Yhdenlainen avioliitto
Se alkoi kuin salamaniskusta.
Keväällä 2006 graafikot Anna Ahonen ja Katariina Lamberg istuivat Pariisissa Place des Vosges -puiston nurmikolla ja pallottelivat nimi-ideoita pariisilaiselle naistenvaatemerkille. Naiset tunsivat toisensa opiskeluajoilta ja liikkuivat Pariisissa samoissa piireissä, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun he tekivät yhdessä töitä. Sen jälkeen paluuta entiseen ei ollut.
”Ajatuksenjuoksu, synergia ja flow. Siinä oli jotakin tosi päräyttävää”, Ahonen kuvailee. Lamberg hymyilee ja nyökyttelee vieressä.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kaksikko pyörittää Pariisin 11. kaupunginosassa omaa designstudiota, joka on suunnitellut esimerkiksi Turo-vaatemerkin uuden visuaalisen identiteetin, vaateprinttejä Adidakselle, Dieselille ja Lacostelle, Wallpaper-lehdelle kannen ja otsikoiden typografian sekä kukkaprintin, jolla koko pariisilainen Printemps-tavaratalo paketoitiin 150-vuotisjuhliensa kunniaksi. Vuonna 2014 Ahonen & Lamberg valittiin Suomessa vuoden graafikoiksi.
Studion pyörittäminen Pariisissa kuulostaa unelmaduunilta, mutta matkalla menestyväksi yritykseksi riittää ylä- ja alamäkiä.
”Onneksi emme etukäteen pelänneet, mitä yrityksen pyörittäminen vaatii. Hyppäsimme tyhjän päälle vain silkasta innosta tehdä yhdessä töitä”, Lamberg sanoo.
Shekkejä ja karhukirjeitä
Anna Ahonen ja Katariina Lamberg tulivat Pariisiin alun perin opiskelijavaihtoon. Molemmat jäivät sille tielle. Lamberg työskenteli Self Service -muotilehden suunnittelijana, Ahonen freelancerina.
Kun ensimmäinen duotyö oli valmis, viidakkorumpu alkoi pauhata. Kansainväliset asiakkaat kolkuttelivat jo ovella, kun Lamberg irtisanoutui ja perusti Ahosen kanssa yrityksen syksyllä 2006, ensin Suomeen.
”Ranskalainen byrokratia tuntui hullulta, joten työskentelimme ensin suomalaisilla toiminimillä, sitten osakeyhtiönä”, Ahonen sanoo.
Suomesta Ranskaan päin työskenteleminen ei ollut ihan mutkatonta.
”Olimme Ranskassa suomalaisen yrityksen työntekijöinä eli palkansaajina. Siksi sosiaaliturva- ja eläkemaksut tulivat kalliiksi ja menivät Strasbourgin kautta”, Lamberg kertoo.
Myös arvonlisäveron kanssa tuli joskus ongelmia, kun suomalainen yritys teki Ranskassa kansainvälisiä töitä.
”Suomessa kukaan ei osannut neuvoa meitä”, Ahonen toteaa.
Pari vuotta myöhemmin kaksikko sai tuttavalta vihiä hyvästä pariisilaisesta kirjanpitäjästä. Hän sai heidät vakuuttumaan, että ranskalaisessa systeemissäkin on etunsa. Suunnittelutoimisto Ahonen & Lamberg muuttui ranskalaiseksi.
”Ranskassa ei makseta osinkoja ainakaan tämän kokoisista yrityksistä. Toimimme gérant- eli liikkeenjohtajan tittelillä ja jaamme yrityksen puoliksi. Saamme ’johtajakorvausta’ eli maksamme itsellemme palkkaa, josta maksamme henkilöveroa”, Lamberg selvittää.
Sen lisäksi, että kirjanpidossa ja kuluissa on maiden välillä eroja, totuttelua vaati Ranskan hidas byrokratia.
”Kun Suomessa yrittäjä voi hoitaa kaiken netissä, Ranskassa lähetetään usein papereita postitse. Ja shekkejä”, Ahonen kertoo.
Kaksikko on oppinut, että shekeissä on hyvätkin puolensa. Kun lähetti tulee toimistolle, ei tarvitse stressata käteisestä vaan voi ojentaa shekin.
