Rakentamisen tuotetieto hallintaan

Edellinen työpajan jälkeen Aallon tutkijat olivat kartoittaneet yrityshaastatteluin tuotetiedon hyödyntäjiä ja käyttötapauksia. Tarkempaan tarkasteluun päätyi kuusi tuotetta: 1) upotettu kattovalaisin, 2) ikkuna, 3) valmisbetoni, 4) väliseinä, 5) sisämaali ja 6) puutuote.

Tutkijat olivat lisäksi selvittäneet alustavia ratkaisuja, esteitä ja mahdollistajia tuotetiedon kehittyneelle hallinnalle rakentamisessa. Toisen työpajan tehtävänä oli keskustella tutkijoiden tuloksista, validoida käyttötapauksia ja ideoida uusia ratkaisuja.

Yhteistyötä ja kehitystoimia

Rakennusten tuotetiedon hallintaan liittyvistä yhteistyömahdollisuuksista Peltokorpi mainitsi VTT:n EU-hankkeen, joka keskittyy digitaaliseen tuotetietoon tilaajan ja ylläpidon näkökulmasta. Aalto on lisäksi keskustelemassa GS1:n kanssa tuotetiedon koneluettavuudesta ja Rakennustieto Oy:n kanssa sovelluksista.

Kartoitusvaiheessa oli tullut esille mielenkiintoinen tuotetietokannan esikuva, jolla on pitkät perinteet painettuna mediana. Sähköteknisen Kaupan Liiton ”musta kirja” oli alun perin sähkötuotteiden hinnasto. Se on jatkanut elämäänsä digitaalisesti sähkönumerot.fi-tietokantana. Siinä tuotteilla on yhtenäinen luokittelu ja tuotteiden tekniset ominaisuudet on kuvattu ETIM-standardin mukaisesti. Mainittua teollisuusstandardia ylläpitää ja kehittää kansainvälinen ETIM International -järjestö.

Tuotetiedon hallinta & hyödyntäminen -hankkeessa on käynnissä kaksi opinnäytetyötä.  Saara Kemppainen tekee aiheeseen liittyvää erikoistyötä ja Joona Pöllänen tutkii diplomityössään tuotetiedon suodattamista ja rikastamista rakennushankkeessa.

Tuotetiedon käyttötapaukset keskusteluttivat

Kemppainen esitteli haastatteluihin pohjautuen kuuden tuotteen tietojen käyttötapaukset. Niille oli yhteistä tilaajan vaatimusmäärittely, suunnittelijan ominaisuusmäärittely useisiin käyttötarkoituksiin, tuotteen hyväksyntä, logistiikka ja asennus sekä takuun ja huollon asiakirjojen käyttö. Jokaisessa käyttötapauksessa on toista tusinaa tuotetiedon käsittelytahoa tilaajasta suunnittelijoihin ja työmaan osapuolista kunnossapitoon.

Yleinen piirre rakennushankkeen tuotevalinoille on, että arkkitehdin tai teknisen suunnittelijan valitsema tuote usein vaihtuu projektin edetessä toiseksi. Esimerkiksi kattovalaisintapauksessa urakoitsija, valmistaja tai tukkuri voivat ehdottaa vaihtoehtoisia tuotteita. Kun tuote vaihtuu, tieto pitäisi päivittää samalla useaan suunnitelmaan, mikä ei aina toteudu. Pahimmassa tapauksessa lopullinen valaisin ei siksi mahdukaan sille varattuun tilaan alakatossa.

Työpajassa keskustelua synnytti kysymys vaatimusten ja tuotteiden suhteesta. Jos primääritarpeena on esim. tietyn valaistustason saavuttaminen tietyssä tilassa, sen toteuttamiseen on lukuisia tuotevaihtoehtoja. Pitäisikö ylipäänsä jo prosessin alussa valita jokin tuote vai ainoastaan johtaa vaatimuksista ominaisuudet, jotka sen on täytettävä. Yleensä suunnittelijalla on oma suosikkinsa, jolle on tarjottavissa ”vastaava” tuote. Vastaavuuden todentaminen on kuiteinkin hankalaa, jos ei tiedä, mitkä alkuperäistuotteen ominaisuudet ovat kriittisiä, mitkä eivät.

Tuotetiedon hallinnassa on haasteita

Tuotetiedon määrittely ei ole yksinkertaista. Tuotteita on sekä vakioituja (Made to Stock) että projektiin mukautettuja (Engineered to Order). Jotkut tuotteet ovat selkeärajaisia, toiset taas koosteita useista tuotteista, kuten väliseinät, tai massamaisia.

