:ssä sijaitsevasta kivitalosta. Saelan sai pitkäaikaisen asunnon rakennuksen kolmannesta kerroksesta.
Opetus alkoi tammikuun 15. päivänä 1849.
Saelan korosti kesällä 1849 manufaktuurijohtokunnalle (nykyinen TEM) lähettämässään raportissa tarvetta muokata suunniteltua opetusohjelmaa käytännöllisempään suuntaan. Teoreettiseen koulutusohjelmaan palattiin kymmenen vuotta myöhemmin. Matemaattis-luonnontieteelliseen tutkimukseen perustuva opetusohjelma otettiin käyttöön vuonna 1858.
A. O. Saelan oli henkilökohtaisesti vastuussa radikaaleina pidetyistä uudistuksista. Hän matkusti Saksaan ja Sveitsiin tutkimaan uusimman teknillisen opetuksen menetelmiä 1850-luvun lopulla. Tästä lähtien suomalainen insinöörikoulutus kehittyi samanaikaisesti saksalaisen kielialueen oppilaitosten kanssa.
Suomen modernisaation alku
Loppuvuodesta 1856 A. O. Saelan nimitettiin manufaktuurijohtokunnan jäseneksi. Yhteys kauppa- ja teollisuusministeriön ja TKK:n välillä katkesi vasta vuonna 1972. Saelan osallistui maan hallinnon ja talouselämän modernisointiin 1860-luvulla. Hän näki oppilaitoksensa kehittyvän vähitellen korkeakouluksi.
Oppilaitos nimettiin 1872 Polyteknilliseksi kouluksi ja 1879 Polyteknilliseksi Opistoksi. Viimeksi mainittu muutos tarkoitti käytännössä Teknillisen korkeakoulun opetuksen tradition alkamista. Kansakoulut ja lyseot olivat aloittaneet Suomessa toimintansa ja ammattikuntalaitos oli lakkautettu. Yliopistoksi oppilaitos muutettiin 1908.
Saelan sairastui kuumetautiin pian luovuttuaan oppilaitoksen johtajan virasta vuonna 1872. Hän kuoli vuonna 1874.
Saelanin kuoleman jälkeen perustettiin rahasto muistomerkin pystyttämiseksi maan ensimmäiselle insinöörille Helsingin Vanhan kirkon puistoon. Hanke kuitenkin unohtui, ja Saelanin hautamuistomerkkirahasto liitettiin muihin rahastoihin.
Ansioistaan huolimatta nykyaikaisen suomalaisen insinöörikunnan ja teknillisen opetuksen järjestelmän perustaja A. O. Saelan lähes unohdettiin 1900-luvun alussa.