Tiivistä ideat skenaarioiksi
Auttaisivatko heikot signaalit ja ennakointi myös ihmiskunnan suurimpien haasteiden ratkaisemisessa?
Tutkijat pohtivat nimittäin yhä useammin sitä, kuinka tulevaisuutta koskeva tieto johtaisi parempiin tulevaisuuksiin meidän kaikkien kannalta.
Juuri tulevaisuuden vaihtoehdot ovat myös Aalto-yliopiston kestävän muotoilun apulaisprofessorin İdil Gaziulusoyn työn ytimessä. Hän muistuttaa, että muotoilun rooli on laajentunut viime vuosikymmenien aikana.
”Perinteisesti design on ollut kulutusyhteiskunnan palvelija. Osa muotoilusta on sitä edelleen, mutta ammattikunta suhtautuu vanhaan rooliin yhä kriittisemmin.”
Fyysisten tuotteiden sijaan suunnittelijan työn kohde on esimerkiksi aineeton palvelupolku, käyttäjäkokemus tai jopa yhteiskunnallinen muutosprosessi.
Gaziulusoyn oma työ liittyy juuri yhteiskunnallisiin siirtymävaiheisiin kestävän kehityksen näkökulmasta.
”Painotamme muun muassa osallistamisen prosesseja, joissa suunnittelijoilla on tärkeä rooli.”
Esimerkiksi sopii Gaziulusoyn tutkimushanke Australiassa. Hän tutki Melbournessa uusia vaihtoehtoja Etelä-Australian kaupungeille kestäviksi ja vähähiilisiksi tulevaisuuksiksi.
Hankkeen käynnistäneisiin tulevaisuustyöpajoihin osallistui noin sata eri alojen asiantuntijaa tutkimuslaitoksista teollisuuteen, kansalaisjärjestöihin ja päätöksentekijöihin.
Työpajoissa visioitiin nykyhetken ilmiöiden pohjalta tulevaisuutta, jossa ilmastonmuutosta hillitsevät päästörajoitukset olisi onnistuneesti toteutettu.
Suunnittelijat konkretisoivat asiantuntijoiden ajatukset kuvitteellisiksi välähdyksiksi vuodesta 2040. Tähän tapaan: Pyöräilystä tulee Melbournen tärkein liikennemuoto. Autot jäävät julkisen liikenteen käyttöön. Postin ja tavaroiden kuljetuksesta vastaavat droonit. Rakennukset keräävät aurinkoenergiaa, ja niiden puutarhoja käytetään ruoantuotantoon.
Monivuotisen hankkeen kerryttämät huomiot tiivistettiin lopulta tulevaisuuden kehityskulkuja mallintaviksi skenaarioiksi. Ne kertoivat esimerkiksi siitä, että kestävää kehitystä voidaan tavoitella aivan erilaisista arvomaailmoista käsin.
”Yhdessä skenaariossa keskeisenä toimijana oli vahva hallinto, toisessa elinkeinoelämä, kolmannessa yhteisöt ja neljännessä mikroyrittäjät.”
Gaziulusoy huomauttaa, että Australiassa luodut skenaariot olivat ennen muuta työkaluja erilaisten näkemysten testaamiseksi, eivät tulevaisuuden työsuunnitelmia.
”Olisi vaarallista sitoutua liian tarkasti määriteltyyn tulevaisuuteen maailmassa, joka on uskomattoman epävarma ja monimutkainen.”
Sama ajatus pätee tulevaisuustyöhön laajemminkin. Tärkeää ei ole niinkään se, osuuko ennakointi tarkasti kohdilleen. Oleellisempaa on se, että osaisimme toimia nykyhetkessä fiksummin.
Ehkä voisimme nähdä myös koronaviruksessa heikkoja signaaleja. Ainakin pandemia sai meidät huomaamaan, ettei kriisi ratkea pelkällä virustutkijoiden ja terveysviranomaisten työllä. Selviäminen vaatii meidän kaikkien osallisuutta, olipa kyse sitten etätöistä, turvaväleistä tai kasvomaskien käytöstä.
Ehkä samanlainen yhteistyökyky voisi auttaa meitä luomaan tulevaisuuden, jossa ilmastonmuutoskin on pysäytetty.
Teksti: Panu Räty. Kuvitus: Noora Typpö.
Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 27 lokakuussa 2020.