Uutiset

Kuinka löytää tie tuntemattomaan digitalisaation ja kriisien aikakaudella

Viheliäiset systeemiset ongelmat edellyttävät muutoksia myös yliopistoissa. U-Create -seminaarissa keskusteltiin nykyisten yliopistomallien rajoitteista sekä vaihtoehtoisesta arvojärjestelmästä ja huolenpidosta.
Aalto's U-Create Seminar on November 2019. photo: Alisa Javits
U-Create -seminaarin kolme puheenvuoroa ja paneelikeskustelu ovat katsottavissa tämän artikkelin lopussa. Kuva: Alisa Javits

Nykypäivän suuret ongelmat, kuten ilmastokriisi, kasvavat tuloerot, valeuutiset ja teknologiajättien poliittisen voiman vahvistuminen ovat esillä mediassa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa päivittäin.

Viheliäisten ongelmien lisäksi tulevaisuudessa häämöttää neljäs teollinen vallankumous. Kun robotit ja tekoäly kehittyvät, automaatio kykenee yhä vaativampiin suorituksiin ja on epävarmaa, riittääkö kaikille ihmisille töitä. Sama kysymys on erittäin ajankohtainen nyt, kun koronalla on valtavia vaikutuksia maailmantalouteen ja työllisyyteen. 

Neljännessä U-Create -seminaarissa keskusteltiin luovuudesta: kyvystä ajatella poikkeavalla tavalla sekä rakentaa radikaalisti uudenlaisia ratkaisuja. Seminaari pidettiin marraskuun 2019 lopussa, vain pari kuukautta ennen koronapandemiaa, joka nyt nakertaa yhteiskuntien, terveydenhuoltojärjestelmien ja talouden kestävyyttä. 

Ongelmat vaativat uusia lähestymistapoja, jotka eroavat huomattavasti niistä toimintatavoista, joilla nyt toimimme.

Mitä yliopistot voivat tarjota yhteiskunnillemme suurten murrosten aikoina?

Nyky-yliopistot heijastavat edelleen laajasti vanhaa paradigmamuutosta, tieteellistä vallankumousta, joka 1600-luvulla pohjautui luonnontieteiden, rationalismin, analyyttisen geometrian ja matematiikan edistysaskelille.

U-Create 2019: Ursula Bertram Photo: Alisa Javits
Professori, taiteilija Ursula Bertramin mukaan tietämättömyys saa meidät pelokkaaksi, mikä vie paljon energiaa. Aivomme haluavat meidän pitäytyvän tutuissa rutiineissa, paineen alla ne hylkivät uutta ajattelua. Kuva: Alisa Javits

Dortmundin teknillisen yliopiston professori ja taiteilija Ursula Bertram painotti esityksessään sitä, että kun tieteellinen järjestelmä perustettiin noin 400 vuotta sitten, elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät erottaneet totuutta taikuudesta ja taikauskosta, ja siksi tieteelle muodostettiin rationaaliset menetelmät. Tämän rajauksen seurauksena alat, jotka eivät pohjautuneet logiikkaan, rajattiin ulos yliopistoista.

Luonnontieteellinen järjestelmä osoittautui erittäin menestykselliseksi. Jatkuva teknologisten innovaatioiden virta on parantanut tuottavuutta, lääketieteelliset läpimurrot ovat pidentäneet elinikää ja varallisuutemme on noussut tasolle, jollainen ei olisi voinut olla kuviteltavissa vielä sata vuotta sitten.

Kasvulla on kuitenkin rajansa, ja viimeisten vuosikymmenien aikana kulutus on ylittänyt planeettamme rajat. Mediassa on laajalti kirjoitettu esimerkiksi siitä, kuinka vahingoittavaa on esimerkiksi pikamuoti tai betonin valtava kysyntä rakennusmateriaalina nopeasti kasvavissa metropoleissa. 

Tarvitsemme nopeasti ratkaisuja, jotka mahdollistavat muutoksia systeemisellä tasolla. Muutoksissa tarvitaan luovuutta: kykyä kuvitella, kehittää ja kokeilla radikaalisti erilaisia vaihtoehtoja. 

