Unite-yliopistojen virtuaalikampusta kehitettiin suunnittelusprinteissä

Kesäkuussa järjestetty Unite! Boot Camp -tilaisuus keräsi yhteen 140 opettajaa ja henkilökunnan jäsentä seitsemästä kumppaniyliopistosta keskustelemaan opetuksen ja oppimisen kehittämisestä. Boot Camp -tapahtuman aikana Aalto-yliopisto fasilitoi virtuaalikampuksen kehittämistä kolmeosaisessa suunnittelusprintissä. Tavoitteena oli koota iso joukko kysymyksiä ja ideoita virtuaalisesta oppimisesta ja virtuaalitodellisuudesta ja näin fasilitoida virtuaalikampuksen rakentamista Unite-verkostossa.

“Suunnittelusprintti sujui loistavasti. Noudatimme T:n muotoista rakennetta luoden ensin laajasti ideoita ja ymmärrystä virtuaalisen oppimisen pullonkauloista. Toisessa osassa sukelsimme syvälle virtuaalitodellisuuteen ja suunnittelimme, kuinka sitä voidaan käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Viimeisessä kolmannessa osassa opimme ensin Sara Heikosen esittelemistä verkkokoulutuksen parhaista käytänteistä. Fatma Souissi, Uniten opiskelijayhdistyksen SUREn edustaja kertoi opiskelijoiden toiveista ja vaatimuksista liittyen virtuaalikampukseen, ja opimme virtuaalitodellisuuden käytöstä kolmen käytännön esimerkin kautta. Suunnittelusprintin lopuksi jakauduimme ryhmiin pyrkien tunnistamaan mitä lähestymistapoja, käytäntöjä ja kehitysprojekteja päätämme käyttää. Seuraavaksi ryhdymme toteuttamaan näitä Unitessa ja laajemminkin", kertoo Aalto Online Learning:n johtaja Tomi Kauppinen, joka vetää Unitessa virtuaalikampusta suunnittelevaa työryhmää.

Suunnittelusprintin ensimmäinen osa pyrki jakamaan ja luomaan ymmärrystä virtuaalisen oppimisen pullonkauloista ja mahdollisuuksista. Ryhmätöissä tuotettiin mahdollisimman monia ideoita ja keksittiin ratkaisuja, jotka sopivat toteutettaviksi kussakin kumppaniyliopistossa.

”Virtuaalinen oppiminen on uusi normaali. Kuluneen vuoden aikana meidän on pitänyt sopeutua uudenlaiseen opetukseen ja uusiin tekniikoihin, mutta nyt on aika miettiä, mitä tapahtuu pandemian jälkeen, mikä on uusi normaali Covidin jälkeisessä maailmassa”, Aallon kesäkoulujen päällikkö Laura Sivula totesi.  Laura fasilitoi ensimmäistä sprinttiä kollegoidensa Laura Kitinojan ja Regina Castelejn-Osornon kanssa.

Laura Sivula kävi läpi asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon opetuskäytäntöjä suunniteltaessa:

• Mobiiliopiskelu: Virtuaalisia oppimisalustoja suunnitellessa meidän tulee miettiä, miten saavutamme opiskelijat niillä laitteilla ja alustoilla, joita he jo käyttävät?  Z-sukupolvelle älypuhelin on ensisijainen laite, he pitävät yhteyttä muihin, verkostoituvat ja käyttävät mediaa aivan erilaisella tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Mobiilioppiminen tapahtuu useissa eri yhteyksissä, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja eri sisältöjen kanssa, omia elektronisia laitteita käyttäen.
• Mikrokoulutus: Kuinka voimme saada opiskelijat mukaan jatkuvaan oppimiseen? Mikrokoulutus on kokonaisvaltainen lähestymistapa taitopohjaiseen oppimiseen ja pieniä oppimissisältöjä käsittelevään koulutukseen.
• Henkilökohtaiset oppimiskokemukset: Kuinka voimme parhaiten räätälöidä oppimiskokemuksia opiskelijoille? Voimme käyttää eri tekniikoiden ja pedagogioiden yhdistelmiä. On tapahtumassa muutos opettajakeskeisestä opiskelijakeskeisen ja parhaassa tapauksessa opiskelijalähtöisen luokkahuoneen luomiseen, jossa opiskelijoilla on valinnanvaraa tahdissa, työkaluissa, oppimistavoitteissa ja kiinnostuksen kohteissa.
• Vertaisoppiminen: Kuinka voimme rakentaa verkko-opiskelijoiden opiskelijayhteisöjä? Sivulan mielestä tämä on todellinen tilaisuus Unitelle. Vertaisoppiminen on tehokas tapa tehdä oppimisesta mielenkiintoista ja opettaa opiskelijoita kehittämään hyödyllisiä taitoja, kuten viestintää, ryhmätyötä, johtajuutta, delegointia ja kykyä antaa ja saada palautetta.

Virtuaalitodellisuuden käyttö opetuksessa

Aalto-yliopiston taiteiden korkeakoulun maisteriopiskelija Julia Sand veti sprintin toisen osan virtuaalitodellisuuden käytöstä opetuksessa. Sandin mukaan ihmiset oppivat paremmin, kun oppiminen tapahtuu ympäristössä, jossa tietoa aidosti käytetään ja kun oppijalla on aktiivinen rooli. On havaittu, että oppiminen autenttisessa ympäristössä parantavaa motivaatiota ja ymmärrystä. Kontekstin tarjoaminen auttaa oppijaa luomaan käsitteellisiä yhteyksiä yksittäisten opittujen tosiseikkojen välille. Autenttinen ympäristö auttaa muistamaan. Autenttista oppimisympäristöä voidaan simuloida virtuaalitodellisuudessa.  Opiskelijoiden mielestä aktiivinen osallistuminen simulaatioihin on mielenkiintoisempaa ja sisäisesti motivoivampaa. Simulaatiot mahdollistavat myös oppimisympäristöt, jotka normaalisti olisivat mahdottomia, kalliita tai vaarallisia.

Mitä virtuaalitodellisuus sitten voi tarjota, mitä muut mediat eivät? Virtuaalitodellisuus on erittäin immersiivinen media, jossa oppija on osa digitaalista kokemusta. Opiskelijaa se auttaa keskittymisessä ja sitoutumisessa - se sulkee pois muun ympäristön ja näyttää vain sen, mikä on merkityksellistä. Virtuaalitodellisuus sallii myös ruumiillisen vuorovaikutuksen. Kun liikut, lisää hermoratoja aktivoituu, mikä saa aikaan vahvemman muistijäljen. Luonnollinen vuorovaikutus kolmiulotteisten digitaalisten kohteiden kanssa näyttää olevan yhteydessä parempaan muistamiseen, sitoutumiseen ja keskittymiseen virtuaalitodellisuuden oppimisympäristöissä. Virtuaalitodellisuutta voidaan käyttää paikkaan sidotuissa oppimismenetelmissä ja antaa kontekstia opittavalle aineelle tai viedä oppija ympäristöön, jota on mahdotonta kokea tosielämässä. Vapaus tutkia digitaalista ympäristöä voi lisätä hallinnan tunnetta, joka taas liittyy sisäiseen motivaatioon.

Davide Calandra, Gabriele Prattico ja Federico De Lorenzis Politecnico di Torinosta esittivät kolme käytännön esimerkkiä siitä, kuinka virtuaalitodellisuutta voidaan käyttää fysiikan opetuksessa, palomiesten koulutuksessa ja energiatarkastuksissa.