Uutiset

Oho: Laukaisu epäonnistui

Professori Adam Foster haaveili aikoinaan tähtitaivaan tutkimisesta, mutta pitkäksi venähtänyt loma
keskeytti lähtölaskennan.
Professori Adam Foster pitelee kättään pään takana ja katselee hymyillen yläviistoon.
Kuva: Mikko Raskinen

”Viimeistelin perusopintojani Newcastlen yliopistossa ja oli aika päättää, mistä aiheesta tekisin lopputyöni. Yksi professoreista oli todella siisti kalifornialainen kaveri, jonka alaa oli kosmologia. Tiesin, että minustakin tulisi kosmologi, siitä ei ollut epäilystäkään. Tieteenala oli seksikäs ja professori fysiikan laitoksen kiinnostavin. Tekisin lopputyöni hänelle.

Lopputyöaiheet valittiin siten, että yhtenä syyslukukauden maanantaina opiskelijat saivat käydä professorien luona keskustelemassa projekteista, joihin halusivat osallistua. Juuri sitä ennen olin ehtinyt sopia kavereideni kanssa meneväni viikonlopun viettoon toiseen kaupunkiin. Koska kohtaloni oli tulla maailmankuuluksi kosmologiksi, ei haittaisi, jos ilmestyisin paikalle vasta vähän myöhemmin. Menisin jutustelemaan professorin kanssa projektista, jonka tekisin, ja asia olisi sillä selvä.

Järkytyin suuresti, kun saavuin yliopistolle myöhään maanantaina ja sain tietää, että kalifornialaisprofessori oli jo sopinut projektista toisen opiskelijan kanssa. Tunsin itseni likimain petetyksi. Se olisi ollut minun juttuni! Päivä oli jo pitkällä, eikä minulla ollut aihetta, joten juoksin epätoivoisesti muiden ohjaajien pakeilla löytääkseni jonkun, joka suostuisi pestaamaan minut.

En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että olisin joutunut tyytymään viimeiseen vapaaseen ohjaajaan tai ettei hänen projektinsa olisi kiinnostanut minua lainkaan – mutta aihe oli laskennallista fysiikkaa, johon liittyi runsaasti koodausta. Sen epäseksikkäämpää aihetta en olisi voinut kuvitella. Sittemmin siitä tietysti tuli tutkimusalue, jonka parissa aivoni nyt askartelevat. Projektin käynnistyttyä aloin pian nauttia työstä, huomasin kiinnostuvani aiheesta ja kehityinkin siinä.

Kun sain maisterinopintoni valmiiksi, päätin muuttaa Lontooseen ja ryhtyä  tekemään väitöskirjaa laskennallisesta fysiikasta. Sekään suunnitelma ei ollut kovin harkittu, mutta University College Londonissa huomasin jälleen innostuvani aiheesta ja onnistuin tekemään siitä elämäntyöni.

Kokemukseni osoittavat, että joustavuus ja sopeutuvuus ovat menestyksen kannalta keskeisiä tekijöitä. Tulevaisuutta kun on vaikea ennustaa, ja matkan varrella kohdalle voi osua hienoja tilaisuuksia.”

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 27 lokakuussa 2020.
Lehden Oho-palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Autonominen A!ex-auto kuvattuna valoisassa autohallissa ympärillään viisi tutkijaa kesäisissä vaatteissa ja kasvoillaan maskit. Valkoisen auton katolla on tekninen laite ja auton tavaratilan kansi on ylhäällä.
Aalto Magazine Julkaistu:

Itseohjautuva auto A!ex yllyttää tutkijoita yhteistyöhön

Valkoinen auto näyttää tavalliselta katumaasturilta. Tarkemmin katsottuna sen katolta havaitsee laserkeilaimen. Ohjaamosta ei löydy edes vaihdekeppiä, sillä A!exin vaihteet vaihtuvat algoritmien avulla.
Laura Sivula valokuvattuna ulkona, kaupunkimaisemassa, taustalla näkyy kerrostaloja, kuvan oikeassa yläkulmassa on männyn oksa, Sivula on pukeutunut mekkoon, jonka helma hulmuaa, hänellä on jalassa valkoiset tennarit.
Aalto Magazine Julkaistu:

Arjen valintoja: Olet elämänlaajuisen oppimisen puolestapuhuja, Laura Sivula, minkä taidon itse opettelit viimeksi?

Aalto-yliopiston kesäkoulun ohjelmajohtaja ja elämänlaajuisen oppimisen asiantuntija kertoo, että kukaan ei ole koskaan täysin valmis.
Olli Ikkala ryhmäkuvassa portaikossa viiden tutkijan kanssa, Ikkala seisoo portaikon edessä ja katsoo tutkijoita, tutkijat seisovat rappusilla peräkkäin.
Aalto Magazine Julkaistu:

Materiaalia voi kouluttaa kuin Pavlovin koiraa – Professori Olli Ikkala tiimeineen kehittelee uusia materiaaleja

Voiko muovia opettaa sulamaan itsestään? Voiko syöpäkasvaimen pitää elävänä kehon ulkopuolella yksilöllisten hoitojen kehittämiseksi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat materiaalitutkijat, jotka tekevät yhteistyötä Olli Ikkalan kanssa.
Yhteiskuvassa Juudit Ottelin ja Matti Kuittinen seisovat vierekkäin ja katsovat kohti kameraa. Ottelinin kädessä on pieni musta 3d-tulostettu pääkallo, Kuittinen pitelee käsissään työmaakypärää, jossa on kuulosuojaimet.
Aalto Magazine Julkaistu:

Eristeet farkuista, seinät jätebetonista - rakentamiseen tarvitaan vähemmän synnintuntoa ja enemmän ratkaisuja

Isoin ympäristöteko olisi jättää kokonaan rakentamatta. Mutta myös kiertotaloudella voidaan hillitä rakentamisen ilmastokuormaa, sanovat tutkijatohtori Juudit Ottelin sekä arkkitehti, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen.