Miten luomme uudenlaisen Suomen?

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Dean’s Circle -tapahtumassa yhteiskunnalliset vaikuttajat ja koulun henkilöstö sekä akateemiset tapasivat toisensa. Keskustelua käytiin siitä miten tulevaisuuteen voitaisiin parhaiten vaikuttaa tekemällä yhteistyötä.

Mediakeskus Lumeen tilat olivat saaneet dramaattisen kauniin yleisilmeen. Lähes kahdestakymmenestä opiskelijaprojektista oli muodostettu hieno näyttelykokonaisuus, johon kuuluivat myös esittelyt muun muassa Aalto ARTS Booksista sekä monitieteisestä CHEMARTS-projektista, joka keskittyy uusiin kuituihin, tekstiili- ja materiaaliprosesseihin.

Dekaani Anna Valtonen toivotti yleisön tervetulleeksi ja pohti tervehdyksessään sitä kuinka voisimme yhteistyöllä saada Suomi jälleen nousuun. Samassa teemassa pysytteli myös tilaisuuden pääpuhuja Meyer Turku -yhtiön johtajan Jan Meyerin puheenvuoro.

- Innovaatiota on kaikkialla. Muotoilua on kaikessa, sanoi Meyer.

Meyer Turku on erikoisalaan keskittynyt yhtiö, joka toimii eri puolilla Suomea (Turussa, Raumalla ja Piikkiössä) ja tuottaa räätälöityjä risteilyaluksia koko ajan kasvavaan kysyntään. Meyer Turku työllistää 5 500 henkeä.

– Emme voi toimia tyhjiössä.  Mikäli haluamme olla todella menestyksekkäitä, meidän on toimittava suuremman kumppaniverkoston kanssa, Meyer kertoi.

Puhuessaan dynaamisen merenkulkualan jatkuvan muutoksen tuomista haasteista, Meyer painotti muotoilun, taiteen ja arkkitehtuurin merkitystä kokonaisuuteen.

– Teräsalan työntekijän mielestä laivan rakenteelle olisi optimaalisinta, että se olisi ikkunaton. Tämä ei tietenkään olisi toimiva ratkaisu risteilyille. Tarvitsemme dramatiikkaa, aulan sekä tietenkin ikkunoita.

Meyerin puheenvuoron jälkeen dekaani Valtonen esitti lukuja siitä miten hyvinkin muotoilukeskeinen Suomi on jättänyt useita hyviä mahdollisuuksia käyttämättä.  Luovat alat ovat kasvussa Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Suomen pitäisi kannustaa ja ottaa luovien alojen ammattilaiset mukaan myös teollisuuteen ja muille aloille, joita ei perinteisesti mielletä luovan työn alueelle. Monet ulkomaalaiset yrityksen ovatkin jo investoineet taiteeseen ja muotoiluun ja saaneet liikevaihdon kasvamaan. Tässä olisi Suomen potentiaali.

Dekaanin puheenvuoron jälkeen professorit Ramia Mazé, Pekka Heikkinen, Sampsa Hyysalo, ja Kevin Tavin keskustelivat omista koulutusaloistaan keskittyen uuden Suomen luomisen näkökulmaan. 

– Nykyinen "me" on verkostoitunut ja keskenään riippuvainen kokonaisuus ihmisiä ja esineitä, kuvataidekasvatuksen professori Tavin pohti.  

- Uusi ei ole lineaarinen käsitys edistyksestä vaan jatkuva uusiutumisen ehto.  Sitä ei voi löytää tai nähdä. Niinpä uusi Suomi ei voi perustua aikaan, vaan kyse on horisontistamme. 

– Suomi käy läpi siirtymävaihetta. Näkymät ja instituutiot perustuvat vanhoihin yhteiskuntamalleihin.  Taiteilijoiden on oltava rohkeita. Meidän on tarjottava perspektiiviä, eikä olla vain edelläkävijöitä vaan edelläkävijöiden edelläkävijöitä, Mazé yhtyi ajatukseen.

– Kyse ei ole vain siitä mikä on uutta, vaan haluan puhua erittäin vanhoista asioista. Haluan kertoa meidän arvokkaasta puutavarastamme, Heikkinen vitsaili.

Heikkinen selosti kuinka puupohjaiset rakenteet ovat jälleen suosittuja kaupunkialueilla ja kuinka meillä on nykyään todellinen resurssipula, joka ei koske ainoastaan metsiämme vaan myös nuoria tekijöitä. 

– Meidän on tuotava kuluttajat ja suunnittelijat mukaan kokemukseen. Nämä kulkevat käsi kädessä, Hyysalo lähestyi yhteiskehittämisen ideaa. 

Lopuksi elokuvantekijä Synes Elischka kiusoitteli sillä miten virtuaalisen todellisuus saattaa muuttaa näkymän täysin, jos vaan annamme sille aikaa.  

– Suomen on opittava iPhone-puhelimesta.  Kun iPhone lanseerattiin, sen sovellukset eivät olleet kovinkaan vakuuttavia, muutokset olivat iteratiivisia.  Aika, tutkimus ja investointi ovat keskeisessä asemassa, jos haluamme luoda vakuuttavaa sisältöä.  Tulokset saattavat olla hämmästyttävän hienoja, mutta ne eivät toteudu silmänräpäyksessä.    

Paneelikeskustelun päätyttyä dekaani Valtonen pyysi yleisöä pohtimaan rooliaan tulevaisuuden Suomessa.  Koska kysymykseen "miksi" oli juuri keskustelussa vastattu, nyt pitäisi tarttua keskittymään "kuinka ja mitä" ‑näkökulmiin.

Kuvat: Lasse Lecklin