Tiina Tuurnala Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden alumni 2019

Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja, Tiina Tuurnala, on nimitetty Insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden 2019 alumniksi. Tunnustus myönnettiin nyt neljännen kerran.

“Tiina Tuurnala on tehnyt hienon uran merenkulun parissa. Hän on erinomainen esimerkki siitä, miten tekniikan alan opinnot, monialainen osaaminen yhdistettynä intohimoon omalle alalle voivat viedä pitkälle. Toivon, että hänen urapolkunsa kannustaa nuoria tekniikan alalle”, sanoo Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gary Marquis. 

Tiina Tuurnala opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa paikkatietotekniikkaa ja kartografiaa, ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1998 pääaineena paikkatietoteknologia. Kiinnostus merenkulkuun vei hänet merikarttojen kehittäjäksi Merenkulkulaitokseen, jossa hänet nimitettiin johtoryhmään merikartoitustoimen johtajaksi vuonna 2003.

Ura eteni Liikenneviraston kehitysjohtajaksi vuonna 2010 ja ylijohtajaksi vuonna 2011 vastuualueena tie, rata- ja meriliikenteen hallinta. Vuodesta 2013 alkaen hän vastasi Liikenne ja tieto -toimialasta. Tuurnalan vastuualueeseen kuului tällöin liikenteenhallinnan lisäksi muun muassa digitalisaatioon, automaatioon ja älykkääseen liikenteeseen liittyvät kehittämishankkeet eri liikennemuodoissa sekä talvimerenkulku ja joukkoliikenne. Vuonna 2017 hän siirtyi Suomen Varustamojen toimitusjohtajaksi.

Tiina Tuurnalalla on laaja kokemus kansallisista ja kansainvälisistä luottamustehtävistä. Hän on ollut muun muassa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtokunnan jäsen vuosina 2006–2011, Valtakunnallisen paikkatietoverkosto INSPIRE:n puheenjohtaja vuosina 2009–2019, Ilmatieteen laitoksen neuvottelukunnan jäsen vuosina 2012–2017 ja kansainvälisen majakkaliitton IALA:n neuvoston jäsen vuosina 2013–2017. Tuurnala toimii nykyisin Huoltovarmuuskeskuksen vesikuljetuspoolin puheenjohtajana sekä Meripelastusseurassa ja Varustamosäätiössä hallituksen jäsenenä.

Kerro itsestäsi ja urapolustasi?

Aloitin opiskelut Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä 90-luvun alussa. Ensimmäiset pari vuotta menivät opiskelun ja teekkarielämän parissa, mutta jo toisen vuoden jälkeen työelämä imaisi minut mukaansa. Aloitin kesäharjoittelijana Merenkulkuhallituksessa merikarttojen parissa, ja sille tielle jäin.

Kolmekymppisenä minun nimitettiin valtakunnallisen merikartoitustoiminnon johtajaksi, ja osastooni kuuluivat muun muassa valtion merenmittausalukset. Pääsin jo silloin näkemään maailmaa laivanvarustajan näkökulmasta. Seitsemän Liikennevirastovuoden aikana muutkin liikennemuodot tulivat tutuiksi, ja pääsin hankkimaan maailman ensimmäisen LNG-jäänmurtajan, Polariksen.

Nykyinen tehtäväni Suomen Varustamojen toimitusjohtajana on mahtava näköalapaikka merenkulun maailmaan, ja voin yhdessä muiden toimijoiden kanssa luoda merenkulun tulevaisuutta digitalisaation ja automaation murroksessa kohti nollapäästöistä merenkulkua. 

Kansainvälinen yhteistyö on ollut työssäni mukana alusta asti, koko työurani ajan. Tällä hetkellä suuren osan työajastani lohkaisee yhteistyö muiden maiden varustamojen edustajien kanssa Euroopan kattojärjestö ECSA:ssa ja globaalissa kattojärjestössä ICS:ssä. Suomi on edelläkävijöiden joukossa merenkulun ympäristöinnovaatioissa ja digitalisaatiossa. Myös Suomen meriklusteriyhteistyöstä moni ottaa mallia maailmalla. 

Miten päädyit opiskelemaan juuri valitsemaasi alaa?

Teknillinen ala oli aika luonteva valinta - matemaattiset aineet ovat aina olleen minulle helppoja. Ehkä seurasin myös isoveljeni esimerkkiä. Hän aloitti opiskelun TKK:ssa pari vuotta minua aikaisemmin. Maanmittaus houkutteli maanläheisyydellään, mutta vasta opintojen alettua tutustuin kartografiaan ja paikkatietoteknologiaan, josta innostuin kovasti. Ala oli vasta kehittymässä ja meillä Suomessa oli kovan tason osaamista. Suuri kiitos kuuluu myös innostavalle ja hyvälle opetukselle, professori Kirsi Virrantauksella oli merkittävä rooli minun alavalinnassani. 

Mikä on opiskeluajan paras muistosi?

Ensimmäiset opiskeluvuodet olivat mieleen jääviä. Osallistuin aktiivisesti teekkarielämään ja kuuluin myös kiltamme hallitukseen. Keräsimme talkootyöllä rahat ”kotimaan pitkään excursioon”, joka suuntautui Tunisiaan. Siitäkin reissusta on monta mukavaa muistoa. Opiskeluajoilta on myös jäänyt elinikäisiä ystäviä. 

Opiskeluajan paras oppi, josta on ollut apua työelämässä?

Yhteistyön voima. Maanmittarit puhalsivat aina yhteen hiileen ja auttoivat toinen toisiaan opinnoissa ja harjoitustöissä. Kaikki hyötyvät yhteistyöstä ja aidolla yhdessä tekemisellä voidaan muuttaa maailmaa. 

Kerro jokin yllättävä tieto sinusta.

Minulle on myönnetty sotilasansiomitali ja Rajavartiolaitoksen ansioristi. Olen tehnyt tiivistä yhteistyötä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa vuosia ja ollut mukana muun muassa merellisten toimijoiden METO-yhteistyössä, joka on hieno, kansainvälisestikin poikkeuksellinen esimerkki viranomaisten sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä. 

Mikä on mielestäsi paras ilmastoteko?

Olen nykyisessä työssäni päässyt sukeltamaan syvälle ilmastonmuutokseen ja päästöjen vähentämiseen. Merenkulussa on kovat, maailmalaajuiset päästövähennystavoitteet ja ala panostaa vahvasti vastuullisuuteen.

Yllättävintä mielestäni on ruokahävikin osuus globaaleissa päästöissä. Laskelmien mukaan noin 10 % päästöistä aiheutuu ruokahävikistä. Se on moninkertainen määrä verrattuna esimerkiksi lentämiseen tai merenkulkuun. Ruokahävikin vähentämisessä olisi paljon tehtävää.