Aalto-yliopiston tekstiiliopetus perustuu "tekstiiliajatteluun"

Professori Maarit Salolaisen syksyllä julkaisema teos Interwoven – Exploring Materials and Structures (Aalto ARTS Books, 2022) on järkälemäinen tekstiilisuunnittelun eepos, joka esittelee kattavasti tekstiiliajattelua (textile thinking), ja Aalto-yliopiston tekstiilisuunnittelun pedagogiikkaa. Kirja sisältää tekstiilisuunnittelun lehtorien Maija Fagerlundin kirjoittaman kappaleen jacquard-kankaista ja Anna-Mari Leppisaaren osuuden tekstiilien viimeistyksistä ja tekstiilisuunnittelun ja muodin yhteydestä sekä professori Kirsi Niinimäen tekstiilimateriaalien ympäristövaikutuksiin luotaavan artikkelin. Kirjassa on esitelty lukuisia Aalto-yliopistosta valmistuneiden suunnittelijoiden projekteja. Eeva Suorlahti on kirjan upeiden valokuvien takana.

Teos johdattaa lukijan kudottujen kankaiden maailmaan ja kuvaa kattavasti, kuinka tekstiilien historia on kietoutunut innovaatioihin esihistoriallisista ajoista alkaen – esimerkiksi oivallus binäärikoodista syntyi 1800-luvun alussa Jacquard-koneen keksimisen myötä – ja johdattaa lukijan tulevaisuuden materiaali-innovaatioihin ja alan kestävän kehityksen ratkaisuihin. Interwoven kertoo, kuinka tekstiilien valmistus on kautta historian vaikuttanut ihmisten ajatteluun ja muuttanut sitä.  

"Halusin tehdä kirjan tekstiilisuunnittelun ytimestä – kuitujen, lankojen ja kankaan rakenteen yhteisvaikutuksesta. Tärkeää oli tuoda esille tekstiilisuunnittelun luovan puolen kietoutuminen perusteelliseen tekstiiliteknologian, prosessien ja tekniikoiden tuntemukseen. Tarinankerronta on kirjassa kantavana teemana. Tällaista kirjaa ei ollut tehty, ja nyt tiedän miksi – se oli haaste!", naurahtaa Salolainen, joka on tekstiilisuunnittelun professori ja Aalto-yliopiston Fashion, Clothing and Textiles (FaCT) -maisteriohjelman johtaja.   

Salolainen sanoo, että hänen keskeinen viestinsä kirjassa on, että tekniikoita pitää osata käyttää luovasti – ja tulee katsoa tulevaisuuteen. Tärkeää on myös tekstiilien monialaisuus ja alueen pitkän, ihmiskunnan historiaan kietoutuvan tarinan ymmärrys. Hän uskoo, että kirja kiinnostaa niin suunnittelijoita kuin ketä vain tekstiileistä ja muodista kiinnostunutta.  

Salolainen toivoo, että kirja lisää kankaiden – materiaalin – arvostusta vastineena pikamuodille, ja yleistä alueen ymmärrystä taustoittamalla tekstiilien kestävän kehityksen ratkaisujen tarvitsemaa laajempaa teknistä ja systeemitason ymmärrystä. Tekstiilin opetuksen osalta on tärkeää lisätä keskustelua studiopedagogiikasta sekä teknisen ja luovan sisällön yhdistämisestä opetuksessa. 

Tekstiiliajattelu menetelmänä 

Interwoven-teoksessa esitelty uusi kudottujen kankaiden suunnittelun opetusmenetelmä madaltaa kynnystä tekstiiliopintoihin ja näin auttaa monialaisen oppimisympäristön luomisessa. Tekstiilien maailma on monitieteinen, ja alojen välinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta pääsemme kestävään tekstiilien tulevaisuuteen.

”Textile thinking” pyrkii kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen tekstiileistä. Menetelmä ohjaa kohti ammattimaisia tekstiilisuunnittelukäytäntöjä ja -prosesseja ja uudistaa tapaa, jolla tekstiilisuunnittelua opetetaan. Se auttaa myös avaamaan tekniikoiden sekä käsityö- ja suunnittelukäytäntöjen olemusta. Mallia voidaan soveltaa myös muuhun studioympäristöissä tapahtuvaan muotoiluopetukseen.   

"Tekstiiliajattelu on kehollista ajattelua ja on tarinankerrontaa. Se on tapa yhdistää hiljainen tieto tekstiilisuunnittelun ja niiden valmistuksen prosessien, tekniikoiden ja mekanismien ymmärtämiseen – lyhyesti sanottuna se yhdistää luovan ja teknisen", Salolainen selittää. 

Interwoven pohjautuu muotoilupedagogiikan tekemällä oppimisen periaatteisiin. Se nivoo yhteen teknisen tiedon, taiteellisen ilmaisun ja tarinankerronnan, mikä tekee siitä ainutlaatuisen oppaan tekstiilisuunnittelun saralla. Mukana on keskeisesti myös tekstiilisuunnittelun luova ulottuvuus. Kirja painottaa kokeilemisen merkitystä ja antaa käytännön vinkkejä suunnitteluprosessin hallintaan. Teknisten taitojen hallinnan tärkeyttä painotetaan ja kuvataan myös tietokoneavusteista suunnittelua.

