Esivalmistus ja Big Room tehostavat korkeaa rakentamista

YIT Suomi Oy:lle diplomityötään tekevä projekti-insinööri Niko Timonen esitteli tapoja hyödyntää kylpyhuone-elementtejä korkeassa rakentamisessa. Hänen diplomityönsä tuloksena on suositus korkeaan rakentamiseen parhaimmin soveltuvasta kylpyhuone-elementtien asennusmenetelmästä. Käytännön ratkaisuihin tutustumalla ja haastattelujen perusteella hän raportoi myös esivalmistuksen vaikutuksesta projektin toteutusaikaan.

Kolme erilaista tapaa asentaa kylpyhuone-elementtejä

Timonen on tutkinut kolmea kylpyhuone-elementtien asennusmenetelmää: kololaatta-, kuilu- ja julkisivuasennusta. Kullakin niistä on etunsa, mutta myös haasteensa, etenkin korkeissa kohteissa. Tapaan, jolla ne asennetaan, on niin ikään vaikutus koko runkorakentamiseen eikä vain yhden huonetilan toteutukseen.

Kololaatta-asennus on vaihtoehdoista Suomessa perinteisin ja edelleen yleisimmin käytetty. Asennus tapahtuu runkovaiheen yhteydessä, ja asennettava elementti tukeutuu kantavaan välipohjaan asennuspalojen avulla. Menetelmän käyttö vaatii suhteellisen vähän rakenteellisia muutoksia ja on nopea – asennusaika on noin 15 minuuttia.

Korkeassa rakentamisessa käytetään usein paikallavaluholveja, joihin kylpyhuone-elementti siis tukeutuu. Timonen piti kuitenkin välipohjien paikallavalua ylipäätään ongelmallisena, koska se hidastaa rakentamista noin työvuoron verran kerrosta kohti käytettäessä kylpyhuone-elementtejä. Runkokierron yhteydessä asennetut elementit ovat myös pitkään paikallaan, joten ne voivat joutua ulkoisten olosuhteiden armoille ennen kuin sisätyövaihe alkaa.

Toinen vaihtoehto, kuiluasennus, on meillä vielä melko uusi menetelmä, jota vasta kaksi keskisuurta rakennusliikettä on soveltanut. Elementit lasketaan vesikaton kautta asennuskuilua pitkin päällekkäin. Elementit voivat aluksi ottaa kannon välipohjasta teräsputkivaarnoilla, minkä jälkeen väli betonoidaan. Asennusaika on noin tunti ja kunkin elementin reunavaluja varten on tehtävä muotti ennen seuraavan asentamista.

Timonen pohti kuiluasennukseen kerroslohkotusta, jossa tietyn elementtimäärän jälkeen lohkolle tehdään väliaikainen vesikatto. Se mahdollistaisi sisätöiden aloittamisen ao. kerroksissa ja suojaisi elementtejä kosteudelta. Ennen asennusta kuilua voisi käyttää pystylogistiikan ja kuivatuksen tarpeisiin, mikä voisi nopeuttaa rakentamista.

Kolmannessa menetelmässä, julkisivuasennuksessa, elementit nostetaan kerroksiin asennuslavan päällä ja viedään rakennuksen sisälle pyörätunkeilla. Vaihtoehtoisesti kerroksissa on ulosvedettävät nostotasot, joiden päälle elementit lasketaan. Julkisivuasennuksen etuna on, että elementit voidaan asentaa muuten valmiin julkisivun yhdestä pystylinjasta tai runkovaiheen jälkeen ennen julkisivuverhousta. Julkisivuasennusmenetelmä mahdollistaa runkotyövaiheen ajallisen optimoimisen siirtäen muut runkovaihetta hidastavat työt rungon valmistumisen jälkeiseen aikaan.

Julkisivuasennus on USAssa yleinen, mutta Suomessa siitä on kokemusta vasta yhdestä kohteesta vuosien takaa. Menetelmän käyttö vaatii mahdollisesti lisää kerroskorkeutta, muutoksia LVIS-nousuihin ja ratkaisua kynnyskorkeuden hallintaan.

Julkisivuasennuksen etuna on etenkin se, että se ei tahdista kriittistä runkotyövaihetta ja nostolavaa voisi käyttää myös muuhun työmaalogistiikkaan, esimerkiksi kerroskohtaiset IV-koneet voisi nostaa nostolavaa käyttäen. Alustavassa yhteenvedossaan Timonen pitikin julkisivuasennusta parhaiten soveltuvana korkean rakentamisen kohteisiin. Samaan tulokseen päätyi työryhmä omassa virtuaalityöpajassaan.

Esivalmistuksen vaikutus rakennusaikaan

Timonen vertaili kylpyhuoneiden rakentamisaikoja paikalla rakentaen ja elementtiratkaisua käyttäen 6-kerroksisessa pistetalossa. Vertailu perustui työvaiheaikatauluihin ja haastatteluihin.

Viidessä paikallarakennuskohteessa kaikkien kylpyhuoneiden (34-38 asuntoa) toteutuksen keskiarvo oli 125 työvuoroa. Kylpyhuone-elementtejä käyttäen vastaava keskiarvo oli noin 5,5 työvuoroa. Kun välipohjat oli valettu paikalla, kylpyhuone-elementtien asentamiseen kului aikaa kerroskohtaisesti noin yhden työvuoron verran enemmän aikaa kuin ontelolaattavälipohjia käyttävissä kohteissa.

