Mikroroska on haaste jätevedenpuhdistamoille

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan, FM Julia Talvitien väitöskirja osoittaa, että suomalaiset jätevedenpuhdistamot toimivat pääasiassa hyvin myös mikroroskan puhdistajina. Läpimitaltaan yli 20 mikrometrin kokoisesta mikroroskasta suurin osa, noin 99 %, saadaan poistettua tavallisilla käytössä olevilla puhdistusmenetelmillä.

”Vesistöihin asti pääsevä prosentti voi silti olla ympäristön kuormituksen kannalta merkittävä asia, koska puhdistamoiden kautta kulkee jätevettä suuri määrä”, Julia Talvitie toteaa.

Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Mikroroskat ja erityisesti mikromuovit ovat viime aikoina saaneet yhä suurempaa huomiota ympäristöongelmana. Mikroroskia päätyy ympäristöön useista eri lähteistä, esimerkiksi liikenteestä, tekstiileistä ja kosmetiikasta.

Yhdeksi vesistöihin kulkeutuvan mikroroskan merkittäväksi reitiksi on epäilty jätevedenpuhdistamoita, sillä nykyisiä puhdistustekniikoita ei ole suunniteltu erityisesti mikroroskien poistoon. Kuitenkin siitä, kuinka hyvin jätevedenpuhdistamot todellisuudessa poistavat mikroroskia ja kuinka paljon mikroroskaa päätyy vesistöihin jätevesien mukana, on tiedetty hyvin vähän.

Kuormitusta voidaan vähentää uusilla tekniikoilla

Puhdistetusta jätevedestä löytyy mikroroskia, kuten mikroskooppisen pieniä tekstiilikuituja ja kosmetiikassa käytettyjä muovirakeita. Talvitie arvioi tutkimuksessaan, että Suomen luonnonvesiin kulkeutuu jätevesien mukana vuosittain noin 480 miljardia mikromuovikappaletta.

Kuormitusta voitaisiin vähentää huomattavasti soveltamalla jätevedenpuhdistamoilla uusimpia puhdistusmenetelmiä. Tutkimuksen mukaan perinteisesti puhdistetusta jätevedestä voidaan poistaa mikroroskia erilaisten kehittyneempien jälkikäsittelyiden avulla.

Tehokkaimmaksi osoittautui membraanisuodatustekniikkaan perustuva membraanibioreaktori, joka poisti lähes kaikki mikroroskat (99,9 %). Myös hiekkasuodatin, flotaatio ja kiekkosuodatin poistivat mikroroskaa tehokkaasti.

Itämeren simpukoissa tekstiilikuituja

Väitöstyössä tarkasteltiin myös mikroroskien esiintymistä jätevesiä vastaanottavassa vesiympäristössä. Itämeren sinisimpukoissa havaittiin jätevesiä vastaanottavalla merialueella lukumääräisesti enemmän mikroroskia kuin verrokkialueella. Simpukoista löytyneet mikroroskat olivat yleisimmin tekstiilikuituja. Havaitut korkeammat mikroroskamäärät voivat johtua jätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta, mutta kaikkia mahdollisia mikroroskan lähteitä ja reittejä ei pystytty sulkemaan tutkimuksessa pois.

”Tarvitsemme edelleen lisää tietoa myös muista mahdollisista mikroroskan lähteistä ja reiteistä, jotta toimenpiteet voitaisiin kohdistaa järkevästi ja oikein”, sanoo Julia Talvitie.

SYKEn merikeskuksessa tutkijana työskentelevän FM Julia Talvitien väitös aiheesta Wastewater treatment plants as pathways of microlitter to the aquatic environment (Jätevedenpuhdistamot mikroroskan kulkureittinä vesistöihin) tarkastetaan Aalto-yliopistossa 18.5.2018.

Lisätietoja:

Tutkija Julia Talvitie, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 295 251 328, [email protected]