Uutiset

Oho: Oi aikoja, oi tapoja!

Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus sai todeta työnhaun haasteet viime vuosituhannella. Tuolloin esimerkiksi ikä saattoi olla este naisen työllistymiselle.
Kristiina Kruus Aalto Magazinessa. Kuva: Kalle Kataila.
Kristiina Kruus. Kuva: Kalle Kataila.

”Asuin 1990-luvun alussa perheineni yli neljä vuotta Yhdysvalloissa. Sitten halusimme palata takaisin Eurooppaan, lähemmäs koti-Suomea. Työnantajani oli Genencor, amerikkalainen teollisen biotekniikan yritys, joka valmistaa entsyymejä. Yrityksellä oli Hollannin Delftissä tutkimuskeskus, jossa aloitin tutkijana. Se oli kiinnostavaa ja haastavaa työtä, josta olin innoissani. Suunnittelimme asuvamme Hollannissa vähintään viisi vuotta.

Vajaan vuoden kuluttua suunnitelmat saivat kyytiä. Genencor päätti lopettaa eurooppalaisen tutkimuskeskuksensa ja siirtää kaiken toimintansa Yhdysvaltoihin. Yritykselle oli liian kallista pitää yllä keskusta toisella puolella maailmaa. Tilanne oli näyttänyt toisenlaiselta Hollantiin muuttaessamme, mutta bisneksessä kaikki voi muuttua yhdessä yössä.

Vaikka perheellemme tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kaliforniaan, emme sitä halunneet. Kansainväliset muutot ovat raskaita, niistä oli jo kokemusta. Lasten koulujenkin kannalta piti puntaroida, mikä olisi järkevintä. Päätimme palata Suomeen, ja aloin etsiä töitä.

Olen biotekniikan asiantuntija, ja ala oli nousussa. Suomessa perustettiin muun muassa bio-cityjä. Uskoin sijoittuvani tutkimuksen pariin teollisuudessa, mutta todellisuus osoittautui karuksi. Teollisuuden työpaikkoja ei juuri ollut. Ja kun onnistuin pääsemään työhaastatteluun, minulle saatettiin sanoa, että olen liian iäkäs. Oli vuosi 1997, jolloin olin alle 40-vuotias. Se oli tyrmistyttävää, en kokenut olevani lainkaan vanha. Mutta viime vuosituhannella niin sai sanoa työhaastattelussa!

Ystävä kehotti minua hakemaan Suomen Akatemialta tutkijan paluumuuttoapurahaa. Sen myötä voisin tulla tekemään tutkimusta VTT:lle. Sielläkään ei ollut mahdollisuutta palkata minua suoraan, ei ollut ylimääräisiä paikkoja.

Tein rahoitushakemuksen, ja Akatemiassa tykättiin siitä kovasti. Valitettavasti sen vuoden määrärahat vain olivat jo loppu – toukokuussa. He kehottivat hakemaan vuoden päästä uudestaan.

Olen sen verran hätäinen, etten halunnut jäädä odottelemaan. Lisäksi olin jo aloittanut työskentelyn VTT:llä, sillä Akatemian rahoitus oli vaikuttanut suhteellisen varmalta. Onneksi vastaan tuli tutkimusprofessori Liisa Viikari. Hän laittoi hösseliksi ja onnistui sangen lyhyellä varoitusajalla järjestämään tutkimukselleni rahoitusta vuodeksi.

Siitä, ensi alkuun palkattomasta työstä, alkoi urani VTT:llä ja jatkui sitten onnellisesti 21 vuotta. Tutkimustyössä vastaavanlainen alku ei liene aivan poikkeuksellista, mutta en soisi sellaista kenellekään.”

Teksti: Paula Haikarainen. Kuva: Kalle Kataila.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 24 (issuu.com) huhtikuussa 2019. Oho!-palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Illustration image of an early autumn day, depicting Otakaari 2B from the opposite side of Tietotie. Some leaves are on the ground, there are people walking on campus, undistinguishable faces.
Kampus, Yliopisto Julkaistu:

Ehdota uutta nimeä Otakaari 2B -rakennukselle

Lähetä oma nimiehdotuksesi viimeistään 14.6.!
Jessica Sinikoski, photo by Heli Sorjonen
Yliopisto Julkaistu:

Jessica Sinikoski: Tapahtumissa pitää olla tilaa taikapölylle

"Tehtäväni on viestiä, miltä Aalto kuulostaa, näyttää, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Koska olemme luonnonläheisellä kampuksella, tuoksussa pitää olla mukana vähän neulasta ja multaa, mutta toisaalta sen pitää edustaa myös innovaatioita, luovuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista."
Logo
Opinnot, Yliopisto Julkaistu:
Jason Selvarajan, photo by Jessica Sinikoski.
Kampus Julkaistu:

Jason Selvarajan: Yhteisen keittiön avulla voin tuoda ihmisiä yhteen

"Kun aloitin tehtävässä, minulle kerrottiin, että Space 21:een etsitään ”mood manager” -tyyppiä, jonka tehtävä on luoda hyvä ja positiivinen ilmapiiri sellaisella asenteella, että kaikki on mahdollista. En tosin ole aina hyvällä tuulella, vaikka muut ihmiset väittävätkin niin."