Sama tuote voi olla projektissa ainutlaatuinen tai niitä voi olla satoja. Samaten tuotteen arvo voi olla vähäinen. Yksilöivän tuotteen koodaus ja tunnistus ei tällöin ole välttämättä kannattavaa. Materiaalit tiettyyn rakenteeseen, esimerkiksi väliseinään tai IV-asennukseen voi koota eli ”setittää” etukäteen. Tällöin olisi mielekästä antaa setille oma koodinsa, jonka alaisuudessa muut tuotetunnisteet ovat.

Hiilijalanjäljen laskenta tuottaa vaatimuksia myös tuotetiedolle. Projektin hiilitaseen hallinta kattaa hankesuunnittelun, suunnittelun, hankinnan, logistiikan ja rakentamisen. Tuoteinformaation pitäisi aina sisältää tieto tuotteen hiilijalanjäljestä. Kun se kytkeytyisi tietomalliin, koko rakennuksen rakenteiden hiililaskenta olisi mahdollista.

Tuotetiedon kattavalle hyödyntämiselle on lukuisia hidasteita, kuten puutteelliset tai epäyhteensopivat tietokannat sekä useat analogiset, sinänsä toimivat käytännöt. Toisaalta tekniset valmiudet ovat enimmäkseen olemassa ja teollinen lean-ajattelu ja logistiikan kehitys tukevat tuotetiedon hyödyntämistä. Kehittyneemmän tuotetiedon hallinnan on kuitenkin osoitettava kannattavuutensa, jotta se yleistyisi. Toisaalta regulaation aikaansaama pakko voi olla tässäkin asiassa eteenpäin työntävä voima.

Uusia ideoita työryhmiltä

Työpajan osallistujat jakautuivat neljään pienryhmään, jotka työstivät tuotetiedon käyttötapauksia edelleen. Lisäksi ryhmät ideoivat käytännön ratkaisumalleja.

Hiilijalanjäljen vaikutusta pohtinut ryhmä ehdotti hiilibudjettia hankintoihin ja kassavirtaa mukaillen hiilivirtalaskentaa. Pelkän rakentamiseen liittyvän tiedon lisäksi ryhmä korosti käytönaikaista laskentaa. Uusiokäyttö edellyttää standardoituja malleja tuotetiedolle. Esiin nousi myös kysymys rakentamiselle tyypillisen suuren hukan vaikutuksesta hiilijalanjälkeen.

Suunnittelua, tarjouslaskentaa ja hankintaa käsitellyt ryhmä suositti ETIM-standardin mukaista vaatimusmäärittelyä niin, että vaatimusarvoilla olisi sallittu vaihteluväli. Ryhmän mukaan tilaajan ja suunnittelijoiden tulisi kouliintua ajattelemaan enemmän vaatimuksia kuin asettaa heti tuotepreferenssejä. Sähköinen työkalu sujuvoittaisi hyväksymis- ja tilausprosessia.

Logistiikan ja asennuksen ryhmä piti toimitusten hoitamista keskitetyn logistiikkakeskuksen kautta lähes pakollisena. Suunnitelman lukittaisiin mahdollisimman varhain ja ne koottaisiin logistiikkapaketeiksi, jotka toimitettaisiin keskuksesta oikea-aikaisesti työmaalle. Standardoitu tuotetietojärjestelmä linkittyisi rahtikirjaan. Asennusvaiheen ohjeet jaettaisiin esim. QR-koodilinkin kautta asentajille.

Takuuaikaa, huoltoa ja ylläpitoa miettinyt työryhmä piti tärkeänä, että kohdennettu tuotetieto kertyisi koko rakentamisprosessin aikana yhteen paikkaan. Laitehyväksyntä tuottaisi as-built-tiedon, joka siirtyisi ylläpitojärjestelmään saumattomasti. Haasteena ryhmä piti sellaisen tiedon tuottamista, jota itse tekijä ei tarvitse. Sen toteutuminen edellyttää kannustimia, joita vielä ei ole käytössä.

Aallon tutkijat haluavat jatkaa aiheen tutkimusta perehtymällä yritysten omiin tuotetietoon liittyviin hankkeisiin ja pilotteihin. Eräät yritykset ovat ottaneet tuotetiedot käyttöön mm. hiilijalanjäljen laskennassa, toiset hyödyntävät mobiilisovellusta kerätäkseen tuotetietoja työmaalla ja kolmannet ovat luoneet prosessin tuotehyväksyntään. Näiden kokemusten hyödyntäminen edistää osaltaan rakentamisen uudistamista Building 2030 -konsortion tavoitteiden mukaisesti.