Hajautettu työnsuunnittelu hyödyntää tekijöiden tietoa ja kokemusta

Building 2030 -tutkimusohjelmaan kytkeytyvää työnsuunnittelun tutkimusta tekee neljä tohtorikoulutettavaa. Joonas Lehtovaara käynnisti oman osuutensa vuoden 2018 lopussa. Hän kiteyttää uuden ajattelun ytimen: ”Työnsuunnittelu on perinteisesti ollut top–down-mallista. Hajautettu suunnittelu, decentralized planning, ottaa arvon tuottajat mukaan, lisäten prosessiin bottom–up-ulottuvuuden.” Aallon tutkimus pyrkii luomaan mallin, joka yhdistää nämä näkökulmat optimaalisella tavalla.

Hukkaa päällekkäisestä ja toteutumattomasta suunnittelusta

Rakennushankkeissa pääurakoitsijalla on yksi tai muutama asiantuntija, jotka vastaavat työnsuunnittelusta. He määrittelevät kokonaisaikataulun ja päättävät sen jakamisesta erikoisurakoitsijoiden ja muiden toteuttajien tehtäviksi. Kukin rakentamiseen osallistuva kumppani tekee lisäksi oman työsuunnitelmansa, joka ei aina vastaa pääurakoitsijan näkemystä.

Keskusjohtoiseen menettely johtaa päällekkäiseen suunnitteluun ja jopa tilanteisiin, joissa pääurakoitsijan suunnitelma ei ollenkaan vastaa käytännön toteutusta. Lenkki teorian ja käytännön väliltä puuttuu. Esimerkiksi sisätyövaiheessa tekijät eivät pysty noudattamaan pääurakoitsijan suunnittelemaa etenemisjärjestystä, vaan siirtyvät siihen kerrokseen tai tilaan, jossa mahtuvat työskentelemään.

”Päällekkäisyyksien poistamisen lisäksi oppien siirto projektista toiseen olisi tärkeää. Nykymallissa jatkuva oppiminen ei toteudu tehokkaasti”, Lehtovaara toteaa. Lehtovaara tutki projektien välistä oppimista myös viime kesänä valmistuneessa diplomityössään. ”Erityisesti tuotannossa syntyvät opit tulisi saada entistä tehokkaammin siirrettyä seuraavien projektien alkupäähän.”

Esimerkkejä Kaliforniasta ja muilta toimialoilta

Building 2030 -tutkijat tutustuivat Kaliforniassa paikallisten rakentajien parhaisiin yhteistyökäytäntöihin. Varsinkin tahtituotannossa tekijät olivat aktiivisesti mukana työnsuunnittelussa. Myös digitaaliset välineet tukevat uutta toimintamallia.

Lean-rakentamisessa – ja erityisesti tahtituotannossa – aikataulun optimointi viimeistä piirtoa myöten ei ole lopullinen tavoite. Tärkeää on aikataulun suunnittelu yhdessä ja luottamus tiimin toteuttamiskykyyn. Kalifornian lean-hankkeissa on luovuttu aliurakoitsija-käsitteestä. Siellä puhutaan ”trade partnereista”, mikä kuvastaa näiden tasavertaista asemaa arvontuotannossa.

Lehtovaara mainitsee myös ohjelmistokehittäjien ketterät lean-menetelmät yhtenä inspiraation lähteistä. Esimerkiksi suosittu Scrum-prosessi perustuu avoimeen kommunikaatioon ja tiimien omaan työnsuunnitteluun. Muutamat rakennusalan suunnittelu- ja rakennusyritykset ovat soveltaneet sitä omaan toimintaansa.

”IT-maailman kulttuuri on erilainen kuin rakentamisessa ja työntekijät ovat tietotyöläisiä. Olen kuitenkin omassa tutkimuksessa havainnut, että työmaalla työntekijät haluavat vaikuttaa omaan työhönsä aktiivisesti. Heille on vain luotava olosuhteet ja tarjottava työkalut siihen”, Lehtovaara kertoo. ”Sekä tietotyöläinen että asentaja haluavat suoriutua työstään parhaalla tavalla.”

Kokeilevaa tutkimusta

Hajautetun työnsuunnittelun tutkimus Aallossa on luonteeltaan kokeilevaa. Tutkijat keräävät dataa käytännön tekemisestä ja kehittävät toimintamallin, jota testaavat erilaisissa tilanteissa – tahtituotannossa ja perinteisessä rakentamisessa.

Virtuaalitodellisuus, puheanalyysi, ja vaikkapa kypäräkameralla tallennettu työpäivä ovat uuden teknologian mahdollistamia tapoja kerätä hiljaista tietoa. Erityisesti näitä mahdollisuuksia tutkii toinen Aallon tohtorikoulutettava.

Lehtovaaran oma tutkimus keskittyy pääasiassa sisätyövaiheeseen. Kevät ja syksy 2019 kuluvat työnsuunnittelun potentiaalin selvittämiseen ja uuden suunnittelumallin kehittelyyn. Mallia on määrä testata vuodenvaiheesta alkaen.

”Olemme tekemässä tämän vuoden aikana simulaatioita, joissa ensin annamme kaikille projektiosapuolille vapaat käden optimoida työ omalta kannaltaan. Sitten yhdistämme yleissuunnitelman, look ahead planin ja viikkosuunnitelmat aliurakoitsijoiden ja materiaalitoimittajien suunnitelmiin”, Lehtovaara kuvailee. ”Näemme, missä suunnittelu menee ristiin ja mitä yhdistäminen konkreettisesti vaatisi.”

Mikä tukee hajautetun työnsuunnittelun yleistymistä?

Uusi suunnittelutapa voi johtaa tarpeeseen muuttaa sopimuskäytäntöjä. Lehtovaara pohtii, että väljemmät, luottamukseen nojautuvat sopimukset toimisivat tulevaisuudessa paremmin kuin tiukasti rajatut.

Sopimusten lisäksi työmaan yhteinen tilannekuva, kaikille työntekijöille tarjottuna, helpottaa työnsuunnittelun hajauttamista. Se luo faktapohjan, joka poistaa tarpeen erilaisille tulkinnoille ja niistä johtuville ristiriidoille.

”Pääurakoitsija voisi olla entistä enemmän kuin jalkapallovalmentaja. Hän tietää, mitä pelaajat tekevät ja päättää kokonaisuudesta, mutta ei ohjaa pelaajien jokaista liikettä. Pelaajat voivat kentällä toteuttaa omaa tahtoaan”, Lehtovaara visioi.