Uutiset

Ötököillä hiilijalanjälki alas

Sirkat ovat varsinaista superruokaa.
Kuvitus: Ida-Maria Wikström. Sirkkojen kasvattamisesta syntyy murto-osa kasvihuonekaasuja suhteessa naudanlihan tuotannosta syntyviin kaasuihin.

Sirkkoja ruoaksi? Huippukokki Henri Alén on jo tarjonnut niitä ruistacon täytteenä, maa-artisokan ja yrttien kera. Kaupoista sirkkoja saa tällä hetkellä ainakin aamiaismyslin ja sirkka-chili-pähkinöiden muodossa.

”Sirkan maussa on pähkinämäisyyttä, juurevuutta ja sienimäisyyttä. Jotkut löytävät mausta kanan tai katkaravun”, luonnehtii Perttu Karjalainen sirkkoja tuottavan EntoCube-yrityksen toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston opiskelija. 

EntoCube on hyönteisten kasvattamiseen ja kasvatusteknologiaan erikoistunut firma, jonka perustamista motivoi kiinnostus kestävään ruoantuotantoon ja kiertotalouteen. Hyönteisten kasvatus vaatii huomattavasti vähemmän tilaa, vettä ja rehua kuin naudan, possun tai kanan kasvatus. 

Kotisirkkojen kasvattamisen EntoCube aloitti kontissa Otaniemen kampuksella vuonna 2014. Yritys toimittaa hyönteisten tuotantojärjestelmiä hyönteiskasvatuksesta kiinnostuneille ja pyrkii rakentamaan hyönteisille markkinoita Samu-brändillään.

”EntoCube-farmeja rakennetaan myös vanhoihin tuotantolaitoksiin, joita Suomessa on valtavasti tyhjillään. Hiljattain toimitimme farmin vanhaan sikalaan Tammelassa.”

Hyönteisten syömisessä ei ole mitään uutta, sillä niitä on käytetty ravinnoksi eri puolilla maailmaa vuosituhansien ajan. Yli 2 miljardia ihmistä syö niitä säännöllisesti, Karjalainen muistuttaa. 

Sirkat ovatkin varsinaista superruokaa. Niissä on runsaasti proteiinia, pehmeitä rasvoja, tärkeitä aminohappoja, mineraaleja sekä B12-vitamiinia. Toistaiseksi hyönteiset ovat kuitenkin kallis raaka-aine, sillä niiden tuotanto vaatii paljon käsityötä ja henkilötyötunteja. 

”Porsaanlihan tuottajahinta on alimmillaan 1,5 euroa kilolta, mutta sirkkojen kohdalla pelkkä työ maksaa noin 18 euroa kilolta. ”

Karjalainen povaa, että tuotantokustannukset saadaan lähitulevaisuudessa alas oikeanlaisen teknologian avulla. Tuotantomäärien kasvaessa yksittäisen työsuoritteen vaatima aika pienenee ja myös materiaaleja saadaan halvemmalla, kun niitä voidaan tilata suurissa erissä.   

”Viiden vuoden päästä hyönteiset ovat jo arkiruokaa. Silloin kuluttaja miettii kaupassa, valitsisiko 400 grammaa jauhelihaa – vai olisiko tänään sirkkapäivä.”

Teksti: Tea Kalska. Kuvitus: Ida-Maria Wikström.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 22 (issuu.com) huhtikuussa 2018.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Alumni Tauno Voipio kuvattuna Otakaari 1 -rakennuksen aulassa. Kuvaaja: Mikko Raskinen.
Aalto Magazine, Yhteistyö Julkaistu:

Otaniemi, kuin kotiin tulisi

Sähköpaja-kurssille alkupääomaa lahjoittanut Tauno Voipio uskoo oppimiseen käsillä tekemisen kautta.
Timo Vuori pitämässä esitystä Aalto-yliopiston uuden strategian valmistelun kickoff-tilaisuudessa. Kuvaaja: Mikko Raskinen.
Aalto Magazine Julkaistu:

Näe, kuule, tunne!

Ajattelun laatu paranee, kun strategiaa valmistelee satojen ihmisten joukko, sanoo apulaisprofessori Timo Vuori.
Professori Tuukka Saarimaa seisomassa tyhjällä nurmikentällä, joka sijaitsee Helsingin keskustassa Oodi-kirjaston ja musiikkitalon välisellä puistoalueella. Kuvaaja: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Miten täyttäisit joutomaan, Tuukka Saarimaa?

Tulipa tontille puisto tai tornitalo, kaupunkitaloustieteen professori huolehtisi siitä, että ratkaisu punnitaan tarkkaan.
Kuvassa on professori Vesa Välimäki kuulokkeet päässään ja hänen vieressään akatemiatutkija Koray Tahiroğlu, joka soittaa yksikielistä monokordia. Kuvaaja: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Silitys soikoon

Tekniikka voi tehdä soittajan kenestä tahansa. Aivot rakastavat musiikkia, mutta korvien kanssa pitää olla tarkkana.