Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
1800-luvun alkupuolella tekniikan ja luonnontieteiden kehitys riippui instrumenttitekniikan kehityksestä ja sen saatavuudesta. Kun Turun palon yhteydessä 1827 maan yliopiston fysikaaliset kokoelmat tuhoutuivat, Suomi oli jäämässä pahasti jälkeen luonnontieteiden tutkimuksen eurooppalaisesta kehityksestä.
1830-luvulla lähetettiin fyysikko J. J. Nervander Eurooppaan etsimään moderneja tieteellisiä instrumentteja. Kilpailu aikakauden huipputekniikasta oli kuitenkin liian kovaa, hienomekaanisten laitteiden valmistajia ei ollut riittävästi, eikä uudenaikaisia mittalaitteita saanut aina edes rahalla.
Instrumenttien valmistukseen kykenevät mekaanikot päätettiin kouluttaa itse Helsingissä.
Suomen hienomekaanikkojen isäksi palkattiin Pulkovan observatorion mekaanikko Martin Wetzer. Hän sai kimmokkeen Helsinkiin siirtymiseksi astronomi Wilhelm Struven työskennellessä J. J. Nervanderin kanssa Helsingin observatorion rakentamiseksi.
Wetzerille osoitettiin Helsingissä asunto, palkka ja tarkkuustyössä tarvitut instrumentit keväällä 1842. Verstaan toiminnasta ilmoitettiin yleisölle saman vuoden marraskuussa. Ensimmäinen Wetzerin suurasiakas oli Nervanderin johdolla Kaisaniemessä toiminut, vastaperustettu magneettinen observatorio.
Helsingin Teknillisen reaalikoulun opetusta aloitettaessa tammikuussa 1849 mekaanisen teknologian työpajaan ei löytynyt opettajaa, jolloin Martin Wetzer määrättiin hoitamaan tehtävää. Mekaanisen teknologian opetus Helsingin Teknillisessä reaalikoulussa Suomessa käynnistyi näin Martin Wetzerin aloittamana.
Maassa ei ollut muita vastaavaan työhön kykeneviä henkilöitä. Wetzer oli tunnollinen opettaja ja kykeni synnyttämään Suomeen hienomekaanikkojen ammattikunnan kahdenkymmenen vuoden kuluessa. 1850-luvun lopulla, senaatti totesi, että maassa toimi jo muitakin eteviä hienomekaanikkoja.
Kun Polyteknillinen koulu (entinen Teknillinen reaalikoulu) muutti Hietalahdentorin laidalle rakennettuun uudisrakennukseensa vuonna 1877 Wetzerin hienomekaaninen paja muutti myös Hietalahteen osoitteeseen Bulevardi 26.
Wetzerin kuoltua heinäkuussa 1882 hienomekaanisen pajan privilegiot siirrettiin Suomen Tiedeseuralle, joka tarvitsi pajaa fysikaalisen tutkimuksen kehittämiseen kansainvälisen polaaritutkimuksen projektien yhteydessä.
Vuodesta 1889 paja toimi yliopiston laboratoriorakennuksen Arppeanumin sisäpihalla Kruununhaassa.
Vuosisadan vaihteessa verstas valmisti Helsingin observatoriolle tähtitaivaan valokuvauksessa käytettyjä laitteita ja Kaivopuiston rannassa sijaitsevan Meteorologisen keskuslaitoksen mareografin mittalaitteet.
Vuonna 1917 pajasta muodostettiin Valtion hienomekaaninen konepaja, joka toisen maailmansodan aikana liitettiin osaksi muodostettavaa Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen organisaatiota. VTT muutti Otaniemeen 1950-luvun lopulla, jossa toimintaa jatkettiin aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Konepaja yksityistettiin vuonna 2000 jolloin se nimettiin Protoshop Oy:ksi. Yritys toimii nykyisin nimellä Metsi Oy, ja tarjoaa edelleen korkeatasoisia laite- ja konepajatekniikan ratkaisuja myös kansainvälisille markkinoille.
Friedrich Georg Wilhelm Struve (15 April 1793 Altona – 23 November 1864 Pulkovo) Director in 1820-1839. https://www.muuseum.ut.ee/vvebook/pages/4_3.html. Haettu 6.4.2021.
Nuncius Band 38 (2018) Astronomie im Ostseeraum. Astronomy in the Baltic.
Sairio, Eino & Holmberg, Peter & Kõiv, Erna. Instrumenttien valmistajia 1800-luvun Suomessa, Opusculum Vol. 13 (1993) No. 2–3. s. 99–124.
Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar. 1885 eteenpäin.
Osa 1.2. 1800-luvulla Keski-Euroopan tekniset koulutuslaitokset etsivät tasapainoa teorian ja käytännön välillä.
Osa 1.4. Jokainen suomalainen insinööri tai diplomi-insinööri on Anders Olivier Saelanin aatteellinen ja taidollinen perillinen. Saelan oli ensimmäinen kotimainen insinööriammattikunnan edustaja, koko profession perustaja maassamme.