Tarinankerronta ja elokuvan tekeminen elävät ajassa

Uudet tekemisen muodot muuttavat totuttuja rooleja. Professori Jarmo Lampela tarttuu näihin haasteisiin jatkossa Yleisradion draamapäällikkönä.

Aalto-ylipistossa pitkän uran elokuvaohjauksen professorina tehneen Jarmo Lampelan mukaan moni elokuva-alan ammattikuva näyttää samalta kuin taannoin 80-luvulla. Kuitenkin työympäristö ja työkalut ovat muuttuneet ja ne heijastuvat myös tekemisen tapoihin.

– Digiaikana esimerkiksi leikkaajan on pystyttävä hallitsemaan moninkertainen määrä materiaalia ja tekemään työnsä samassa ajassa kuin filmiaikana. On myös oltava valmis kehittämään omaa projektiaan nopealla aikataululla, Lampela sanoo.

– Myös käsikirjoittajan rooli erityisesti televisiosarjoissa on muuttunut. Niissä käsikirjoitusta työstetään usein ryhmässä, jossa käsikirjoittajan tehtävä vaihtelee dialogin, yksittäisen jakson tai uusien henkilöhahmojen kirjoittamisesta taustojen tai tarinan linjojen rakentamiseen.

Lampela on itsekin kokeillut erilaisia tekemisen tapoja. Theatre Goes Movies -projektissa kolmen helsinkiläisteatterin kanssa hyödynnettiin teatterinomaista tarinanrakentamista ja työskentelytapaa. Tuotantomalli muutti näyttelijän roolia ja perinteistä ohjaamisen mallia.

 – Työskentelytapa oli hyvin dialoginen, sillä kaikki olivat alusta alkaen tiiviisti yhdessä tekemässä, näyttelijät mukaan lukien. Näyttelijöiden oli helppo tehdä kuvauksiin tarvittavat roolien sopeutukset, koska he tunsivat ne niin hyvin, Lampela kertoo.

ELO näyttää esimerkkiä muille elokuvakouluille tutkimustradition kehittämisessä

Kansainvälisesti tarkasteltuna verrattain harvalla elokuvakoululla on tarjota jatkotutkinto ja tutkimusta. Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos ELO:n tutkimuksessa ei niinkään pureuduta lopputuotteisiin, vaan taiteilijataustaisesta tekijyydestä nouseviin kysymyksiin ja elokuvan tekemisen prosessien kehittämiseen.

Tuloksia on jo muun muassa käsikirjoittamisen ja dokumenttielokuvan alueilta, nyt tietä avataan myös tuotannon tutkimukseen.

– Ymmärrettävät ja konkreettiset tutkimustulokset kiinnostavat elokuva-alaa, sillä ne tarjoavat tarttumapintaa tekijöille, Lampela sanoo.

Myös kansainvälistä yhteistyötä ja kumppanuuksia on kehitetty määrätietoisesti reilun viiden vuoden ajan, ja tuloksia on jo näkyvissä.

EU-rahoitteisessa Engage-projektissa kehitetään neljän maan elokuvakoulun käsikirjoituksen, ohjauksen ja tuotannon maisteriopiskelijoiden omia elokuva- ja tv-projekteja. Yhteistyökumppaneina ovat Irlannin, Skotlannin ja Viron elokuvakoulut. Projektissa on tutustuttu kunkin maan elokuvatuotannon erityispiirteisiin, kilpailtu pitchauksessa, ja opiskelijat ovat saaneet asiantuntijapalautetta projekteistaan.

Kehitystyön myötä kansainvälinen Illumenation-elokuvafestivaali muutettiin tapahtumaksi, joka tukee opetuksen vaihtoa ja opiskelijoiden tulevaisuuden ammatillisten kontaktiverkostojen luomista. Myös pohjoismainen Nordicil-verkosto aktivoitiin.

Nyt kansainvälisiä kumppaneita on jo lähes 15 maasta, mikä on poikinut useita kiinnostavia yhteistyöprojekteja. Kumppanuuskoulut aktivoivat myös opiskelijavaihtoa, ja nykyisin opiskelijat tietävät jo etukäteen, mihin ulkomaiseen elokuvakouluun haluavat.

– Tavoitteenamme on, että kansainväliset yhteistuotannot eivät olisi tekijöille poikkeus, vaan luonteva tapa tehdä yhteistyötä, Lampela sanoo.

Elokuvia myös levitysmuotojen ja kohderyhmien lähtökohdista

Elokuvien ja tv-sarjojen levitys muuttuu kovaa vauhtia teknologian kehittymisen, yleisöjen pirstaloitumisen ja kansainvälistymisen myötä. Uusia yleisöjen koukuttamismuotoja tarvitaan, ja ELOn opiskelijat ovat tarttumassa myös tähän haasteeseen.

Kehitteillä Zürichin elokuvakoulun kanssa on verkkoon toteutettava kansainvälinen sarja.

– Hanke on lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoinen, sillä onnistuminen ei ole niinkään sidoksissa tuotannon rahoitukseen vaan enemmänkin koko jutun ideaan ja siihen, miten se aidosti löisi läpi kansainvälisesti, Lampela kertoo.

– Tilaisuus on kiinnostava myös siksi, että se tarjoaa ELO:lle mahdollisuuden reflektoida oman opetuksen ajantasaisuutta. Tärkeää on myös pysyä avoimena opiskelijoiden uusille ideoille.

Lampela muistuttaa, että kehittyneestä teknologiasta huolimatta elokuvanteko on edelleen vahvasti ryhmätyötä.

– Luovassa prosessissa dialoginen ilmapiiri on keskeistä jatkossakin. Dialogissa alkulähtökohdista päästään huomattavasti parempaan lopputulokseen kuin yksin puurtamisessa.

Katsojille levitysmuotojen kehitys tuo lisää vapautta tarjonnan laajetessa uusille alueille, erityisesti verkkoon. Lampelan mukaan ELO:n nykyiset ja tulevat alumnit ovat keskeisessä asemassa sekä uusina draaman tekijöinä että uusien tuotanto- ja levitysmuotojen osaajina. Professorilla ja tulevalla draamapäälliköllä on selkeä viesti tulevaisuuden tekijöille:

– Alumnien tehtävänä on tarjota katsojille haastavia sisältöjä. Esimerkiksi tv-sarjan tuotannolle ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia.

Aalto-yliopiston elokuvakoulussa jokainen löytää oman tavan kertoa opetuksen, analyysin ja oman ajattelun kautta. ELO:n elokuvat tunnistaakin omaäänisyydestä, omasta tavasta katsoa ja havainnoida maailmaa.

ELO:n opiskelijoiden elokuvat menestyvät niin kotimaisilla kuin kansainvälisillä areenoilla, mutta menestystä kenties vielä tärkeämpää on epäonnistuminen.

– Opiskeluajan turvalliset epäonnistumiset ovat olennainen osa oppimista ja tekijyyden kehittymistä, muistuttaa Jarmo Lampela.

Professorille uudet haasteet draaman parissa koittavat toukokuussa.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu