Suomalaisella taidekasvatuksen tohtorikoulutuksen verkostomallilla on kansainvälistä potentiaalia

Aalto-yliopisto koordinoi suomalaisen taidekasvatuksen tohtorikoulutuksen (Finnish
art education doctoral studies, FADS) yhteistyöverkostoa neljän vuoden ajan
ja nosti sen lähes tyhjästä innostavaksi kokeelliseksi ja kansainväliseksi verkostoksi.
thumbnail_manninengure_2artworkpupilswork_fi_fi.jpg

Syksyllä 2013 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ARTS) tutkimusyksikkö pyysi professoreita ehdottamaan kohteita taloudellisesti tuettaviksi tohtorikoulutuksen yhteisöiksi ja verkostoiksi. Kansainvälisen taidekasvatuksen professori Kevin Tavin yritti löytää erityisesti taidekasvatukseen keskittyviä verkostoja - mutta niitä ei löytynyt. Ilmeni, että erilaisia kokoonpanoja oli ollut aiemmin, mutta Aalto ARTS:ssa tai muissa instituutioissa Suomessa ei ollut olemassa aktiivista verkostoa.

Rahoitusjärjestelmän muututtua vuonna 2012 Suomen yliopistojen oli ohjattava omia varojaan tohtorikoulutusyhteistyön jatkamiseksi yliopistojen välillä. Niinpä syksyllä 2013 Tavin keskusteli ja vaihtoi ajatuksia kollegojensa ja muiden yliopistojen edustajien kanssa - taidekasvatus on tutkimusalana myös Lapin yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa. Tavin ja ryhmä päättivät tehdä ehdotuksen “Suomen taidekasvatuksen tohtorikoulutus” (Finnish art education doctoral studies, FADS) -verkoston perustamiseksi. Rahoitus myönnettiin. Tavinin ja Mirja Hiltusen toimittama, verkoston saavutuksia esittelevä "Experimenting FADS" -julkaisu ilmestyi marraskuussa 2017 (Aalto ARTS Books). Kirjaa suosittelevat johtavat kansainväliset taidekasvatuksen tutkijat, ja se on suunnattu alan professoreille ympäri maailman.

“Lähestymistapamme oli kokeileva. Etsimme uusia ideoita, yhteisöjä ja tapoja tehdä yhteistyötä - kansainvälisesti. Keskeinen kysymys oli, mikä hyödyttäisi tohtorikoulutettavia heidän väitöskirjatyössään. Mielestämme tärkeää oli luoda kestävä verkosto, jonka avulla opiskelijat saavat mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, käydä keskustelua ja saada palautetta, mutta myös oppia monialaisia lähestymistapoja. Mielestäni olemme löytäneet toimintatapoja, jotka toimivat hyvin Suomessa, mutta joista voisi olla hyötyä etenkin kansainvälisesti. Taidekasvatuksen tohtorikoulutus on Suomessa hyvin ainutlaatuista ja kansainvälisesti arvostettua", Tavin kertoo.

Kokeiluja ja epämukavuusalueelle menoa

Ehdotusta tutkimusyksikölle syksyllä 2013 työstäessään Tavin muisteli omaa taustaansa Yhdysvalloissa, missä hän tuli jatko-opiskelijana valituksi joukkoon, jolla oli mahdollisuus esitellä väitöskirjatyötään erityisessä tohtorikoulutettavien tapaamisessa ja saada tiedekunnan edustajien palautetta. Hän sai myös tilaisuuden esitellä tutkimustaan kansallisen taidekasvatusyhdistyksen vuotuisessa konferenssissa. Tavin ajatteli, että vastaavia verkostoja tarvitaan myös Suomessa.

“Yhdysvalloissa verkostot ovat kuitenkin lähinnä kertaluonteisia, eivät mitään pidempikestoisia. Taidekasvatus Yhdysvalloissa on melko keskittynyttä ja kotikutoista. Yliopistojen välillä on paljon kilpailua ja ranking-mittauksia, joten muut yliopistot ovat usein lähes vihollisia kumppanin sijaan. Suomessa koko ala on pienempi, mutta täälläkin ihmiset yleensä työskentelevät enimmäkseen yksin. Tämän me haluamme muuttaa", Tavin julistaa.

Hän ja koordinaattorit ajattelivat, että FADS-verkon tulisi olla luonteeltaan jatkuva ja dynaaminen, jotta opiskelijat saisivat väitöskirjatyöhönsä lisäarvoa niin toisilta opiskelijoilta kuin tiedekunnan edustajiltakin. Myös kansainvälinen näkökulma oli tärkeä, jotta tutkimustyöhön saataisiin laajempi näkökulma, sillä taidekasvatuksen haasteet ovat maailmanlaajuisesti yhteisiä.

Verkostoon osallistuneet kaksitoista tohtorikoulutuettavaa, muutama koordinaattori kolmesta yliopistosta sekä kansainväliset vierailijat Yhdysvalloista, Australiasta, Kanadasta ja Saksasta työskentelivät kaikki sitoutuneesti yhdessä koko neljän vuoden ajan. Osallistujat edustivat hyvin erilaisia aloja ja lähestymistapoja taidekasvatukseen: ainoa yhteinen asia kaikille oli pedagogiikka. Alussa ilmeni, että opiskelijat eivät tunne toisiaan tai toistensa töitä - vaikka ala on Suomessa melko pieni. Verkoston toimintatapa oli kauttaaltaan kokeileva. Ryhmä järjesti seminaareja, epämuodollisia kokoontumisia muun muassa retkeilyn, saunomisen ja keskustelujen merkeissä, kasvotusten ja verkossa. Kokoontumisten välillä opiskelijoilla oli erilaisia tehtäviä, jotka pohjautuivat edelliseen tapaamiseen. Tapa tehdä töitä ja vaihtaa ajatuksia epämuodollisesti oli alun perin opiskelijoille uutta, mutta se osoittautui pian erittäin hyödylliseksi.

“Tavoitteenamme ei ollut, että tohtorikoulutettavat valmistuisivat nopeammin, vaan tuoda erilaiset opiskelijat, näkökulmat ja lähestymistavat yhteen ja nähdä, mitä siitä seuraa. Opiskelijat sitoutuivat työhön hyvin koko neljän vuoden ajan. Tietenkin heillä oli myös turhautumisen hetkiä, koska heillä oli paljon työtä tehtävänä. Mutta nekin hetket olivat aina pedagogisia, kokeellisia ja aina jotenkin heidän väitöstutkimukseensa liittyviä”, Tavin summaa.

Järjestäjäjoukko suunnittelee FADS:in jatkokehittämistä hybridiverkostoksi, joka keskittyisi jatkossa taidekasvatukseen erityisesti opettajankoulutuksen näkökulmasta. "Tällä alueella Aalto-yliopiston opiskelijoilla on merkittävä sosiaalinen vaikutus, joka ulottuu vuositasolla kymmeniin tuhansiin opiskelijoihin ympäri Suomea. Taidekasvatus on ollut osa Aalto-yliopistoa ja sen edeltäjä jo yli sadan vuoden ajan. Se on tuona aikana koskettanut satojen tuhansien ellei jopa miljoonien ihmisten elämää”, Tavin pohtii.

Lisätietoja:

Professori, kansainvälinen taidekasvatus Kevin Tavin, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, p. 050 434 2961, [email protected]

“Experimenting FADS”, toim. Kevin Tavin ja Mirja Hiltunen, marraskuu 2017,  Aalto ARTS Books, shop.aalto.fi

- - -

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu