Uutiset

Taloustieteilijä: Vesivoiman luonnonvaravero toisi tuloja ja parantaisi ympäristön tilaa

Luonnonvaravero olisi keino ohjata ympäristönsuojelusta aiheutuvia kuluja niin, etteivät ne koituisi yksin sähkönkuluttajien kontolle.
Kuvassa näkyy Kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Iivo Vehviläinen ulkona metsässä.
"Luonnonvaraverosta on vaikea olla pitämättä", sanoo taloustieteen työelämäprofessori Iivo Vehviläinen. Kuva: Iivo Vehviläisen kotialbumi.

Euroopan unionin biodiversiteettistrategia tavoittelee 25 000 jokikilometrin ennallistamista luonnontilaan. Suomessa tämä voisi tarkoittaa noin 750 jokikilometrin ennallistamista. Tavoitteeseen pääsemiseksi on luovuttava osasta vesivoiman tuotantoa, mistä taas aiheutuu kustannuksia. Näiden kustannusten tasaamiseen Taloustieteen laitoksen työelämäprofessori Iivo Vehviläinen ehdottaa uutta luonnonvaraveroa, jota vesivoiman tuottajat maksaisivat tuotantoon tarvitsemansa veden käytöstä. 

”Vesivoiman hyödyntämisestä maksettava luonnonvaravero parantaisi valtiontalouden liikkumavaraa, kun tehdään päätöksiä siitä, miten aiemmin luonnolle kohdistetut kustannukset jaetaan yhteiskunnan eri toimijoille”, Vehviläinen sanoo.

Tällä hetkellä valtio maksaa suoria korvauksia vesivoimatuotantoaan menettävälle sähköntuottajalle. Kuluttajat taas maksavat korvaukset välillisesti kaikille sähköntuottajille sähkön korkeampina hintoina. Niinpä korkeammat hinnat – ja niistä seuraavat sähköntuottajien kohonneet tuotot – voivat vähentää tiukemman ympäristösääntelyn hyväksyttävyyttä. Sähkön kaltaisen välttämättömyyshyödykkeen tapauksessa voi myös herätä kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Siksi Vehviläisen mukaan olisikin oleellista suunnitella huolellisesti, miten jokien ekologisen tilan parantamisen kustannukset ja hyödyt tasapainotetaan kuluttajien ja tuottajien välillä. 

Vehviläisen ehdottama luonnonvaravero on yksi keino tasapainottaa kustannuksia. Samalla se toisi lisää verotuloja valtion kassaan. Luonnonvarojen käytön haitallisten vaikutusten taloudelliselle ohjaukselle luo oikeudellisen pohjan EU-oikeuden pilaaja maksaa -periaate sekä sen sovellus vesipuitedirektiivissä veden käytön ympäristö- ja luonnonvarakustannusten kattamisesta.

Ympäristönsuojelun kääntöpuoli: Voi lisätä teollisuuden voittoja ja nostaa kuluttajien kustannuksia

Työelämäprofessori Iivo Vehviläinen on tuoreessa tutkimuksessaan selvittänyt ympäristön tilaa parantavan, mutta vesivoiman tuotantokapasiteettia vähentävän sääntelyn vaikutuksia Suomen sähkömarkkinoihin analysoimalla Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tehtyjä tarjouksia. Hän havaitsi, että Suomessa päästäisiin EU:n tavoitteisiin ilman oleellisia vaikutuksia sähköntuotannon kapasiteettiin.

”Purettavat vesivoimalat voidaan Suomessa valita niin, että tuotanto vähenee korkeintaan joitakin prosentteja maamme vesivoiman tuotannosta. Voimmekin Suomessa vapauttaa tuhansia jokikilometrejä ilman merkittäviä vaikutuksia vesivoiman tuotantoon tai ilmastotavoitteiden toteutumiseen”, Vehviläinen sanoo.

Vesivoiman ympäristösääntelyn kiristäminen aikaansaa kuitenkin kustannuksia, joiden jakajina ovat kuluttajat, sähköntuottajat tai valtio. 

Vehviläisen mukaan EU:n vesivoimaan kohdistuva biodiversiteettitavoite voisi tarkoittaa Suomessa vuosikustannuksiksi muutettuna kolmen miljoonan euron taloudellista tappiota koko yhteiskunnan kannalta. Tarkastelussa ei kuitenkaan otettu huomioon luonnon tilan parantumisen tuomaa ympäristöhyötyä. 

Tuotantokapasiteetin purkaminen johtaisi sähkön hinnan nousuun, ja sähkön tuottajien vuosituotot kasvaisivat noin 16 miljoonaa euroa. Lopputulemana ympäristönsuojelun toteuttamisen kustannukset ja tuottajien ylimääräiset voitot jäisivät kuluttajien maksettavaksi. 

”Luonnonvaraverosta on vaikea olla pitämättä. Ympäristön tilaa voidaan parantaa nykyistä nopeammin ja ennallistamisen kustannusten sijaan valtiolle voidaan saada tuottoja energiantuottajilta, oikein toteutettuna ilman haitallisia markkinavaikutuksia”, Vehviläinen sanoo. 

Linkki tutkimusjulkaisuun: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0095069623001109

 

  • Päivitetty:
  • Julkaistu:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Stina Westman
Nimitykset, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Datatalous tarvitsee myös menneisyyden dataa

Uusi työelämäprofessori Stina Westman haluaa edistää datataloutta, jossa datan hyödyntäminen on läpinäkyvää, reilua ja hyödyllistä.
Abstrakti lähikuva värikkäästä lasista, jossa on pyörteisiä kuvioita oranssin, sinisen ja violetin sävyissä.
Tutkimus ja taide, Yliopisto Julkaistu:

Aalto koordinoi uutta tekoälyosaamisen lippulaivaa ja on mukana neljässä muussa hankkeessa

Suomen tekoälyosaamisen keskus (FCAI-X) kehittää uusia tekoälymenetelmiä, ja muissa lippulaivoissa tutkitaan vetysiirtymää, älyä ja tietoverkkoja, globaaleja terveysuhkia sekä tunteita.
Ilmakuva tiiviistä kaupunkikorttelista, värikkäistä katoista, kaduista ja syksyisistä puista
Mediatiedotteet Julkaistu:

Helsingin asuntokannassa piilee suuri hiilivarasto – yli 90 prosenttia vanhimpienkin rakennusten kerrosalasta on yhä käytössä

Helsingin asuinrakennusten puurakenteisiin ja muihin puuosiin on varastoitunut arviolta 285 000 tonnia bioperäistä hiiltä, tuore tutkimus paljastaa. Rakennusten pitkä käyttöikä on pitänyt suuren osan hiilestä varastoituneena rakennettuun ympäristöön vuosikymmenten ajan.
Teksti ”DESIGN UNDER PRESSURE” sumennettujen ruskeiden ja beigejen pystyviivojen päällä
Yhteistyö, Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Aalto ARTS julkaisee kestävän tulevaisuuden verkkokurssin

Maksuton verkkokurssi kokoaa kansainvälisten kesäkoulujen opit kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.