Tohtorin urapolku: esittelyssä lehtori Katharina Cepa

Valmistuit kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2015. Oliko sinulle itsestään selvää, että halusit jatkaa kauppatieteen tohtoriohjelmassa?

Tiesin aina, että jossain kohtaa haluan opiskella tohtoriksi, mutta ajattelin, että olisin ensin työskennellyt teollisuudessa muutaman vuoden ajan. Niinpä, kun maisteriksi valmistumiseni alkoi olla ajankohtaista, aloin aktiivisesti etsiä strategia-ammattilaisen töitä. Samaan aikaan graduohjaajani julkaisi työpaikkailmoituksen, jossa hän etsi tohtorikoulutettavaa useaksi vuodeksi Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimusprojektiin, joka käsitteli big dataa ja strategiatyötä. Pidin tätä erittäin mielenkiintoisena mahdollisuutena ja ajattelin, että väitöskirjan tekeminen tästä aiheesta olisi yhtä arvokasta uralle niin yliopistolla kuin teollisuudessa. Vertailin sitten kokemuksiani useammasta harjoittelusta gradun kirjoittamiseen ja totesin, että pidän oikeastaan hyvinkin paljon tutkimuksen tekemisestä. Gradun tekeminen oli uskomattoman rikas ja palkitseva kokemus, joten päätin jättää pöydälle lepäämään suunnitelmani työskentelystä teollisuudessa ja hainkin suoraan tohtoriopintoihin.

Aloitin tutkimusassistenttina tammikuussa 2015, valmistuin kauppatieteiden maisteriksi pääaineenani strategia maaliskuussa 2015, ja virallisesti aloitin tohtoriopinnot syyskuussa 2015.

Mikä on mielestäsi parasta Kauppakorkeakoulun tohtoriopinnoissa? Entä olisiko jotain kehitettävää?

Kun katson nyt ajassa taaksepäin, niin mielestäni vahvin puoli Aallon tohtoriopinnoissa oli yhteisö. Kollegani muista tohtorikoulutettavista tutkijatohtoreihin ja professoreihin kohtelivat minua osana tutkijayhteisöä ja antoivat minulle paljon mahdollisuuksia oppia heiltä, miten tulla hyväksi tutkijaksi. Aallon eri laitokset järjestävät paljon tutkimusseminaareja, joissa on sekä sisäisiä että ulkoisia puhujia. Näissä seminaareissa pääsi oppimaan paljon ja rakentamaan tärkeitä verkostoja.

Toinen erittäin vahva puoli Aallon tohtoriopinnoissa oli vapaus valita kursseja Aallon eri kouluista ja laitoksilta tai ulkomaisistakin kouluista. Tällä tavalla jokainen opiskelija sai rakentaa teoriapohjaa ja menetelmäosaamista omaa väitöskirjaansa ja uraansa ajatellen.

Oma tohtorinpolkuni meni varsin sujuvasti. Silti muistan joitain hieman kankeita prosesseihin liittyviä kuvioita, kun siirryin maisteriohjelmasta tohtorikoulutettavaksi ja edelleen, kun väitökseni lähestyi.

Mielestäni on tärkeää, että jokaisella tohtorikoulutettavalla on verkostoa muista tohtoriopintoja tekevistä joka vaiheessa. Verkostolta saa niin henkistä tukea kuin apua ja tietoa käytännön asioista, kuten rahoituksen hakemisesta, konferensseista ja ulkomailla tarjolla olevista kursseista.

Osallistuitko tohtoriopintojesi aikana seminaareihin ja konferensseihin ulkomailla?

Aloin osallistua konferensseihin tohtoriopintojeni ensimmäisen vuoden jälkeen. Siitä lähtien osallistuin joka kesä tutkimusalani pääkonferensseihin, yhteen Euroopassa ja toiseen Yhdysvalloissa. Osallistuin myös pienempiin seminaareihin ja konferensseihin, joissa teemat olivat tarkemmin rajattuja. Osallistuminen niin pieniin kuin suuriin konferensseihin antoi minulle hyvän ymmärryksen eri tutkimusyhteisöistä ja mahdollisti kansainvälisten verkostojen luomisen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samat tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteet kuin itselläni.

Teitkö kursseja ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriopintojesi aikana? Jos kyllä, niin haitko tätä varten rahoitusta?

Tein monta kurssia ja kesäopintoja ulkomaisissa yliopistoissa. Vietin neljä kuukautta Lontoossa vierailevana tutkijana Cass Business Schoolissa. Osallistuin myös kaksi kertaa KIN Summer Schooliin Amsterdaissa, jossa keskityttiin digitaalisiin innovaatioihin ja osallistuin myös muihin kesäkouluihin, kuten GSERM Methods Summer School Ljubljanassa. Tutkimusprojekti, jonka osana tein väitöskirjani, kattoi kustannukset, ml. matkakulut, joillekin kursseille ja konferensseihin, mutta hain myös rahoitusta suomalaisilta säätiöiltä. Hyvä tutkijakollegaverkostoni auttoi minua saamaan tietoa apurahoista ja niiden hakuajoista.

Kuinka kauan tohtoriopintosi kestivät?

Tohtoriopintoni kestivät noin 4,5 vuotta: virallisesti aloitin syyskuussa 2015 ja väittelin marraskuussa 2019 ja valmistuin joulukuussa 2019. Kuitenkin epävirallisesti aloin tehdä töitä tohtoriopintojeni eteen jo tammikuussa 2015 ja uudessa työssäni lehtorina (apulaisprofessorina) Lancaster University Management Schoolissa aloitin syyskuussa 2019.

Työllistyitkö heti tohtoriopintojesi jälkeen toivomallasi tavalla?

Kyllä, itse asiassa löysin töitä nopeammin kuin odotinkaan. Aloin etsiä akateemisia töitä noin yhdeksän kuukautta ennen suunniteltua väitöspäivääni, koska ajattelin, että työnhaussa voisi kestää jonkin aikaa. Kuitenkin sattui niin, että ensimmäinen työpaikkailmoitus, jonka ajattelin olevan minulle erittäin sopiva, ja johon vastasin, johti siihen, että sain paikan strategian lehtorina/apulaisprofessorina Lancaster Universityssä.