Selvitys: Lääkemarkkinoiden ja apteekkien sääntelyn järjestelmällinen kehittäminen on avain kustannussäästöihin

Selvitys osoittaa useita mahdollisia kohteita lääkekustannusten pienentämiseksi ja apteekkitoiminnan kehittämiseksi markkinoiden sääntelyä ja lääkäreiden toimintaympäristöä parantamalla.

Kustannusvaikuttavuuden korostaminen yksi keino lääkekustannusten hillintään

Reseptilääkkeiden tukkumyyntiaineistoon vuosilta 1998–2017 perustuvien analyysien perusteella Suomen avoterveydenhoidon reseptilääkkeiden kustannusten reaalinen kasvu on ollut 87 prosenttia viimeisen 20 vuoden aikana. Valtaosa, noin 80 prosenttia, avoterveydenhoidon lääkekustannuksista on tullut alkuperäislääkkeistä.

”Eri hoitovaihtoehtojen ja lääkkeiden välillä voi olla suuria hintaeroja. Parempi lääkäreiden informointi näistä kustannuseroista on yksi mahdollinen keino kustannusvaikuttavamman lääkehoidon valintaan”, sanoo Helsinki GSE:n professori Otto Toivanen.

Selvityksen mukaan kiinnostavimmat mahdollisuudet lääkekustannusten pienentämiseen ovat:

• markkinan koon huomioiminen asetettaessa lääkkeiden kohtuullisia tukkuhintoja, koska pienillä markkinoilla kohtuullisten tukkuhintojen voimakas rajoittaminen voi estää markkinoille tuloa ja hintakilpailun syntyä
• erilaisten hoitovaihtoehtojen kustannusvaikuttavuuden (terveysvaikutusten ja kustannusten) nykyistä voimakkaampi korostaminen asetettaessa lääkkeiden kohtuullisia tukkuhintoja
• lääkärien kannustaminen kustannusvaikuttavampien lääkkeiden valintaan esimerkiksi informaatio-ohjauksen keinoin
• hintakilpailun lisääminen biologisilla lääkemarkkinoilla esimerkiksi apteekkien lääkevaihdon avulla asteittain ja hallitusti potilasturvallisuus varmistaen 
• rinnakkaistuonnin esteiden selvittäminen ja mahdollisten esteiden poistaminen (ottaen huomioon vuonna 2017 tehdyt sääntelyn muutokset)

Apteekkien saavutettavuudessa ja palvelutarjonnassa eroja

Apteekkien tehtävissä korostuvat lääkkeiden saatavuuden sekä lääke- ja lääkitysturvallisuuden varmistaminen. Tehtäviä määritetään useissa laeissa, määräyksissä ja ohjeissa. Selkeää kokonaiskuvaa tehtävistä tai apteekkien roolista sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole helppo muodostaa.

Selvityksessä havaittiin, että eri puolilla Suomea asuvien henkilöiden välillä oli selviä eroja siinä, kuinka lähellä apteekkipalveluja on eri viikonpäivinä ja vuorokauden aikoina.

Myös farmaseuttisten ja terveyspalvelujen tarjonnassa havaittiin apteekkikohtaista vaihtelua. Selvityksen mukaan eniten tarjotaan lääkehoidon eritasoisia arviointeja ja tarkistuksia sekä annosjakelupalvelua.

Rationaalista lääkehoitoa tukevien palvelujen kehittämistä hidastaa apteekkijärjestelmän pirstaleisuus ja kansallisen ohjauksen puuttuminen. Apteekkilupajärjestelmän, apteekkien tulonmuodostuksen sekä apteekkien sijainnin ja määrän tarkka sääntely voi heikentää apteekkarien taloudellisia kannustimia kehittää toimintaansa.

”Apteekkitoiminnan arviointiin ja sääntelyn kehittämisen tueksi tarvitaan selkeät tavoitteet ja niihin soveltuvat mittarit. Mittarien avulla saataisiin nykyistä parempi käsitys siitä, kuinka hyvin tarkasti säännellyssä järjestelmässä saavutetaan toiminnalle asetetut tavoitteet”, sanoo THL:n professori Ismo Linnosmaa.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Katso raportti: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-194-0

Lisätietoja:
professori Otto Toivanen, Aalto-yliopisto, Helsinki Graduate School of Economics (Helsinki GSE)
050 353 7651
otto.toivanen(at)aalto.fi

professori Ismo Linnosmaa, THL
040 162 7937
ismo.linnosmaa(at)thl.fi