Uutiset

Perjantaipukeutujat

Vaatesuunnittelijan, insinöörin ja kauppatieteilijän muotiyrityksessä näkökulmat törmäilevät, mutta luottamus on vähitellen rakentunut.
Formal Friday team. Photo: Formal Friday.

Ulkoilmaharrastajat ja urheilijat kelpuuttavat vain parhaita, toiminnallisia materiaaleja. Miksei näitä hyviksi havaittuja materiaaleja voisi käyttää myös vaatteisiin, joita pidetään muussa elämässä: t-paitoihin, kauluspaitoihin ja bleisereihin? Tästä oivalluksesta syntyi kotimainen miesten vaatemerkki Formal Friday.

Formal Fridayn pieni showroom sijaitsee Helsingin Hietalahden telakka-alueen vanhassa konepajahallissa, joka toimii nykyisin yritysten, näyttelyiden ja tapahtumien tilana. Pukuja, paitoja ja housuja kannattelevien vaaterekkien keskellä istuu kolmikko, jonka yhteen päätyminen oli sattumien summa.

Kauppakorkeakoulusta valmistunut Toni Tervilä ja konetekniikan tuotantoinsinööri Pentti Jokinen löysivät tiensä muotiteollisuuteen ja yhteisyritykseen tunnetun vaatesuunnittelijan Teemu Muurimäen kanssa. Idea yhteistyöstä heräsi Muurimäen lehtihaastattelusta, josta välittyi vaikutelma, että Muurimäkeä saattaisi kiinnostaa jokin oma, uusi juttu.

”Muotiteollisuuteen lähtö oli iso hyppäys, ja alusta asti joutui kaiken opettelemaan uusiksi. Mutta ei tämä rakettitiedettä ole, vaan mielenkiintoinen haaste”, sanoo Jokinen.

Ensin löytyi merinovilla

Toni Tervilälle ensimmäinen kimmoke oli Madridin-loma kesällä 2013. Hän osteli reissulta paitoja ja kesävaatetta, mutta tuskastui huonoon laatuun: moni tekstiili menetti muotonsa jo ensimmäisessä pesussa. Tervilä alkoi huvikseen etsiä maailman parasta t-paitaa ja oppi, että moni paljon matkustava ja urheileva vannoo merinovillan nimeen. Hän tilasi muutaman merinovillaisen t-paidan ja piti materiaalista.

Istuessaan iltaa lapsuudenkaverinsa Pentti Jokisen kanssa hän kertoi löydöstään. Kiipeilyä harrastavalle Jokiselle merinovilla oli tuttu materiaali.

”Yhdessä ihmettelimme, mikseivät vapaa-ajan vaatteita tekevät firmat käytä tätä materiaalia”, Tervilä sanoo.

Perjantaisin parempaa ylle

Samaan aikaan Teemu Muurimäki oli tehnyt pitkään uraa maailmalla. Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2001 valmistunut Muurimäki oli kolunnut Dolce & Gabbanan ja Armanin kaltaisia kuuluisia muotitaloja, mutta haaveillut pitkään omasta vaatekonseptista.

Australialaisessa Carla Zampatti -muotitalossa Muurimäki kollegoineen viihtyi töissä t-paidoissa ja farkuissa. Pomo naljaili välillä design-tiiminsä ulkonäöstä. Muurimäki ja työkaveri päättivät yhtenä perjantaina pukeutua pukuun solmion ja taskuliinan kera, ja siitäkö toimiston naiset innostuivat. Pukeutumisesta tuli tapa, vastavetona bisnesmaailman casual fridaylle, jossa perjantaisin heitetään rennompaa ylle.

”Aloimme pukeutua vähän makeesti, mutta meille ominaisella rennolla twistillä, ja kutsuimme sitä formal fridayksi.”

Perjantaiasuja miettiessään Muurimäki havahtui siihen, että farkkuosaston ja sliipatun bisnespukeutumisen välistä puuttui jotain.

”Olen sitä ikäpolvea, joka pukua sovittaessaan tuntee olevansa joku vakuutusmyyjä. Se ei sovi minulle. Ajattelin, että nuorisovaatteiden ja bisnesvaatteiden välissä pitäisi olla rentoa, hyvää vaatetta fiksusti pukeutumiseen.”

Ajatukset kävivät yksiin

Tervilä luki Muurimäen haastattelun Talouselämästä, kun tämä oli palannut Suomeen ja alkanut tehdä töitä Marimekolle. Tervilä keksi, että Muurimäki kannattaisi pyytää lounaalle.

Muurimäen oli vetänyt Suomeen paitsi perhe, myös halu tehdä monipuolisempaa suunnittelua kuin isojen muotitalojen palkkalistoilla voi tehdä. Hän koki myös eettisen herätyksen. Kun toimii materiaa nopeissa sykleissä suoltavalla, maapalloa saastuttavalla alalla, on tärkeää pyrkiä tekemään hyvää laatua – täydellisesti istuvia, aikaa kestäviä ja helppohoitoisia vaatteita.

