Oasis-blogi: Joukkoon kuuluminen: välittämisen ja yhteisöllisyyden käytäntöjä

Harald Herlinin oppimiskeskuksen Hyvinvointi-näyttely (Wellbeing Exhibition) oli mahtava tilaisuus pohtia kuulumisen teemaa ja sen suhdetta hyvinvointiin ja mielenterveyteen. 15.11.22-05.02.23 kestänyt näyttely syventyi kuulumisen käytäntöön tutkien, kuinka hoito ja hyvinvointi eivät ole kiinteitä tiloja, vaan olosuhteita, jotka vaativat jatkuvaa tarkkailua, hoivaamista ja reagointia sisäisiin, ulkoisiin ja jaettuihin ympäristöihin.

Kuuluminen joukkoon on ihmisen perustarve, ja sitä voidaan viljellä välittämisen ja yhteisöllisyyden keinoin. Välittämisen käytännöt sisältävät vastuun ottamista itsestään ja muista, ja niihin voi kuulua itsestään huolehtimista, läheisistä huolehtimista ja välittämistä laajemmasta yhteisöstä. Tämä voi tapahtua monessa muodossa, kuten sen varmistaminen, että syödään hyvin, liikutaan säännöllisesti ja nukutaan riittävästi, sekä ottamalla yhteyttä läheisiin saadakseen tukea ja olemalla heidän tukenaan kun he sitä tarvitsevat. Lisäksi hoidon käytäntöjä voivat olla vapaaehtoistyö omassa yhteisössä, paikallisten järjestöjen tukeminen sekä aktiivinen ja sitoutunut kansalaisuus.

Yhteisö taas viittaa yhteyksiin ja suhteisiin, joita muodostamme muiden kanssa. Tämä voi sisältää ystävyyssuhteita, perhettä, romanttisia suhteita ja jopa yhteyksiä, jotka meillä on työtovereidemme tai kerhojen tai järjestöjen jäsenien kanssa. Näiden yhteyksien rakentaminen ja vahvistaminen on olennaista yhteenkuulumiselle, sillä luomalla ja ylläpitämällä suhteita muihin löydämme elämälle merkityksen ja tarkoituksen.

Näyttelytapahtumissa oli mukana kolme erillistä opiskelijakollektiivia, jotka kukin keskittyivät erilaisiin ​​tekijöihin, jotka vaikuttavat kykyymme ylläpitää hyvää mielenterveyttä, olipa kyse sitten ympäristön, sosiaalisten rakenteiden ja suorituskyvyn muutoksista tai intersektionaalisuudesta, sukupuolen vaikutuksista, identiteetti-, neurodivergenssi-, aisti-spatiaaliset saavutettavuustarpeista, ahdistuksesta tai stressistä hyvinvointiimme ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen liittyen. Näillä kollektiivisilla näyttelytoimilla pyrittiin pohtimaan tätä aihetta laajemmin ja edistämään yhteisöllisyyden tunnetta ja tukea Oppimiskeskuksessa.

Yhteisöllisyyden tunteen kasvattamiseksi on tärkeää sekä pitää huolta itsestään että rakentaa yhteisöä. On muistettava, että joukkoon kuuluminen ei ole asia, jonka voi saavuttaa yhdessä yössä, vaan se kehittyy vähitellen esimerkiksi varaamalla aikaa yhteydenpitoon rakkaiden kanssa, tekemällä vapaaehtoistyöstä omassa yhteisössä tai osallistumalla paikallisten järjestötoimintaan ja tapahtumiin. Se on jatkuva prosessi, joka vaatii aikaa, vaivaa ja sitoutumista.

Näyttelyssä tarkasteltiin myös tukiverkostojen ja vertaistuen roolia resilienssin rakentamisessa sekä syrjäytymisen ja ylikuormituksen tunteista selviytymistä. Tavoitteena oli käynnistää käytäntöjä pohjautuen siihen, että kuuluminen joukkoon on ihmisen perustarve, jota voidaan edistää välittämisen ja yhteisöllisyyden käytännöillä, kuten itsestään huolehtiminen, läheisistä huolehtiminen ja laajemmasta yhteisöstä huolehtiminen, mikä rakentaa ja vahvistaa yhteyksiä muihin. Näyttely tarkasteli hyvinvoinnin, yhteenkuulumisen ja mielenterveyden monimutkaista suhdetta, pyrki syventämään näiden keskeisten aiheiden ymmärtämistä sekä edistämään yhteisöllisyyden ja tuen tunnetta oppimiskeskuksessa.

Näyttely oli loistava tilaisuus oppia lisää yhteenkuulumisen tärkeydestä ja siitä, kuinka yksilö- ja yhteisökäytännöt voivat edistää hyvinvointiamme. Oli rohkaisevaa huomata, että näyttelyssä keskityttiin tukiverkostojen ja vertaistuen rooliin, sillä ne voivat auttaa meitä selviytymään vaikeista ajoista ja eristäytymisen tunteesta. Tapahtumaan osallistuminen oli todella ajatuksia herättävää. Uskon, että kaikki, jotka osallistuivat näyttelyyn, saivat uusia oivalluksia ja näkökulmia tästä tärkeästä aiheesta.