Kylpyhuone-elementtien käyttö nopeuttaa työtä etenkin tahtituotantokohteissa. Paikalla rakentamisessa tahtialueet on jaettava esimerkiksi kuiviin ja kosteisiin tiloihin. Kuivumisajat saattavat tällöin tahdistaa muita työvaiheita ja samalla alueella voi joutua työskentelemään sekä kuivissa että kosteissa tiloissa. Elementtejä käyttäen jakoa kuiviin ja kosteisiin tiloihin ei tarvita, jolloin tahtiaika voi olla yhtenäinen eikä useita työvaiheita tarvitse suorittaa samanaikaisesti tahtialueella.

Kun korkeassa rakentamisessa aikasäästö moninkertaistuu, elementtien käyttö voi nopeuttaa rakentamista selvästi. Aiemmat tutkimukset ovat raportoineet matalammissakin kohteissa rakentamisajan lyhentyneen 2-3 kuukautta.

Timonen korosti, että runkokierto on kriittinen tekijä korkeassa rakentamisessa. Siksi kylpyhuone-elementtien asennusmenetelmän kannalta se on tärkein valintakriteeri.

Big Room parantaa vaativien projektien johtamisesta

Rosa Ruokonen, YIT Suomi Oy:n projekti-insinööri, esitteli diplomityönsä ”Kompleksisien rakennusprojektien johtaminen Big Room -menetelmän avulla”. Big Room määritellään kirjallisuudessa tilaksi, jossa projektin tärkeiden sidosryhmien edustajat kokoontuvat tasaisin väliajoin käymään läpi projektin asioita ja työskentelemään yhdessä, usein käyttäen lean -menetelmiä. Big Room voi myös olla yhteinen projektitoimisto, jossa kaikki tärkeät sidosryhmät työskentelevät yhdessä päivittäin. Tutkimus esittää kuitenkin, että onnistuneen Big Roomin tärkeimmät komponentit ovat ihmiset ja prosessit. Tila ja teknologia, jota tilassa käytetään, tukevat ihmisten välistä yhteistä työskentelyä.

Projektien kompleksisuuden ja vaativuuden kasvaessa edistyneiden projektinjohtomenetelmien tarve on lisääntynyt. Yhteistoiminnallisuus ja lean ovat hyväksi havaittuja tapoja hallita vaativia projekteja, kuten korkean rakentamisen hankkeita. Big Room on yhteistyötä edistävä työskentelytapa, joka auttaa myös korkean rakentamisen suunnittelua ja johtamista. Sitä on Suomessa käytetty jo joissakin hankkeissa, mutta Ruokonen piti menetelmän yleistymisen suurimpana haasteena alan tietämättömyyttä sen käytöstä.

Ruokonen mainitsi Big Roomin käytön hyödyiksi mm. projektin läpimenoajan lyhenemisen, innovaatioiden syntymisen ja kyvyn reagoida nopeasti. Menetelmä parantaa yhteistyötä ja kommunikaatiota sekä lisää läpinäkyvyyttä ja kehittää luottamusta osapuolten välillä.

Parhaat Big Room -käytännöt

Ruokosen case-projektina on YIT:n korkean rakentamisen hanke Trigoni, jonka ensimmäiseen vaiheeseen sisältyy kaksi tornia ja jalustarakennus. Helsingin Pasilaan rakentuva kokonaisuus on tällä hetkellä kaavoitusvaiheessa, mutta Big Room -työskentely on jo käynnistynyt. Siihen ottavat osaa yli kymmenen yrityksen edustajat viikoittain.

Kompleksiset korkean rakentamisen projektit edellyttävät monialaista erikoisosaamista ja korkeudesta johtuvia ei-tavanomaisia teknisiä ratkaisuja. Tällaisten projektien koko, vaiheistus ja osapuolten suuri lukumäärä haastavat aikataulu- ja tehtäväsuunnittelua. Kaupunkiympäristöön rakennettaessa logistiikka ja naapurialueet voivat lisätä haasteita. Big Room -työskentelyllä pyritään hallitsemaan ja vähentämään projektien kompleksisuutta.

Kirjallisuuskatsauksen ja haastattelujen perusteella Ruokonen oli tunnistanut Big Room -työskentelyn menestystekijöitä. Big Room on yhdistelmä tilaa, tekniikkaa ja ihmisiä. Ihmiset ovat tässäkin menetelmässä keskiössä. Paitsi osallistujien osaamisen myös työskentelytapojen on kehityttävä ja parannuttava jatkuvasti, jotta Big Room tuottaa tavoitellut hyödyt.

Ruokonen korosti yhdessä kehitettyjen selkeiden ja saavutettavien tavoitteiden merkitystä. Samoin Big Roomissa on oltava standardisoidut prosessit, käytännöt ja työkalut. Säännöllinen pienryhmätyöskentely on niin ikään tärkeä menestystekijä.

Big Room ei ole vain jatkuvaa, intensiivistä puurtamista. Aikaa on myös jäätävä syventäville keskusteluille ja innovaatioille, Ruokonen muistutti.