Uutiset

Lauri Pietinalho teki väitöskirjan nobelisti Edmund Phelpsin jalanjäljissä

Talousjärjestysten vertailun sijaan Lauri Pietinalho käsittelee väitöskirjassaan phelpsiläiseen ”massakukoistukseen” liittyvää uutta kohti uskaltavaa toimijuutta yksilön ja organisaation näkökulmasta. Hänen mukaansa organisaation tulee mahdollistaa ulkopuolisia syötteitä laajentuvuuden kokemukselle ylläpitääkseen innovaatiota ja rakentavaa yhteistyötä.
Lauri Pietinalho, photo: Andrea LeHeup
Kuva: Andrea LeHeup

Mitä tutkit ja miksi?

Lähdin alun perin pohtimaan taloustieteen nobelistin Edmund Phelpsin ”mass flourishing” -teoriaa, jota lopulta kaksi väitöskirjan esseistä käsitteleekin. Hänen näkemyksensä mukaan ihmiselämälle on keskeistä tuntemattoman suuntaan uskaltautuminen ja tutkiminen, itsen haastaminen ja oppiminen alati muuttuvassa ympäristössä. Hänen työnsä perustuu hahmotukselle modernien talouksien nousun kontrastista sitä edeltäneelle perinteiselle yhteiskuntarakenteelle, jossa jälkeläiset jatkoivat sitä, mitä vanhemmat tekivät ilman avautumista uudelle.

Omassa väitöskirjassani en sinänsä ota kantaa talousjärjestelmiin, vaan tarkastelen joukkokukoistukseen sisältyvää toimijuutta fenomenologisesti eli yksilön sisäisen kokemuksen rakenteesta käsin. Näkemykseni ytimessä on ilmiö, joka syntyy, kun lähdetään avautumaan kohti jotain mitä vielä ei ole. Tällöin keskeinen osa kokemusta on, että ei tule suuntautuneeksi palkkioitten tai nimettävissä olevien lopputulemien kautta, vaan toiminta nousee perustavalla tavalla tietynlaisesta luottamuksesta elämään, joka ei ole tietoisen mielen täysin tavoitettavissa. Siinä ei varmistella, vaan suuntaudutaan kohti avautuvuutta, ilmiötä, jonka uskon olevan uudistuvuuden dynamiikassa avainasemassa.

Teoretisoin keskeisesti työssäni, että tällaista luottamusta elämään ruokkivat erityiset ”laajentuvuuden kokemukset”. Niitä voi syntyä esimerkiksi, kun meidät kohdataan niin, että tulemme nähdyiksi uudella tavalla, joka laajentaa omaa elävyyden kokemustamme. Vastaavasti voimme myös itse osallistua toisen maailman laajentumiseen, kun onnistumme kohtaamaan heidät tällä tavoin merkityksellisesti. Edelleen voimme onnistua luomisessa niin, että tekomme avaavat jotain uutta itsemme ulkopuolisessa reaalimaailmassa, synnyttäen uskoa elämän laajentuvuuteen. Lisäksi meille oleellinen ympäristö voi myös olla yleisemmässä kvalitatiivisen laajenevuuden vaiheessa synnyttäen uskoa elämään.

Picture: Heidi Lintula.jpg
Kuva: Heidi Lintula

Kahdessa muussa väitöskirjan esseessä havainnoin tätä ydinilmiötä aivan eri kulmasta, tutkien hierarkiattomiksi koettujen formaalisti sinänsä hierarkkisten yritysten auktoriteettiparadoksia: eli kuinka yrityksessä voi olla samaan aikaan vastuussa oleva johto - toimitusjohtaja ja omistajat - ja kuitenkin laajalti hajautettu toimintamalli, jossa jokaisella on mahdollisuus periaatteessa määrätä omasta ajastaan ja tekemisestään. Näissä yrityksissä minua kiinnosti etenkin tällaisten paradoksien virittämä organisatorisen avautuvuuden tuntu, eli juuri se ilmiö, mihin päähuomioni kohdistuu.