Mutta suurin ero Suomen ja Ranskan välillä ovat maksuajat. Kun Suomessa palkkiot maksetaan kahdessa viikossa, Ranskassa ne tulevat kolmessa kuukaudessa, jos silloinkaan.
”Alkuaikoina jouduimme odottelemaan rahoja usein puoli vuotta. Pahimpia ovat isot yritykset. Meillä on yhä osa rahoista saamatta yhdeltä ranskalaiselta keskisuurelta muotitalolta”, Lamberg toteaa.
Karhuamista onkin pitänyt harjoitella säännöllisesti.
”Monesti asiakas vastaa tyylikkäästi, että shekki on varmaan hävinnyt postissa.”
Luovan työn ja yrittämisen tasapaino
Rohkeus, kritiikki ja luottamus omaan tekemiseen. Rahoitus- ja toimintasuunnitelma. Riskinottokyky ja realistiset unelmat. Yhteiset halut ja päämäärät.
Ahonen ja Lamberg luettelevat yrittämisen tärkeimpiä asioita kuin yhdestä suusta.
”Suunnittelemme usein visuaalista ilmettä aloittelevien yritysten kanssa. Sen näkee heti, jos pohja ja arvot eivät ole kunnossa. Jos asiakkaan päämäärä, aikataulu ja tuotto ovat epäselviä, tunnemme tekevämme vain pintaa”, Lamberg kuvailee.
Siitä heidän itsensä ei ole tarvinnut murehtia. Yhteistyö on aina ollut luonnollista, suorastaan symbioottista. Lamberg hoitaa raha-asiat, kirjanpidon ja palkanmaksut, Ahonen taas on yrityksen tunteista puhuva diplomaatti. Projektien vetovastuu riippuu siitä, kumpi ehtii vastata asiakkaalle ensin. Tai kummalla hänen kanssaan synkkaa paremmin.
”Rakastan Excel-taulukoita ja minulla on sairas tarve pitää asiat järjestyksessä”, Lamberg nauraa.
”Palaveeraamme ja puhumme, missä haluamme olla viiden tai kymmenen vuoden päästä. Yrittäjät eivät voi hippeillä koko ajan”, Ahonen jatkaa.
Mutta ei työssä ole kyse pelkästä yrittämisestä.
Ulos kuplasta
Neljä vuotta sitten Ahonen ja Lamberg istuivat alas ja ottivat asian varovasti esille. Liikevaihto oli kasvanut, ja se oli pönkittänyt liikenaisten egoa.
”Kasvoimme taiteilijoista ja graafikoista yrittäjiksi. Uppouduimme yrittäjäkuplaan ja puhuimme vain tuottavuudesta. Sitten tajusimme, ettei meidän tarvitse tehdä kapitalistista kasvua ja palkata väkeä. Meille ovat tärkeämpiä muut arvot.”
Yksi niistä on itse työ. He tekevät monenlaisia projekteja yhtä aikaa ja rakastavat uusien asioiden oppimista. Syksyllä julkaistiin Lambergin subjektiivinen Pariisi-opas, Sacré Cœur -kirja, nyt tekeillä on visuaalinen identiteetti uudelle pariisilaisvaatemerkille ja toinen kalustesuunnittelutoimistolle Suomessa. Lisäksi he suunnittelevat 10-vuotisjuhlajulkaisua töistään. Näyttelyitä on pidetty Tokiossa, New Yorkissa ja Helsingissä, ja on kaksikko ehtinyt myös opettaa saksalaisessa taideyliopistossa.
Duo hoitaa myös projektiensa tuotantoa.
”Kun suunnittelimme kanadalaisen kenkäfirma Aldon Lontoon-lippulaivamyymälään sen 400 neliömetrin tilaan kiertävät maalaukset, valitsimme tekniikan, hankimme firman maalaamaan kuvat seiniin käsin ja tsekkasimme, että maalatut neliöt olivat oikeanväriset ja tarpeeksi suorassa tai vinossa”, Ahonen sanoo.
Ahonen & Lambergin tyyli tunnetaan levottomien elementtien kesyttämisestä, jonkinlaisen kaaoksen järjestämisestä graafiseen muotoon.