Mikä tärkeää, kirjassa käsitellään kattavasti myös ympäristönäkökohtia, jotka ovat erityisen tärkeitä tekstiili- ja muotialan tulevaisuuden kannalta. Tekstiilin elinkaaresta puhuttaessa on otettava huomioon kaikki vaiheet: kuidun viljely, materiaalin valmistus, langankehitys, kudonta, värjäys- ja painatusprosessit, erilaiset viimeistelyvaihtoehdot ja logistiikkavaiheet sekä käyttö- ja loppukäyttövaiheet. Ympäristötietoa ja -näkökulmaa tarjotaan läpi teoksen. 

“Haluan kannustaa opiskelijoita tarttumaan pelottomasti tekniseen tietoon osana luovaa prosessia, tekemällä oppimisen kautta, ja hyödyntämään tätä tietoa myös tekstiilien ympäristövaikutusten ymmärtämiseksi. Siten he voivat luoda uusia, kestävän tekstiilitulevaisuuden ratkaisuja”, Salolainen sanoo.  

Kohti monialaista oppimista    

Tekstiilisuunnittelija, professori emerita, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun entinen dekaani Helena Hyvönen muistelee kirjan esipuheessa, että hänen dekaanikaudellaan ensisijainen tavoite oli pyrkiä kokonaisvaltaiseen ja yhteiseen suunnittelun lähestymistapaan. Tähän liittyi keskeisesti pyrkimys tuoda tekstiili- ja muotialan koulutusohjelmat mahdollisimman tiiviisti yhteen ja visioida, mikä rooli tekstiilillä ja muodilla voi olla muotoilupedagogiikassa.

"Merkittävä harppaus kohti alojen välistä monialaista oppimista otettiin investoimalla muoti- ja tekstiilistudioihin ja kehittämällä opetussuunnitelmia kohti tekemällä oppimista", Hyvönen sanoo. 

Opetuksessa keskityttiin olennaiseen opettamalla muotoiluajattelua, sisällön tuottamista ja tarinankerrontaa sekä kehittämällä opiskelijoiden teknisiä taitoja. Tänään Aalto-yliopiston huippuluokan infrastruktuuri, studiot ja työpajat, on tekemällä oppimisen ytimessä. Aallon muoti- ja tekstiiliosaaminen on ainutlaatuista maailmassa.  

“Työ on kantanut hedelmää. Siitä todisteena ovat opiskelijoidemme lukuisat menestyksekkäät urat tekstiiliteollisuudessa ja kansainvälisissä muotitaloissa. Muodin ohjelmamme nousivat myös Business of Fashion -rankingin kärkisijoille vuonna 2019.”  

Hybriditaidot ovat tärkeitä  

Professori Maarit Salolaisella on pitkä historia tekstiilialalla. Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu). Hän muistelee omia tekstiiliopiskeluaikojaan, ja ensimmäisiä tehtäviä kudottujen kankaiden suunnittelun parissa. Teoreettinen osuus, kankaiden sidosoppi ja materiaalitietous opetettiin erillisinä toisistaan. Opiskelijat työskentelivät kukin oman projektin parissa omilla loimillaan ja oli vaikeaa saada kokonaisvaltainen ymmärrys prosessista ja eri materiaalien ja rakenteiden yhteisvaikutuksesta.  

“Kesti vuosia ennen kuin sain tarpeeksi kokemusta erilaisista loimityypeistä, tekstiilikuiduista, langoista ja kudotuista rakenteista, jotta pystyin luottamaan kykyihini suunnitella kudottuja kankaita", hän kertoo.   

Nämä kokemukset olivat kirkkaana mielessä, kun hän alkoi kehittää ja uudistaa tekstiili- ja pintasuunnittelun kursseja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa vuonna 2006. Suomen ulkopuolella, tekstiiliteollisuudessa taiteellisena johtajana työskennellessään hän oli perehtynyt tekstiilisuunnitteluun alan ja liiketoiminnan sisältä käsin, ja pyrki tuomaan ammattimaisen suunnittelutiimin suunnittelukäytäntöjä myös Aalto-yliopiston tekstiilistudioihin.  

Aallon opiskelijat luovat jo tekstiilisuunnittelun opintojensa alussa monipuolisen kangasmalliston, mikä lisää heidän ymmärrystään tekstiilikuitujen ja lankojen ominaisuuksista sekä niiden käyttäytymisestä ja suhteesta erilaisissa tekstiilirakenteissa. Muotoilun käytänteisiin liittyvä tutkimusprosessi on Aallossa kiinteä osa tekstiiliopintoja, ja opiskelijat etenevät nopeasti monimutkaisempiin yhdistettyihin sidoksiin sekä jacquard-opintoihin ja edelleen innovoimaan, toteuttamaan ja soveltamaan taitojaan tekstiili- ja muotialalla - tai muilla aloilla.  

Salolaiselle avainasemassa on opiskelijoiden hybridiosaaminen. “Kannustamme opiskelijoita monialaisuuteen ja näkemään uusia kestäviä ratkaisuja tekstiileille.”