Uutiset

Oho: Oi aikoja, oi tapoja!

Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus sai todeta työnhaun haasteet viime vuosituhannella. Tuolloin esimerkiksi ikä saattoi olla este naisen työllistymiselle.
Kristiina Kruus Aalto Magazinessa. Kuva: Kalle Kataila.
Kristiina Kruus. Kuva: Kalle Kataila.

”Asuin 1990-luvun alussa perheineni yli neljä vuotta Yhdysvalloissa. Sitten halusimme palata takaisin Eurooppaan, lähemmäs koti-Suomea. Työnantajani oli Genencor, amerikkalainen teollisen biotekniikan yritys, joka valmistaa entsyymejä. Yrityksellä oli Hollannin Delftissä tutkimuskeskus, jossa aloitin tutkijana. Se oli kiinnostavaa ja haastavaa työtä, josta olin innoissani. Suunnittelimme asuvamme Hollannissa vähintään viisi vuotta.

Vajaan vuoden kuluttua suunnitelmat saivat kyytiä. Genencor päätti lopettaa eurooppalaisen tutkimuskeskuksensa ja siirtää kaiken toimintansa Yhdysvaltoihin. Yritykselle oli liian kallista pitää yllä keskusta toisella puolella maailmaa. Tilanne oli näyttänyt toisenlaiselta Hollantiin muuttaessamme, mutta bisneksessä kaikki voi muuttua yhdessä yössä.

Vaikka perheellemme tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kaliforniaan, emme sitä halunneet. Kansainväliset muutot ovat raskaita, niistä oli jo kokemusta. Lasten koulujenkin kannalta piti puntaroida, mikä olisi järkevintä. Päätimme palata Suomeen, ja aloin etsiä töitä.

Olen biotekniikan asiantuntija, ja ala oli nousussa. Suomessa perustettiin muun muassa bio-cityjä. Uskoin sijoittuvani tutkimuksen pariin teollisuudessa, mutta todellisuus osoittautui karuksi. Teollisuuden työpaikkoja ei juuri ollut. Ja kun onnistuin pääsemään työhaastatteluun, minulle saatettiin sanoa, että olen liian iäkäs. Oli vuosi 1997, jolloin olin alle 40-vuotias. Se oli tyrmistyttävää, en kokenut olevani lainkaan vanha. Mutta viime vuosituhannella niin sai sanoa työhaastattelussa!

Ystävä kehotti minua hakemaan Suomen Akatemialta tutkijan paluumuuttoapurahaa. Sen myötä voisin tulla tekemään tutkimusta VTT:lle. Sielläkään ei ollut mahdollisuutta palkata minua suoraan, ei ollut ylimääräisiä paikkoja.

Tein rahoitushakemuksen, ja Akatemiassa tykättiin siitä kovasti. Valitettavasti sen vuoden määrärahat vain olivat jo loppu – toukokuussa. He kehottivat hakemaan vuoden päästä uudestaan.

Olen sen verran hätäinen, etten halunnut jäädä odottelemaan. Lisäksi olin jo aloittanut työskentelyn VTT:llä, sillä Akatemian rahoitus oli vaikuttanut suhteellisen varmalta. Onneksi vastaan tuli tutkimusprofessori Liisa Viikari. Hän laittoi hösseliksi ja onnistui sangen lyhyellä varoitusajalla järjestämään tutkimukselleni rahoitusta vuodeksi.

Siitä, ensi alkuun palkattomasta työstä, alkoi urani VTT:llä ja jatkui sitten onnellisesti 21 vuotta. Tutkimustyössä vastaavanlainen alku ei liene aivan poikkeuksellista, mutta en soisi sellaista kenellekään.”

Teksti: Paula Haikarainen. Kuva: Kalle Kataila.

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 24 (issuu.com) huhtikuussa 2019. Oho!-palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Kuvassa Kalevi Hyyrynen, kuva: Hyyrysen kotialbumi
Aalto Magazine Julkaistu:

Kaksi matkalaukkua ja mies

”Elämä on peliä ja tämä – työnteko ja opiskelu – on minun peliäni”, Kalevi Hyyrynen tapasi sanoa. Testamentissaan Aaltoa muistanut alumni oli kiinnostunut oppimaan uusia asioita läpi koko elämänsä.
Marium Durrani ompelemassa käsin vaatekappaletta, jossa on kukkakuosi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Väitöksiä: Lankaa neulansilmään – yhdessä!

Vaatteiden korjaus on ympäristöteko, Marium Durrani uskoo. Maailmalta Suomeenkin rantautuneet yhteisölliset korjauspajat ovat vastaisku luontoa kuormittavalle pikamuodille.
Timo Korkeamäki, AUM-kuva: Jaakko Kahilaniemi
Aalto Magazine Julkaistu:

Oho: Kappas, maailmalla kului 16 vuotta!

Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki arveli aikoinaan, ettei muuttaisi koskaan pois kotikonnuiltaan.
Professori Caterina Soldano pitelee käsissään sähköpiuhojen muodostamaa vyyhtiä. Kuva: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine Julkaistu:

Arjen valintoja: Mikä on suosikkivempaimesi, Caterina Soldano?

Professori haluaa kehittää vähemmän häiritseviä laitteita, mutta uskoo, että paras keino hallita elektroniikkaähkyä on sulkea älypuhelimen ilmoitukset.