”Designimme peruslähtökohta on klassinen, johon tuomme mukaan innovaation, särön tai halkeaman. Jos meidän täytyy ajatella sitä kaksi, kolme tai neljä kertaa, silloin asiakas ja heidän asiakkaansa kiinnittävät siihen varmasti huomiota kaksikymmentä kertaa. Sellaista on hyvä design”, Lamberg sanoo.
Yhdessä läpi harmaan kiven
”Ettekö te olekaan pariskunta?” Japanilainen asiakas kysyi kuusi vuotta sitten sushi-illallisella Tokiossa.
Kaviaarilla täytetyt futomakit meinasivat lentää suomalaisten suista ulos.
”Onhan yrityksen pyörittäminen yhdenlainen avioliitto”, Ahonen sanoo ja nauraa.
”Me olemme Annan kanssa aviopari, joka ei harrasta seksiä. Olemme taloudellisesti ja ajankäytöllisesti vastuussa toisillemme ja jaamme melkein kaiken”, Lamberg jatkaa.
Naisista kasvoi työn kautta paitsi bisneskumppanit myös läheiset ystävät, jotka tuntevat toistensa hyvät ja huonot puolet. Vuosienkin jälkeen on säilynyt luottamus siihen, että yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven.
”Vastuunjakaminen ja emotionaalinen turvaverkko on tärkeää. Olemme molemmat kasvaneet kymmenen vuoden aikana, emmekä aina samaan suuntaan, mutta silti kaikki tuntuu yhä mielekkäältä”, Ahonen sanoo.
Heidän mielestään yrittämisessä on parasta vapaus. Että voi tehdä asioita, joista tykkää. Ja lähteä töistä aikaiselle aperitiiville tai hakemaan lapsia hoidosta, kun haluaa.
”Jos on nainen ja haluaa lapsia, ne on vain tehtävä murehtimatta. Anna kannatteli yritystä äitiyslomani ajan neljä vuotta sitten ja minä tänä vuonna, kun Anna sai ensimmäisen lapsensa”, Lamberg kertoo.
Ennen lapsia naiset tulivat töihin vasta yhdentoista aikoihin. Nyt he saattavat olla siellä jo yhdeksältä. Se on pariisilaisittain aikaista.
”Lounastauko pidetään aina, koska silloin ollaan ystäviä ja puhutaan elämästä. Toisinaan työasiat lopetellaan lähtemällä ulos lasilliselle”, Ahonen sanoo.
Aperitiivin alkeet designduo muistaa oppineensa jo Helsingin Kipsari-baarissa opiskeluaikoina. Verkosto on yhä voimissaan.
”Silloin etsittiin itsekritiikin ja äärimmäisen analyysin kautta omaa juttua, jota tehtiin täysillä. Se on yksi onnistuneen yrittämisen avain”, Lamberg sanoo.
”Opimme, että itse tekeminen on hauskaa”, Ahonen sanoo. ”Se menee aina yrittäjyyden edelle.”
- Katariina Lamberg (kuvassa vasemmalla), 38, on kotoisin Helsingistä ja opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta sekä Taideteollisessa korkeakoulussa ja pariisilaisessa ESAG Penninghenissa graafista suunnittelua. Työskenteli Self Service -muotilehden senior designer -suunnittelijana ennen omaa yritystä. Asuu Montmartrella aviomiehen ja 4,5-vuotiaan poikansa kanssa. Harrastaa joogaa, pilatesta, kirjallisuutta, puutarhanhoitoa ja kombuchan keittämistä.
- Anna Ahonen, 35, on kotoisin Hyvinkäältä ja opiskeli graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa ja pariisilaisessa ENSADissa. Työskenteli freelance-suunnittelijana ennen omaa yritystä. Asuu yhdeksännessä kaupunginosassa poikaystävänsä ja 8-kuukautisen tyttärensä kanssa. Harrastaa joogaa, veneilyä, road trippejä ja kulttuuririentoja.
Teksti: Pihla Hintikka. Kuva: Grégory Kowalski.
Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 17 (issuu.com), lokakuussa 2016.
- Julkaistu:
- Päivitetty: