Miten muuttaa urbaani talous kehämäiseksi kiertotaloudeksi

Osana Erasmus+ -projekti Urban GoodCampin taustoittavaa työtä, on Aallon tiimi tutkinut kaupunkihaasteita Helsingin metropolialueella. Keskeisenä osana näitä tutkimuksia olivat asiantuntijahaastattelujen sarja, joissa keskustelimme kaupunkikysymysten asiantuntijoiden kanssa keskeisimmistä kaupunkihaasteista Helsingin metropolialueella. Asiantuntijahaastattelut tarjosivat runsaasti oivallisia näkemyksiä ajankohtaisiin haasteisiin. Tässä artikkelisarjassa jaamme joitain näistä näkemyksistä ja ideoista.

Tämä on ensimmäinen osa neljän teema-artikkelin sarjasta, jossa pureudumme Helsingin metropolialueen kaupunkihaasteisiin ja käsittelemme haastattelemiemme asiantuntijoiden näkemyksiä niistä. 

Systeemiset haasteet vaativat systeemisiä ratkaisuja

Kestävän kaupungin rakentamisessa yksi tavoite Helsingille on lineaarisen talousjärjestelmän muuttaminen kiertotaloudeksi. Keskeinen idea kiertotaloudessa on pitää tuotteet ja materiaalit kierrossa niin kauan kuin mahdollista uudelleenkäyttämällä tuotteita ja kierrättämällä materiaaleja uusiksi tuotteiksi niiden elinkaaren loppuun saakka. Kiertotalous on myös tiiviisti yhteydessä jakamistalouteen, joka keskittyy tuotteiden tehokkaaseen käyttämiseen omistamisen sijaan, esimerkiksi vuokraamalla tai yhteisomistamalla tuotteita. Materiaalien uusiokäyttö vähentää uusien tuotteiden tarvetta. Helsingin pitkän tähtäimen tavoite on toimia hiilineutraalissa kiertotaloudessa vuoteen 2050 mennessä.

Jaana Pelkonen, johtava asiantuntija Smart & Clean -säätiöstä, toteaa kaupungeilla olevan hyvät ja kunnianhimoiset tavoitteet sekä tiekartat kohti kiertotaloutta ja hiilineutraaliutta. Hän kuitenkin huomauttaa, että kaupunkien suurin haaste on kapasiteettien puute ilmastoratkaisujen tekemiseen systeemitasolla.

“Painoa on liikaa yksittäisissä ratkaisuissa. Ilmaston haasteet ovat luontaisesti systeemisiä: jos haluaa esimerkiksi ratkaista energiaongelman, tulee muuttaa koko energiasysteemi”, Pelkonen sanoo.

Kehämäisyys on arvon näkemistä uudella tavalla

Kiertotalouden ytimessä on jo käytössä olevien resurssien tehokas hyödyntäminen. Rakentaminen on yksi aloista, joissa voidaan toimia resurssitehokkuuden lisäämiseksi. Suomen ympäristöministeriön erityisasiantuntija Heikki Sorasahi toteaa, että jotta rakennusmateriaaleja voitaisiin uudelleenkäyttää järkevästi, on tarpeen varmistaa tilat rakennusmateriaalien ylijäämän ja maa-aineksen sijoittamiselle. “Kiertotalouden vaatimusten lisääminen hankintaprosesseihin on toinen olennainen työkalu kestävyyden haasteiden ratkomiseen”, Sorasahi lisää.

Rakennusalalla ponnistellaan uusien kestävien käytäntöjen omaksumisessa. Helsingin kaupungin tavoite on toteuttaa hiilineutraalia kiertotaloutta maankäytössä ja rakennusalalla vuoteen 2035 mennessä. Esimerkkejä tavoitteeseen tähtäävistä toimista ovat kiertotalouden vaatimusten lisääminen palvelutalojen ja asuntojen suunnitteluun ja toteutukseen, sekä vertailtavan tiedon kerääminen rakennusprojektien elinkaaren kustannuksista.

Vaikka mainitut ponnistukset ovat lupaavia, kehämäisen toimintatavan omaksuminen on edennyt hitaasti ja paikoitellen. Pelkonen huomauttaa, että vielä ei ole tarpeeksi ymmärrystä koko materiaalin ja arvon kehästä kiertotalouden ratkaisuja luotaessa. 

“Laadukkaan datan ja tiedon puute hidastaa kierron ilmi tulemista. Tämä luo yhteyskatoksien ja epäjatkuvuuden pisteitä ja näin ollen optimoi vaan osia koko kierrosta”, Pelkonen sanoo.

