Tämä sivu on osa suomalaisen konetekniikan historiaa käsittelevää sarjaa. Löydät linkit järjestyksessä edelliseen ja seuraavaan osaan sivun alalaidasta.
Matkustaminen Suomesta Eurooppaan vapautui rajoituksista Aleksanteri II:n astuttua valtaistuimelle 1855. Tekniikan tutkijoiden harjoittama opintomatkailu muodostui tavanomaiseksi tavaksi hankkia tietoa uusista tieteen menetelmistä. Kehityskulkuun vaikutti eurooppalaisten liikenneyhteyksien nopea kohentuminen rautatieyhteyksien levittäytyessä suurempia kaupunkeja yhdistäväksi verkostoksi.
Ennen 1850-lukua senaatti oli lähettänyt manufaktuurijohtokunnan varoin käsityöläisten oppipoikia lähinnä Pohjois-Saksaan oppimaan uusia teollisuuden tuotantotapoja.
Myös tieteen puolella harjoitettiin opintomatkailua. Helsingissä toimivan yliopiston uusia statuutteja kirjoitettaessa vuonna 1828 perustettiin Nuorten kirjailijoiden apuraha, jolla tarkoitettiin nuoria tiedemiehiä. Kaksivuotisesta apurahasta toinen vuosi oli käytettävä ulkomailla. Vuonna 1842 perustettiin Aleksanterin stipendi, joka aluksi oli tarkoitettu Venäjällä tapahtuvaa opiskelua ja tutkimustyötä varten. Ehdosta kuitenkin myöhemmin luovuttiin matkustusrajoitusten poistuessa. Yliopistolla oli myös monia pienempiä matka-apurahoja jakavia rahastoja, jonka lisäsi kanslerin käyttövaroista jaettiin matka-apurahoja.
Suomen senaatin matka-apurahajärjestelmä tekniikan tutkijoiden avuksi luotiin Helsingin Teknillisen reaalikoulun vuoden 1858 sääntöuudistuksen yhteydessä.
Insinöörialojen ensimmäiset varsinaiset ulkomaan stipendiaatit olivat Teknillisen reaalikoulun johtaja ja fysiikan opettaja Karl Leonard Lindeberg sekä matematiikan opettaja Henrik Pantsar. Manufaktuurijohtokunta pyrki lähettämään opettajia ulkomaille opiskelemaan mahdollisimman tasapuolisesti. Stipendijärjestelmää muutettiin tammikuussa 1865, jolloin annettiin mahdollisuus apurahan hakemiseksi ulkomaisissa korkeakouluissa suoritettavia opintoja varten.
Suomalaisten ulkomaanmatkailun kannalta käänteentekevä tapahtuma oli Lontoon Crystal Palacen maailmannäyttely vuonna 1851. Tämän jälkeen suomalaiset teknikot ja insinöörit vierailivat lähes kaikissa Euroopan pääkaupungeissa kilvan esille pannuissa maailman- ja teollisuusnäyttelyissä. Tukholmassa 1866 ja Pariisissa 1867 järjestettiin teollisuusnäyttelyt, joissa kummassakin vieraili K. L. Lindebergin lisäksi nuori Rudolf Kolster.
Pariisin suuret maailmannäyttelyt järjestettiin vuosina 1878 ja 1900. Jälkimmäiseen Polyteknillinen Opisto panosti lähettäen paikalle useita opettajakunnan jäseniä ja osallistumalla kansainväliseen kilpailuun. Opisto voitti kultamitalin maailman parhaana teknillisten ja kaupallisten alojen oppilaitoksena.
Pariisissa vieraili melkoinen joukko Polyteknillisen Opiston opettajia, kaikkiaan yhdeksän – noin puolet opettajakunnasta. Heistä arkkitehti Usko Nyström matkusti Ateneumin matkastipendillä.
Suomalaisen insinööritaidon kannalta tärkeitä olivat myös Berliinissä ja Lontoossa järjestetyt hygienianäyttelyt. Vuoden 1883 Berliinin hygienianäyttelyyn Polyteknillisestä Opistosta lähti koneenrakennusopin opettajan Rudolf Kolsterin lisäksi kaksi arkkitehtia, F. A. Sjöström ja hänen oppilaansa Karl Gustaf Nyström. Nyström osallistui seuraavana vuonna vielä Lontoon hygienianäyttelyyn ja edelleen 1903 Kööpenhaminan hygieniakongressiin. Rudolf Kolsterin osallistuminen hygieniakongressimatkoille selittyy siten, että hygieniakysymyksiin luettiin 1800-luvun loppupuolella lämmitys, ilmanvaihto- ja vesirakennustekniikan lisäksi myös työsuojelu. Hygienia- ja työsuojelukysymysten opetus alkoi Polyteknillisen Opiston arkkitehti- ja konepajatekniikan opetuksen yhteydessä 1880-luvun kuluessa.
Osa 1.5. Tekniikan ja käsityötaitojen opetus erosivat toisistaan 1870-luvun alussa. Syntyi kaksi oppilaitoslinjaa taideteollisuuden ja tekniikan opetusta varten.
Osa 1.7. Tekniikan opetuksen kotipaikka Helsingissä sijaitsi ensin aivan kaupungin keskustassa. Täältä oppilaitos muutti Hietalahteen 1877. Domus Litonii on edelleen Aleksanterinkadun varrella numerossa 50, Helsingin Stockmannin tavaratalon vieressä liki alkuperäisessä asussaan.