Yrittäjä saa olla monessa mukana

Tiina Zilliacus summaa kahdeksantoista vuoden työkokemuksen kertomalla olevansa täysi-ikäinen työelämässä. Hän työskenteli suurissa yrityksissä – Nokiassa ja Sonerassa – yhdentoista vuoden ajan. Tämän jälkeen seurasivat toimitusjohtajuudet useassa pienessä yrityksessä, ja nyt hän on toiminut yrittäjänä neljä vuotta.

Vaikka yritykset ovat vaihtuneet, hän on koko ajan tehnyt digi- ja mobiilipalveluita. Tuotteet ovat muuttuneet, mutta peruslogiikka on sama: asiakkaina ovat kuluttajat, ja palvelut toimitetaan jonkin digitaalisen kanavan yli.

Kansainvälistä markkinointia pääaineenaan Kauppakorkeakoulussa opiskellut Zilliacus päätyi ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa Soneraan osallistuttuaan opiskelijana ITP – Interactive Telecommunications Program -ohjelmaan. Sonerassa hän pääsi mukaan mobiilipalvelu Sonera Zedin kehittämiseen, jota hän pitää elämänsä MBA-kouluna ulkomaan komennuksineen. Zilliacus naurahtaa ja sanoo, että tämä oli hänen Startup Saunansa. Hän muistelee opiskeluaikojaan muutenkin lämmöllä.

”Tuloslaskelman ja taseen hahmotin kuitenkin aidosti vasta työelämässä.”

Monta rautaa tulessa

Tiina Zilliacus ei oikein pidä sanasta sarjayrittäjä, vaikka kokeekin olevansa sellainen. Hän on yhden pääomistajuuden lisäksi mukana monissa muissa yrityksissä partnerina ja neuvonantajana.

”Minun määritelmäni mukaan yrittäjä saa olla monessa mukana ja pitää olla monta rautaa tulessa. Vain yhteen asiaan keskittyminen on iso riski.”

Nyt Zilliacuksella on kolme yritystä, joista Gajatri Studios tekee mobiili- ja älykellosovelluksia. Kasvuyritys tuli tunnetuksi kehitettyään maailman ensimmäisen digitaalisen joogapelin.

Konsultointiyhtiönsä puitteissa Zilliacus toimii puolestaan neuvonantajana pienille ja suuremmillekin yrityksille, jotka kehittävät omia uusia palveluitaan. Lisäksi Zilliacuksella on tekeillä jotakin muuta, joka ei ole vielä julkista. Ensi vuoden alkupuolella kuullaan lisää, ja uusikin hanke liittyy terveyteen ja digitalisaatioon.

Teknologia vai asiakkaiden tarpeet?

”Itsensä mittaaminen ja hyvinvointirannekkeet ovat tosi kiinnostavia”, sanoo Zilliacus.

”Esimerkiksi viisi vuotta sitten ihmiset eivät tienneet, että päivittäinen kymmenentuhannen askelen kävely on hyväksi. Monissa yrityksissä mietitään nyt, miten ihmisiä saadaan aktivoiduiksi erilaisin mobiilisovelluksin.”

Zilliacus laskee, että jos kunnostaan huolehtivien määrä nousee esimerkiksi kymmenellä prosentilla, sillä on merkittävä kansanterveydellinenkin vaikutus.

”Se, viekö tällä toimialalla mukanaan teknologia vai asiakkaiden tarpeet, on vähän muna–kana-kysymys. Usein muutos syntyy molempien asioiden liitosta.”

Zilliacus luonnehtii itseään niin, että hän synnyttää uusia palveluita ja asioita. Kaikille hänen toimilleen on yhteistä se, että asioiden ytimessä on jokin digitaalinen tuote tai palvelukonsepti. Niiden tuominen markkinoille on ominta osaamista, mutta hän tunnustaa myös astuneensa suunnittelun puolelle. Toisin sanoen Zilliacus myös kuvaa ja mallintaa ja tekee palveluiden suunnittelutöitä.

”Suunnittelua teen pääasiassa omissa projekteissani. Nykypäivänä suunnittelijan ja kaupallistajan töitä ei edes voi erottaa toisistaan.”