Lounas toteutui, seurasi uusia ideointitapaamisia ja yrityksen perustaminen keväällä 2014. Mukaan lähti myös kaksi muuta kaupallisen alan ammattilaista, Tatu Artman ja Lauri Mäkelä.

Sama kieli sijoittajien kanssa

”Kun ensimmäisissä tapaamisissa vähän opetin muille kuitujen rakenteita ja tekstiiliteknologiaa, niin kyllä siinä aika perusteista lähdettiin”, Muurimäki toteaa.

Hän kokee kuitenkin olevansa onnekas löydettyään monialaisen tiimin. Suomessa on paljon yksin yrittävien suunnittelijoiden firmoja, mutta ilman kaupallista osaamista on vaikea puhua samaa kieltä sijoittajien kanssa.

Muotialan startupin alku ei ole helppoa. Kangastuottajat ja tehtaat suosivat isoja vaatevalmistajia tai ainakin veloittavat pienistä tilauksista ekstraa. Malliston luominen, brändityö, neuvottelut ja tuotanto vaativat mittavat alkuinvestoinnit, ennen kuin euroakaan kilahtaa takaisin kassaan.
Selkeillä liiketoimintatavoitteilla edennyt Formal Friday on jo kerännyt rahoitusta usealta sijoittajalta. Yritys tekee vielä tappiota, mutta tiimi osasi varautua, että omaa palkkaa saa odottaa.

”Emme halua tinkiä kasvuhaaveista, joten mieluummin kituuttelemme ensimmäiset vuodet”, Tervilä toteaa.

Luottamuksen opettelua

Formal Friday esitteli ensimmäinen mallistonsa maaliskuussa 2015. Nettikauppaa seurasivat pop up -kaupat ja pysyvä myymälä Helsingin Lasipalatsissa. Seuraava askel on saada vaatteita myyntiin korkean profiilin muotikauppoihin Eurooppaan ja Aasiaan.

Erottuminen on elinehto. Firma on esitellyt vaatteidensa toiminnallisuutta muun muassa videolla, jossa trikkaaja eli temppuilija Vellu Saarela heittelee voltteja puku päällä.

”Tässä oppii luottamaan toisiin. Minulla on kokemusta maailmalta ja muodostunut aika tiukka näkemys siitä, miten asioita pitää tehdä. Sitten täyshullulta Toni Tervilältä tulee kreisejä ideoita, kuten pop up -kaupan perustaminen Helsingin parhaalle paikalle”, Muurimäki kuvaa.

Jokinen taas pyörittää projektikaavioita ja on opettanut kollegoille insinöörimäistä ongelmanratkaisua. Jokinen ja Muurimäki myöntävät, että taiteilijan ja insinöörin näkökulmaerot aiheuttavat joskus kädenvääntöjä. Varsinkin alussa jokaisella oli kova halu osallistua kaikkeen, mutta vähitellen kukin on oppinut antamaan toisilleen tilaa hoitaa omat tonttinsa.

”Verrattuna kolmen vuoden takaisiin keskusteluihin olemme kaikki pehmentyneet. Olemme alkaneet ymmärtää toisiamme”, Jokinen sanoo.

Teksti: Terhi Hautamäki. Kuva: Formal Friday.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 20 lokakuussa 2017.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Professori Tuukka Saarimaa seisomassa tyhjällä nurmikentällä, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Oodi-kirjaston ja musiikkitalon välisellä puistoalueella. Kuvaaja: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Miten täyttäisit joutomaan, Tuukka Saarimaa?

Tulipa tontille puisto tai tornitalo, kaupunkitaloustieteen professori huolehtisi siitä, että ratkaisu punnitaan tarkkaan.
Kuvassa on professori Vesa Välimäki kuulokkeet päässään ja hänen vieressään akatemiatutkija Koray Tahiroğlu, joka soittaa yksikielistä monokordia. Kuvaaja: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Silitys soikoon

Tekniikka voi tehdä soittajan kenestä tahansa. Aivot rakastavat musiikkia, mutta korvien kanssa pitää olla tarkkana.
Henkilökuvassa Helsinki Design Weekin perustaja Kari Korkman. Kuvaaja: Aleksi Poutanen.
Aalto Magazine, Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Muotoilun edistäjä

Jokaisen ihmisen kanssa voi tehdä yhteistyötä, Kari Korkman uskoo. Helsinki Design Week -tapahtuman perustaja innostuu porukalla ideoimisesta.
Käsi pitelee neula-tyyppistä anturia, joka soveltuu esimerkiksi mittauksiin aivoleikkeissä. Anturin kärjen halkaisija on vain yhden mikrometrin suuruinen. Kuvaaja: Iiro Immonen.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Pienen pieni anturi, suuren suuri tehtävä

Millin tuhannesosien kokoinen anturi kertoo lääkärille, toimiiko annettu hoito aivoissa.