Väitös vesi- ja ympäristötekniikan alalta, DI Heidi Salo

Nykyisten ojitusten ikääntyessä kuivatuksen tehostamistarve kasvaa. Salaojitus on pääasiallinen vesienhallintamenetelmä peltoviljelyssä ja vaikuttaa oleellisesti veden mukana kulkeutuvien ravinteiden, kuten typen, kuormitusreitteihin. Typpeä huuhtoutuu pelloilta vesistöihin etenkin kasvukauden ulkopuolella, jolloin kasvi ei ole käyttämässä maaperän typpivarastoja. Tämä on myös kuivatuksen kannalta kriittisintä aikaa, koska kasvien kautta tapahtuva haihdunta on vähäistä.

Työssä selvitettiin salaojitusmenetelmien toimintaan vaikuttavien tekijöiden merkitystä pellon kuivatustilaan sekä typen huuhtoutumiseen. Tulokset osoittivat, että salaojien asennusmenetelmästä johtuvat erot kuivatuksen toiminnassa olivat pieniä verrattuna muihin tekijöihin kuten maaperän ominaisuuksiin ja lisäojien asennusmäärään vanhojen ojitusten tehostamiseksi. Salaojituksen todettiin muuttavan ojitussyvyyden alapuolella olevia virtausolosuhteita ja siellä tapahtuva virtaus tulisi huomioida yhtenä kuormitusreittinä. Ilman salaojitusta merkittävä osa pellon typpikuormituksesta voi huuhtoutua pohjavesivalunnan mukana. Kuormitusreittien ja niihin vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaltainen määrittäminen on oleellista suunniteltaessa toimenpiteitä typpikuormituksen hallitsemiseksi. Työssä ohjelmointiin kolmiulotteinen aineidenkulkeutumismalli ongelman tutkimista varten.

Vastaväittäjänä toimii TkT Katri Rankinen, SYKE:stä (Suomen Ympäristökeskus).

Valvojana toimii professori Harri Koivusalo, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta, rakennetun ympäristön laitokselta.

Väitöskirjan verkko-osoite: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/40518

Väittelijän yhteystiedot:

Heidi Salo

Tietotie 1 E, Espoo

p. 0505975295

[email protected]

Väitöskirja on julkisesti nähtävillä Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun virastomestarin ilmoitustaululla (Otakaari 4).