Bassam el Baroni, Jouko Lampinen and Emmi Pouta at U-Create seminar. Photo: Alisa Javits
Perustieteiden korkeakoulun dekaani Jouko Lampisen mukaan tieteessä on paljon selittämätöntä. Asioita, joista emme ymmärrä, miten ne tapahtuvat. Kuva: Alisa Javits

Siirtyminen nykyisen tiedon ulkopuolelle

Ennakoitaviin lainalaisuuksiin perustuvat suljetut, rationaaliset järjestelmät voivat olla heikkoja silloin, kun toimimme kaaoksessa ja tuntemattomassa. "Kuinka voimme tietää, mitä emme tiedä”, kysyi Ursula Bertram.

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun dekaani Jouko Lampinen puhui paneelikeskustelussa siitä, että tiede on systemaattinen järjestelmä osoittaa ideoita vääräksi tai validoida niitä, saada todisteita siihen, tuetaanko tiettyä ajatusta laajemmin vai ei.

"Kuten Ursula Bertram sanoi, tieteessä on kuitenkin paljon selittämätöntä. Asioita, joista emme ymmärrä, miten ne tapahtuvat tai mistä uudet ideat tai hypoteesit saavat alkunsa."

Lampinen viittaa tieteenfilosofian kirjallisuuteen, jossa on osoitettu, että on olemassa anarkistisia tai selittämättömiä luovia tapoja kehittää uusia teorioita. Thomas Kuhnin mukaan tieteessä on normaalin, kumulatiivisen edistymisen lisäksi epäjatkuvuuksia, jotka muuttavat normaalia ja avaavat uusia lähestymistapoja ymmärrykseen. Paul Feyerabend puolestaan tuli kuuluisaksi hylkäämällä yleisten metodologisten sääntöjen olemassaolon.

"Kun siirrytään nykyisen tiedon ulottuvuuksien ulkopuolelle, emme voi hyödyntää olemassa oleviin kaavoihin perustuvaa päättelyä. On keksittävä jotain täysin uutta ja testattava sitten. Tämä vaatii luovuutta”, Lampinen sanoo.

Luovuus ei ole taiteen vanki

Ursula Bertram määrittelee taiteellisen ajattelun epälineaariseksi, kriittiseksi ajatteluksi, jossa on lukuisia tuntemattomia muuttujia. Epävarmuus ja kokeellinen sopeutuminen ovat luontaisia ​​taiteelliselle työtavalle.

"Haluan tehdä tämän selväksi: luova, taiteellinen ajattelu ei tarkoita luovia menetelmiä eikä maalaamista tai veistoksia. Tämä on ennakkoluulo, josta meidän on päästävä eroon. Luovuus ei ole taiteen vanki. Taiteellista ajattelua voi tapahtua missä tahansa: kenen tahansa mielessä, millä tahansa tieteenalalla ja millä tahansa elämän alueella. Se on asenne, jossa käännytään kohti avointa, vakiintumattomien mahdollisuuksien matriisia”, Bertram kuvaili.

Hän korosti, että vakiintuneiden käytäntöjen haastaminen vie aikaa. "Luova ajattelu ei ole kuin vaate, jonka voi pukea, vaan enemmänkin kuin iho, joka kasvaa yhdessä ihmisen kanssa."

"Tietämättömyys saa meidät usein pelokkaaksi, ja se vie paljon enemmän energiaa. Aivomme haluavat meidän pysyvän turvassa ja pitäytyvän tutuissa rutiineissa – paineen alla aivomme muuttuvat vihamielisiksi innovaatioille. Turvalliselta maaperältä poistuminen ei ole helppoa. Se on kuin paratiisin jättämistä, jotta löytäisimme uuden päästämällä irti opituista malleista. Sen sijaan, että luodaan jotain uutta, jätetään jotain vanhaa.”

Nishant Shah at U-Create seminar. Photo: Alisa Javits
ArtEZ-yliopiston tutkimuksen varadekaani Nishant Shah painotti, että luovuus ei ole vain kaunista, vaan siihen sisältyy tuho. Meillä on taipumus unohtaa se, ja jättää tämä näkökulma pois keskusteluissamme. Kuva: Alisa Javits

Miksi paratiisi pitää jättää?

ArtEZ-yliopiston tutkimuksen varadekaani Nishant Shah kutsuu itseään feministiksi, humanistiksi ja teknologiksi, jonka elämäntehtävänä on väärän informaation, väärennösten ja väkivallan ymmärtäminen, jotta hän voisi löytää uusia kansalaistoiminnan prosesseja. Puheenvuoronsa jälkeen käydyssä keskustelussa Shah pohti, että kasvava kysyntä luovuudelle yhteiskunnassa voidaan nähdä merkkinä nykyisen järjestelmän epäonnistumisesta.