Tekemällä oppii ja virheistä myös, toteaa Zilliacus. Hän ei yhdy näkemykseen siitä, että meillä ei olisi lupaa epäonnistua.

”Mielestäni Suomi ei ole sen kielteisempi ympäristö virheiden tekemiselle kuin muutkaan paikat. Täällä ehkä ihmisillä itsellään on isompi kynnys riskien ottamiseen. Ja kun laittaa itsensä alttiiksi, ei tunnu kivalta myöntää, ettei ollutkaan täydellinen tekemisessään.”

Pää täynnä ideoita

Tiina Zilliacus on perehtynyt myös meditaatioon, tietoiseen läsnäoloon ja joogaan. Hän kertoo harjoittavansa tekniikoita, joiden avulla päässä pyörivät ajatukset asettautuvat paikalleen.

”Näistä harjoituksista on minulle valtavasti hyötyä. Ne kasvattavat mielessäni uusia yhteyksiä, jotka saattavat johtaa ongelmien ratkeamiseen.”

Luovinta aikaa ovat aamut hyvin nukutun yön jälkeen. Ratkaisu illalla askarruttaneeseen asiaan löytyykin usein aamulla.

Ratkaisukeskeistä voimavaravalmennusta Zilliacus päätyi opiskelemaan ollessaan vielä palkkatöissä. Ratkaisukeskeisestä tiiminvetämisestä oli hänen mukaansa paljon hyötyä sellaisilla alueilla, jotka eivät kuuluneet työnantajan toiminnan ydinalueisiin ja joissa muutokset olivat arkipäivää.

Yrittäjyydessä tarvitaan konkretiaa

Yrittäminen, jossa työllistää itse itsensä ja maksaa omat kulunsa, on Zilliacuksen mielestä täysin erilainen työn tekemisen malli kuin toisen palveluksessa oleminen. Oma epävarmuuden sietokyky ja keinot keksiä uudelleen asioita, joista voi kehkeytyä liiketoimintaa, ovat keskeisiä silloin, kun ihminen on omillaan.

Oman yrityksen perustamiseen tarvitaan Zilliacuksen mukaan riittävä siirtymäaika. Tuolloin on opeteltava uudet työn tekemisen tavat, riskiajattelu sekä myyminen aivan toisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin. Tähän kannattaa hänen mukaansa panostaa jo alkuvaiheessa.

”Oman yrityksen perustamisesta kirjoitetaan liian vähän. Avuksi tarvitaan konkretiaa. Vaikka yrittäjyys ei kaikille sovi, kaikki voivat sitä oppia.”

Kasvuyrittäjyys on nyt kuuma aihe, ja Zilliacuksenkin mielestä jokaisen yrityksen tehtävä on kasvaa. Mutta hän muistuttaa, että kaikilla aloilla kasvu ei luo uusia työpaikkoja. Hänestä olisikin kiinnostavaa tarkastella, mitä pienistä yrityksistä voitaisiin viedä suurten yritysten pariin. Suuretkin voivat kokeilla uusia ideoita esimerkiksi eri brändillä tai toisissa maissa.

”Vapaus ja vastuu ovat omissa käsissä – se on tämän työn alituinen luonne. Toisaalta pienessä yrityksessä voi olla isoa helpompaa viedä ideoita markkinoille. Eikä sitä hetkeä voita mikään, kun saa lanseerattua uuden asian maailmalle!”

Yrittäjä ja konsultti Tiina Zilliacus on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1997. Hän on Gajatri Studios -yrityksen perustaja (2011) ja työskennellyt vuodesta 2008 alkaen toimitusjohtajana myös monessa muussa pienessä yrityksessä. Aiemmin hän on työskennellyt Nokiassa 2001–2007 ja Sonerassa 1997–2001.

 Zilliacus harrastaa lukemista ja käyttää mediaa monipuolisesti myös vapaa-ajallaan.

Teksti: Antti J. Lagus

Kuva: Jussi Särkilahti

Artikkeli on alun perin julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 15.