Eläköityvä professori Ari Jokilaakso: "Metallurgian tutkimus on kuuma aihealue"

Maineikkaan uran luonut metallurgian professori Ari Jokilaakso jäi eläkkeelle loppuvuodesta 2023. Otaniemessä Jokilaakso aloitti opinnot vuonna 1980, minkä jälkeen tie vei tutkijan polulle ja lopulta takaisin Otaniemeen professorina. Tie ei ole ollut suoraviivainen, vaan matkaan liittyi myös sattumuksia.

”Aloitin opinnot Otaniemessä 1980, ja valitsin metallurgian vähän sen mukaan, mihin pisteet riittivät. Olen ollut valintaan hyvin tyytyväinen, sillä olen löytänyt mielenkiintoisen uran erilaisine tehtävineen. Vietin opintojeni jälkeen Otaniemessä vajaat 20 vuotta tutkimuksen parissa. Siitä lähdin teollisuuteen, Outokumpuun. Jo 1990-luvulla oli hinku päästä professoriksi, ja vuonna 2016 erilaisten sattumusten kautta avautui mahdollisuus ja tulin valituksi. Nyt olen kerryttänyt seitsemän vuotta Aallossa metallurgian parissa”, Jokilaakso kertoo taustastaan.

Teknologiat löytyvät, mutta kulutus lisääntyy

Vaikka opiskeluvalinta osoittautui mielekkääksi, ala on kokenut myös vaikeuksia. ”1990-luvulla metallurgia meinattiin koko maailmassa lopettaa, ja monet korkeakoulut luopuivatkin metallurgian tutkimuksesta. Silloin kaikki hurahtivat uusiin materiaaleihin. Nyt viimeisten viiden — kymmenen vuoden aikana metallien tarve on noussut huomattavasti suuremmaksi kuin mitä metalleja ehditään tuottaa, ja metallurgian tutkimus on noussut uudelleen keskiöön. Yhä köyhemmistä lähtöaineista pitää saada yhä enemmän metalleja talteen. Tämän takia metallurgian tutkimus on tällä hetkellä polttopisteessä. Se on hyvin aktiivinen ja kuuma aihealue”, Jokilaakso kertaa alansa historiaa ja nykyistä tilannetta.

Tulevaisuudesta ja vihreästä siirtymästä puhuttaessa Ari Jokilaakso näkee sekä mahdollisuuksia että vaikeuksia. Hän on teknologiauskovainen ja kokee, että teknologiat vihreän siirtymän toteuttamiseksi löytyvät jo. ”Olen pessimisti siksi, että jotta asia saataisiin ratkaisua, ihmiskunnan pitäisi vähentää energiankulutusta”, Jokilaakso kuitenkin pohtii ja naurahtaa: ”Ja kuinka helppoa on saada ihmisiä vähentämään kulutusta? On valtava joukko ihmisiä, jotka ovat olleet köyhyysrajan alapuolella, ja nyt pikkuhiljaa pääsevät keskiluokkaistumaan. Heillä käytettävissä oleva varallisuus riittää yhä suurempaan kulutukseen, ja he totta kai haluavat päästä osaksi samanlaista elintasoa kuin mistä Amerikka ja länsimaat ovat saaneet nauttia vuosikymmeniä. Sieltä tulee siis valtava paine kulutuksen lisääntymiseen. Samaan aikaan, jotta metallit riittävät vihreään siirtymään, kulutusta pitäisi vähentää”, Jokilaakso pohtii vihreän siirtymän konkreettisia haasteita. 

Lisäksi Jokilaakson mukaan keskustelua tulevaisuuden ratkaisujen ja vihreän siirtymän ympärillä vaivaa mustavalkoisuus. ”Tällä hetkellä on voimakkaasti vallalla se käsitys, että liikenteen pitää sähköistyä ja sähköntuottamisen pitää mennä uusiutuviin energianlähteisiin. Mutta ratkaisu on siinä, että pitää löytää useampia ratkaisuja. Yhdellä hevosella ratsastaen ei hommaa ratkaista. Se, että luovutaan kaikista fossiilisista, ei ole millään tavalla realistista.” Konkreettisena esimerkkinä Jokilaakso kertoo, että litiumia tarvittaisiin fossiilisista polttoaineista pois pääsemiseksi 16 000 vuoden tuotantoa vastaava määrä. ”On absurdi ajatus, että kaikesta fossiilisesta yhtäkkiä päästäisiin pois, edes sadassa vuodessa. Tarvitaan monia keinoja ja yksi niistä keinoista on se, että hidastetaan fossiilisista poispääsyä, lisätään ydinvoimaa, ja yritetään samaan aikaan kehittää teknologioita niin, että ne kuluttaisivat vähemmän energiaa. Jos emme voi vähentää kuluttajien energiankulutusta, niin pitää saada kulutustarvikkeiden valmistamiseen käytettävä teknologia vähemmän energiaa kuluttavaksi. ”

Yhteistyötä tutkimuksen parissa

Työuraansa miettiessä Ari Jokilaaksolle tulee helposti mieleen ihmisiä, joiden kanssa työskentely on ollut erityisen tärkeää. ”Emeritus-professori Pekka Taskinen on metallurgian guru. Häneltä löytyy kokemusta eri koetekniikoista, teorioista ja metallurgisten prosessien kemioista. Hän on ollut meille nuoremmille, minulle ja professori Daniel Lindbergille, korvaamaton tuki.” Erityisesti mieleen jääneistä kollegoista Jokilaakso mainitsee myös Mari Lundströmin ja tämän BATCircle -ekosysteemin sekä Rodrigo Sernan. ”Kyllähän meillä on tämmöinen metallurgiperhe, jonka kanssa on ollut erittäin hyvä tehdä liittymäkohdissa yhteistyötä. Tämä on myös sillä tavalla niche-alue, että kaikki tuntevat toisensa, ja Suomessa on erittäin vahva metallinjalostajien ekosysteemi.” 

Eläkepäiviinsä Jokilaakso suhtautuu positiivisesti. Hän aikoo keskittyä moniin harrastuksiin, jotka ovat aiemmin saaneet väistyä töiden tieltä. ”Vaimon kanssa balettiharrastus jatkuu, samoin pääsee rullaluistelemaan silloin kun keli on sopiva, eikä silloin, kun sattuu töiltä ehtimään. Muutama vuosikymmen on mennyt myös niin, että fiktiivistä kirjallisuutta ja elämäkertoja on ehtinyt lukemaan silloin tällöin. Nyt taidan ottaa vähän sitä aikaa takaisin, koska on niin lukemattomia kirjoja, että aion nauttia niistä. Ja liikuntaa. Oma fyysinen ja henkinen hyvinvointi, siihen keskityn nyt täysillä. Niin monta vuosikymmentä on mennyt työn ehdoilla, että nyt on aika muuttaa sitä ja viettää laatuaikaa harrastusten ja rouvan kanssa.”