Shah korosti, että luovuus ei ole vain kaunista, vaan siihen sisältyy tuho. Meillä on taipumus unohtaa se, ja jättää tämä näkökulma pois keskusteluissamme.

”Usein etuoikeutetuissa johtavissa taidemuseoissa ja yliopistoissa on epäsuora ongelma, kun luovuudella tavoitellaan ihmisten riemua ja onnellisuutta. Luovuuden aito päätepiste on syvä tyytymättömyys, epävakaus, toimimattoman järjestelmän täydellinen ravistelu. Luova tuho on voima. Kuten kaikissa paradigman muutoksissa, sana hävitys on karmaisevan osuva”, Shah sanoi.

"Luodessamme jotain uutta jonkin toisen on päätyttävä. Emme voi pitää vanhoja organisaatiorakenteita ja järjestelmiä, ja olla luovia."

Kieli on ajattelun ja luomisen ytimessä

Luovuus voi siis johtaa tuhoon. Mutta miten voimme aloittaa uusien, parempien järjestelmien rakentamisen? 

Uuden ajattelu usein pohjautuu kieleen, jonka rajoituksista meidän on oltava tietoisia.

Ursula Bertram kuvaili, että sanat eivät ole taiteellisessa ajattelussa pääosassa. Siksi taiteellisesta ajattelusta ja luovuudesta puhuminen on eräänlainen paradoksi, kun yritetään kuvailla avointa, jatkuvasti muuttuvaa järjestelmää, joka hylkii selkeän määritelmän muodostamista.

"Teoreettinen puhuminen taiteellisesta ajattelusta ei sovi aiheeseeni, koska sen elinympäristö on henkilökohtainen kokemus, ei kirjallinen teoria. Jos kerron sinulle kokemuksestani, kokemus muuttuu tiedoksi."

Philosopher Ann-Francoise Schmid at U-Create seminar. Photo: Alisa Javits
Filosofi Ann-Francoise Schmidin mukaan kieli on uuden luomisen ytimessä. Kun luomme jotain uutta, poikkeavista terminologioista eri tieteenalojen välillä voi tulla ymmärryksen este. Kuva: Alisa Javits

Luovuus asettaa haasteita myös filosofian kielelle. Filosofi Ann-Francois Schmid on vuosien varrella ollut yksi avaintutkijoista, joka on tehnyt poikkitieteellisyydestä tunnetun aiheen filosofiassa. Puheenvuorossaan Schmid korosti uuden, tieteenaloista riippumattoman tiedon tarvetta.

Schmidin mukaan kieli on uuden luomisen ytimessä. Kun luomme jotain uutta, poikkeavista terminologioista eri tieteenalojen välillä voi tulla ymmärryksen este.

Nishant Shah huomautti, että myös digitalisaatio perustuu kielipohjaisiin malleihin. "Koska koodikin on kieli, digitalisaatio on kielellistä ilmaisua. Tämän seurauksena voimme kyseenalaistaa kielten epäsuorat vinoumat."

Shah on huolissaan siitä, että nykyinen internet on patriarkaalinen ja epätasa-arvoinen järjestelmä, jota ei ole suunniteltu parantamaan ihmisten elämää. Päinvastoin, se vahvistaa hierarkioita, hallintaa ja valtaa, eikä siten suojaa vähemmistöjä. Intiassa väärän tiedon ja valeuutisten räjähdysmäinen kasvu Whatsappin kautta on aiheuttanut vihaa ja väkivaltaa, ja johtanut yli 40 ihmisen kuolemaan vuosina 2017 ja 2018.

”Yksi projekteistani on uudenlainen feministinen internet. Meidän ei tule käyttää luovuutta parantaaksemme epäonnistunutta järjestelmää, vaan se on purettava ja suunniteltava uudelleen. Kaikkien tieteenalojen pitäisi yhdessä miettiä vaihtoehtoista tulevaisuutta sen sijaan, että kehitämme vain sitä, mitä meillä on."

Humanismin ja etiikan rooli digitalisaation aikakaudella

Onko tapoja välttää algoritmista ahdistusta tulevaisuuden kehityskulkujen suhteen? Nishant Shah näkee, että feminismistä löytyy jo vastaus tähän.