Yhteistyö vaatii kärsivällisyyttä ja koordinointia

Systeemisten haasteiden ratkaisujen kehittäminen sekä johtaminen vaatii tieteidenvälistä yhteistyötä. Pelkonen, jolla on laajalti kokemusta yhteistyöverkostojen hallinnoimisesta, tietää omakohtaisesti millaisia haasteita systeemisten muutosten aikaansaanti voi aiheuttaa. Hän toteaa, että koska yhteistyöstä ei synny välittömästi todellista arvoa, niin julkisen ja yksityisen sektoreiden partnereiden kesken voi olla paljon vaikeuksia. Organisaatioiden toimintatavat voivat esimerkiksi erota toisistaan suurissa määrin, jolloin yhteistyökumppaneiden välisen luottamuksen kärsivällinen edistäminen on tarpeen, jotta yhteistyössä voidaan saavuttaa sen tavoitteet.

Kiertotalouden toimintatapojen laaja-alainen omaksuminen vaatii verkostojen sisäisen viestinnän lisäksi hyvin hoidettua kenttätyötä. Sorasahi korostaa yleisen osallistumisen merkitystä. “Kansalaisten kattava osallistuminen urbaanien haasteiden käsittelyssä on tärkeää, ja kehittäjien tulisi erityisesti ottaa huomioon mielipidejohtajat niissä teemoissa joita käsitellään”, hän arvioi.

Pelkosen mukaan korkeakouluilla on avainrooli hedelmällisten yhteistöiden rakentamisessa tiedontuottamisen kykyjensä vuoksi. “Ilman kunnon tietoa ja dataa hyvätkään hankkeet ja ratkaisut eivät ole mahdollisia. Laadukasta yhteistyötä korkeakoulujen ja työelämän välillä tarvitaan, jotta varmistetaan tuotetun tiedon olevan hyödyllistä myös käytännössä.”

Yhteistyöverkostot voivat olla erinomaisia urbaanien haasteiden, kuten kiertotalouden omaksumisesen ja resurssien tehokkaan käytön, käsittelyssä. Näitä verkostoja tulee luoda ja hallinnoida asianmukaisesti jotta tuotetaan parhaita tuloksia.

“Yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa urbaanien haasteiden ratkomisessa on pystyttävä määrittelemään tarkasti, mihin ongelmaan tartutaan. Seuraavaksi tarvitaan selkeyttä siinä, mikä ratkaisu voisi olla ja minkälaisia vaikutuksia sillä olisi. Vasta tässä vaiheessa on järkevää alkaa rakentamaan ekosysteemiä relevanteista sidosryhmistä. Liian usein se tehdään toisin päin, jolloin sidosryhmän jäsenet tapaavat ensin ja sen jälkeen mietitään, mitä he voisivat tehdä. Täytyisi olla erikoistuneita ekosysteemeitä erityisiin haasteisiin, ja ekosysteemit tarvitsevat jonkun koordinoimaan niitä”, Pelkonen lopettaa.

Jaana Pelkonen on johtava asiantuntija Smart & Clean -säätiöllä, määräaikaisessa viiden vuoden ‘step change’ -hankkeessa. Hankkeessa oli mukana 29 julkisen ja yksityisen sektorin partneria Helsingin metropolialueen kaupungeista, johtavista yrityksistä, yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja valtion toimijoista. Projekti oli käynnissä 1.7.2016-30.6.2021.

Heikki Sorasahi on kiertotalouden erityisasiantuntija Ympäristöministeriössä.

Erasmus+ -projekti Urban GoodCampin (UCAMP) tavoitteena on vahvistaa korkeakoulujen ja paikallisten toimijoiden yhteistyötä urbaanien haasteiden ratkomisessa. UCAMP-projektin ensisijaisena tavoitteena on kehittää ja toteuttaa monialaisia oppimisympäristöjä, joissa yliopisto-opiskelijat, tutkijat ja elinikäiset oppijat voivat rakentaa ratkaisuja ajankohtaisille urbaaneille haasteille. Lue lisää Urban GoodCampista projektin nettisivuilta tai aikaisemmin julkaisemastamme artikkelista. 

Urban GoodCamp -kumppanit: Madri+d, Bespoke, Institut Mines-Télécom Business School, The University Industry Innovation Network, Aalto-yliopisto, Institute for Innovation and Development of University of Ljubljana, Advancis, Amsterdam University of Applied Sciences, and Ca’ Foscari University.