Ikosen työryhmä sai hyödyntää YLEn mittavia tehostearkistoja, ja lisäksi monet äänet tehtiin ja tallennettiin itse. Luonnon äänien lisäksi äänimaisemassa kuuluu muun muassa tiibetiläisiä kelloja, viululla soitettuja säveliä, eksoottisia lyömäsoittimia ja syntetisaattoreitakin. Jokaista yksityiskohtaa voidaan kontrolloida tietokoneen äänimoottoria ohjelmoimalla ja päättää esimerkiksi, kuinka usein lokki kirkaisee merenrannalla tai kuinka läheltä viidakon liskon rapina tuntuu kuuluvan.
”Monet äänisuunnittelun opiskelijat ovat taitavia kenttä-äänittäjiä, ja heillä on omat äänikirjastonsa. Esimerkiksi toisen kerroksen viidakossa on käytetty ääniä, joita eräs opiskelija oli itse äänittänyt Indonesian-matkallaan”, Ikonen kertoo.
”Lopputulos on mielestäni erinomainen, ja olemme saaneet äänimaailmasta paljon myönteistä palautetta. Aallon taiteiden ja suunnittelun koulutusohjelmien hakijoiden taso on korkea, joten saamme loistavia opiskelijoita, jotka tekevät loistavaa työtä.”
Kirjastolakiin vaikuttamassa
Professori Kimmo Lapintie vastasi toisenlaisesta, kansalaisille myös hyvin merkityksellisestä projektista. Tutkimusryhmineen hän teki empiirisen tutkimuksen siitä, miten ihmiset käyttävät kirjastoja, kahviloita ja muita julkisia tai puolijulkisia tiloja. Lapintien mukaan tutkijat huomasivat, että nykyään monet käyttävät kirjastoja myös työskentelemiseen.
”Opiskelun ja tutkimuksen lisäksi kirjastoja käytetään epävirallisina toimistoina freelancereiden, yrittäjien ja myös suurten ja keskisuurten yritysten työntekijöiden tarpeisiin”, Lapintie selittää.
”Niinpä kirjastoja pitäisi oikeastaan ajatella tilallisina hautomoina, jollaisiksi ne ovat muuttuneet.”
Tutkimuksen tulokset julkaistiin alan johtavassa Library & Information Science Research -julkaisussa samaan aikaan kun eduskunta oli uudistamassa kirjastojen käyttöä määrittelevää lainsäädäntöä. Eräät kaupungit harkitsivat vähentävänsä paikalliskirjastojen määrää ja korvaavansa ne lainaus- ja palautusautomaateilla. Kun Lapintien tutkimusryhmä julkaisi tuloksensa, ajatus siitä, että kirjasto on muutakin kuin paikka kirjojen lainaamiseen kirjattiin myös Suomen lakiin.
”Edellisessä laissa kirjastojen tehtäväksi määriteltiin pääsy informaation lähteille kuten kirjoihin ja tietokoneisiin”, Lapintie kertoo.
”Tutkimuksemme keräämä tieto siirtyi kuitenkin suoraan kansanedustajien käyttöön kirjastolain uudistamisesta käydyissä keskusteluissa. Lopulta meillä on nyt lainsäädäntö, joka määrittelee Suomen kirjastot myös työskentelyn ja muun kansalaistoiminnan paikaksi – ei pelkästään kirjojen lainaamisen sijainniksi.”
Suunnittelua julkisten palvelujen tarpeisiin
Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella kiinnitetään entistä enemmän huomiota julkisiin palveluihin. Osallistavan suunnittelun periaatteita hyödynnetään siten, että monet eri asianosaiset tuodaan mukaan eri päätöksentekoprosesseihin. Professori Turkka Keinosen mukaan Pohjoismaat tarjoavat hyvät testausolosuhteet tällaiseen työhön, sillä osallistavan suunnittelun periaatteet sopivat hyvin yhteen pohjoismaisten osallistuvien arvojen kanssa