”Aluksi on priorisoitava taloudellisen arvonluonnin korvaaminen huolenpidolla. Palaan siihen, mitä Ann-Francoise Schmid sanoi: aloita etiikasta, älä tieteenalasta. Huolenpito sisältyy etiikkaan."

Schmid kuvaili etiikkaa "rajojen tieteenalana". Etiikasta tulee näkyvää, kun joudumme tekemään vaikeita päätöksiä. Esimerkiksi koronakriisi on pakottanut hallitukset perustelemaan päätöksensä ja valintansa.

Shahin määritelmä huolenpidosta muistuttaa vastuullisuutta. "Humanistinen näkökulma luovuuteen ja luomiseen ei tarkastele pelkkää luomusta, lopputulosta, vaan kaikkia niitä vaikutuksia, joita se aikaansaa. Ei tarkastella teknologista luovuutta, jonka ansioista näemme kuvan Instagramissa, vaan pitää tarkastellaan myös muita seurauksia, kuten Instagramin siivoojia: Filippiineillä ja Kambodžassa työskenteleviä haitallisen ja väkivaltaisen sisällön poistajia."

”Digitaaliset järjestelmät ovat merkillisiä siksi, että on mahdollista luoda järjestelmiä, jotka vahingoittavat ihmisiä. Tekijät perääntyvät vastuusta, ja kaikki ihmettelevät, mitä meidän on tehtävä saadaksemme teknologiset järjestelmät lopettamaan yhteiskunnan vahingoittamisen."

Shah ehdottaa, että vaihtoehtoinen tapa olisi velvoittaa inhimillisten vaikutusten huomioonottaminen pakolliseksi suunnittelussa. Hän korostaa, että huolenpito eroaa rakkaudesta; rakkaus on vastavuoroista, kun taas huolenpito on pyyteetöntä.

”Huolenpito on arvojärjestelmä, josta emme vielä keskustele luovuuden yhteydessä. Haluan saada tämän näkökulman mukaan keskusteluun. Se on minun keinoni olla lamaantumatta pelosta tai algoritmisesta ahdistuksesta."

U-Createn keskustelujen perusteella yksittäisten tieteenalojen kyvyttömyys ratkaista monimutkaisia ​​ongelmia tarkoittaa, että tarvitsemme uusia tapoja löytää asioita, joita emme vielä ymmärrä.

Jotta pystyisimme paremmin ottamaan askeleita tuntemattomaan, yliopistojen – mutta myös yhteiskuntien, yksilöiden ja yritysten – on määrätietoisesti kehitettävä luovia ja empaattisia kykyjään. Näiden taitojen avulla voimme kuvitella, kehittää ja kokeilla radikaalisti uudenlaisia, vastuullisia ​​vaihtoehtoja, jotka ylittävät tieteenalojen ja organisaatioiden rajat.

Katso U-Create -puheenvuorot:

Monialainen U-Create -seminaari luovuudesta

Mikä on luovuuden merkitys ja tulevaisuus yhteiskunnassa, teollisuudessa ja yliopistoissa?

Lue lisää
U Create Seminar on Creativity 2019
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

New Cotton Project
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Puuvillalle haastaja

Aalto-yliopisto mukana yhteistyöhankkeessa, jossa luodaan kestävää muotia huipputeknologian avulla.
Blue sea, golden grass and green woods in a view to Laajalahti nature reserve
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Rahoitusta strategiseen tutkimukseen

Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa tutkitaan kaupunkiviheralueiden merkitystä hiilensidonnassa sekä sotedatan luotettavaa hyödyntämistä.
Aalto University alumnus Asad Awan.
Palkitut, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Alumni Asad Awan palkittiin parhaasta tekniikan alan väitöskirjasta

Sähkötekniikan korkeakoulusta valmistunut Awan kehitti väitöskirjassaan ohjausmenetelmiä tehokkaampiin sähkömoottoreihin, jotka voivat pienentää moottorikäyttöisten järjestelmien hiilijalanjälkeä.
Ioncell-kuituja kierrätysmateriaalista
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Rullapyyhkeistä ja hamppuneuleesta syntyi uutta lujempaa kierrätyskuitua

Ioncell-menetelmällä tehdyn kuidun vetolujuus oli jopa 2,5-kertainen puuvillaan verrattuna. Kierrätetystä hampusta tehty Ioncell-neulos kesti hankausta kaksi kertaa kauemmin kuin hamppukangas.