Yhdistän lopulta työssäni fenomenologisen ja organisatorisen tason, ihmiskokemuksen ja rakenteellisen dynamiikan. Luottamus elämään on välttämättä mukana kaikessa oikeassa innovaatioissa mutta myös rakentavassa yhteistyössä organisaation sisällä. Teen huomion, että sisäisesti mikään tietty organisaatiorakenne, -kulttuuri, tai käytänne, ei sinänsä palvele laajentuvuuden syötteitä vaan niiden avaavuus suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Lopulta organisaation pitää kuitenkin myös olla sellainen, että se mahdollistaa syötteitä laajentuvuuden kokemukselle ja virtaavuudelle ulkopuolelta. Tunnistan työssäni organisaatioiden arkkityyppejä, jotka mahdollistavat tällaiset syötteet.

Miten sinusta tuli tutkija?

Olin aikanaan diplomityöntekijänä ja myöhemmin strategiakonsulttina kiinnostunut organisaatioiden ja talouden dynamiikan taustalla olevista lainalaisuuksista, joiden ymmärtämisestä olisi hyötyä kapitalismin keskeisten haasteiden kanssa. Halusin tehdä jotain abstraktimpaa tällä alueella ja törmäsin Edmund Phelpsin työhön, joka resonoi. Sain väitöskirjaohjaajani, professori Esa Saarisen kautta muodostettua yhteyden Phelpsiin ja aloitin väitöskirjatutkimuksen vierailemalla kolme kuukautta New Yorkissa hänen tutkimusyksikössään. Hän on sittemmin ollut huomattavan rohkaiseva taustamentori hankkeelleni.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Oletan jatkavani näiden ilmiöiden parissa. Olen saanut kutsun jatkojalostamaan tätä teoretisointia tutkijatohtorina New York Universityn Stern School of Business -yksikössä. Kuten vastaväittäjänikin toivoi, pyrin myös arkikielellistämään työn keskeisiä hahmotuksia organisaatioille relevantilla tavalla.

Väitöstilaisuudessani oli koronan vuoksi läsnä vain kourallinen ihmisiä, mutta aika mukavasti väkeä Zoomin kautta. En järjestänyt karonkkaa vielä. Toivottavasti sen aika koittaa pian!

Lisätietoa:

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Sakari kuvattuna Aalto-yliopiston tiloissa.
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Sakari Poikkimäki korvaa entsyymeillä haitallisia kemikaaleja: “Pieniä biologisia organismeja käytetään monessa arjen tuotteessa”

Kemian tekniikan alumni Sakari Poikkimäki työskentelee entsyymejä valmistavassa Roal Oy:ssä fermentoinnin asiantuntijana. Opinnot Aallon kemian tekniikassa mahdollistivat unelmatyön, jossa pienet elävät organismit valjastetaan hyötykäyttöön.
Iita Kejonen kuvattuna Aalto-yliopiston tiloissa.
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Iita Kejonen on mukana kierrättämässä sähköautojen akkumetalleja: “Teollisuudessa työskentelemällä voin vaikuttaa koko alan kehitykseen”

Materiaalitekniikan opinnot Kemian tekniikan korkeakoulussa johtivat työhön akkumetallien ja mineraalien pariin. Teknologiapäällikkönä Iita pääsee vaikuttamaan koko autoalan vastuullisuuden kehittymiseen.
Utuinen ihmishahmo näyttää kävelevän pois päin, varjo heijastuu vaalealle pinnalle
Tutkimus ja taide, Opinnot, Yliopisto Julkaistu:

Maisteriopiskelijoiden näyttely Suomen valokuvataiteen museossa

Valokuvataiteen pääaineen maisteriopiskelijoiden MoA in Photography 23 -näyttely on esillä 12. maaliskuuta asti.
Nainen rannalla tuulisella säällä hymyilee, taustalla meri kuohuaa
Nimitykset, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Professori Ranja Hautamäki: ”Monimuotoinen kaupunkiluonto on keskeinen tekijä hyvinvoinnin ja hiilinielujen lisäämiseksi”

Maisema-arkkitehtuurin professori ratkoo ilmastonmuutoksen hillintää ja kaupunkiluonnon hiilinieluja koskevia kysymyksiä.