Tuore väitös tutkii groteskin kuvaston vaikutusta

Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Henriikka Huunan-Seppälä selvittää väitöstutkimuksessaan, miten groteskit kuvat muovaavat suhtautumistamme erilaisuuteen.

Nykyinen mediakulttuuri on tulvillaan groteskeja hirviöitä, vampyyreitä ja hahmoja, joiden syvempi merkitys jää huomiotta kuvien fiktiivisen, mielikuvituksellisen luonteen vuoksi. Groteskia kuvastoa ovat myös karikatyyriset ja vahvasti ihanteista poikkeavat ruumiit sekä ylenpalttinen väkivalta.

”Groteskissa kuvastossa heijastuvat erityisesti ruumiillisuuteen ja kauneusihanteisiin liittyvät arvostukset, mutta myös laajemmin sukupuoli- ja identiteettikysymykset. Groteski määrittelee sitä, mitä pidetään normaalina tai epänormaalina, haluttavana tai halveksittavana”, kertoo Huunan-Seppälä. Hänen väitöskirjansa "Unfolding the Unexpressed: The Grotesque, Norms and Repressions" tarkistettiin Aalto-yliopistossa 14. joulukuuta.

Tutkimuskohteena klassikkoelokuvia

Groteskin teho perustuu siihen, että se tarjoaa väylän kulttuuristen myyttien, arkkityyppien ja kollektiivisen alitajunnan alueelle. Groteskin lumo pohjautuu sen kykyyn vietellä, työntää luotaan ja sotkea kategorioiden rajoja. Näin groteski voi tehdä oudosta haluttavaa, ja kauniista outoa.

Väitöstutkimus osoittaa, kuinka groteski kuvasto kytkeytyy tietoisiin ja tiedostamattomiin ajatusmalleihimme, pelkoihimme ja fantasioihimme. Tutkimus havainnollistaa, kuinka groteskia voidaan käyttää vaikuttavana visuaalisen viestinnän välineenä.

Huunan-Seppälä lähestyy tutkimuksessaan aihetta seitsemän klassikkoelokuvan kautta: Pink Flamingos, Antichrist, Alien: Resurrection, Fight Club, Kill Bill, Satyricon ja The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover. Elokuvissa huomion kohteena ovat niljakkaat hirviöt ja ihmis-eläin-hybridit, sairaat mielet ja runnellut ruumiit, saasta ja rivoudet sekä sadistinen terrori ja masokistinen nautinto. Paljastaakseen kuvien vaikeasti tavoitettavia merkityksiä tutkimus tukeutuu psykoanalyyttiseen teoriaan, feministiseen teoriaan, semiotiikkaan ja estetiikkaan.

Vastaväittäjänä toimi PhD professori Noël Carroll, City University of New Yorkista ja kustoksena lehtori Max Ryynänen Aalto-yliopistosta.

Lisätietoja:

Henriikka Huunan-Seppälä, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, 050 3557901, [email protected]