Uutiset

Mitä voimme oppia pandemiasta?

Aalto-yliopiston studiokeskustelussa pohdittiin, mitä koronapandemia on meille opettanut ympäristön merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille sekä millaisen tulevaisuuden rakennamme näiden oppien pohjalta.
kaksi naista istuu punaisilla tuoleilla studiossa keskustelemassa, taustalla musta verho ja keltainen lattia
Professori Laura Arpiainen ja arkkitehtiopiskelija Viivi Salminen keskustelevat tulevaisuuden opiskelijayhteisöistä.

Suorassa studiokeskustelussa 10. syyskuuta visioitiin, millaista maailmaa meidän tulisi rakentaa korona-ajan jälkeen. Keskustelussa valotettiin ratkaisuja, joita Mitä opimme pandemiasta -kesäkurssilla luotiin ja ideoitiin. Kesäintensiivikurssin veti Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori Laura Arpiainen.

”Vaikeissa tilanteissa nousee uutta, monialaista luovuutta, jota ei ehkä muuten löytyisi. On tärkeää keskittyä siihen mitä hyvää pandemiasta voi nousta”, Arpiainen totesi.

Elokuussa pidetyllä Health and Wellbeing Architecture -intensiivikurssilla etsittiin kestäviä design-ratkaisuja COVID-19:n jälkeiseen aikaan ja luotiin ratkaisuja pandemioihin monitieteellisistä lähtökohdista.

Arpiainen haluaa nähdä muutoksen tavassamme ajatella arkkitehtuurin ja muotoilun merkitystä yhteiskunnassa. Hänen mielestään pandemian aiheuttamia päätöksiä ja muutoksia tulisi tutkia ja soveltaa arkielämässä.

"Terveysarkkitehtuuri nähdään helposti vain osana sairaaloita ja muita terveydenhuollon yksikköjä. COVID-19:n aikana on globaalisti huomattu, että terveys ja hyvinvointi tulisi huomioida kaikissa muotoilu-, suunnittelu- ja rakennusprosesseissa", Arpiainen korostaa.

Väliaikaisena asumisen muotona opiskelijayhteisöt tarjoavat mahdollisuuksia kokeilla jotain uutta."

Viivi Salminen, arkkitehtiopiskelija

Yhteisöllinen opiskelijakylä

Arkkitehtiopiskelija Viivi Salminen mietti kesäkurssilla, millainen olisi ihanteellinen etäopiskeluympäristö ja voisiko pandemian myötä muodostua uudenlaisia opiskelijayhteisöjä. Ehkä ne eivät olisi jatkossa edes sidoksissa johonkin tiettyyn yliopistoon tai kampukseen, sillä etäopiskelu on mahdollista mistä vain.

”Pandemia haastaa myös opiskelija-asumista: miten saada opiskelijayhteisöistä inhimillisempiä ja yhteisöllisempiä? Väliaikaisena asumisen muotona ne tarjoavat mahdollisuuksia kokeilla jotain uutta”, Salminen sanoi.

Hän visioi uudenlaisen, yhteisöllisemmän opiskelijakylän, joka eroaa jo olemassa olevista opiskelijakylistä siinä, että se perustuu kylämäiseen yhteisöllisyyteen.  Hybridimallissa yhdistyisivät opiskelutilat ja yksityiset tilat. Yksityiset ja yhteiskäyttötilat on erotettu selkeästi toisistaan ja yhteisten toimintojen lisäksi tarjolla olisi laajempi kattaus yhteisiä palveluita, kuten ruokahuollosta vastaava ruokarekka.

”Koska olemassa olevat rakennukset ohjaavat paljon niiden käyttöä, on mietittävä millaisia rakennuksemme ovat”, Salminen pohti. Hän korosti, että sellaisten tilojen, myös ulkotilojen, luominen olisi tärkeää, mihin ihmiset voivat kerääntyä yhteen. Tärkeää on myös voida tuoda yhteisöön oma kädenjälkensä: asukkaat voisivat itse istuttaa puita ja pitää puutarhaa sekä maalata ja sisustaa tiloja viihtyisiksi.

Terveyden kolmiyhteys

kaksi naista istuu studiossa punaisilla tuoleilla keskustelemassa, heidän välissään on näyttöruutuon
Laura Arpiainen ja Iina Valkeisenmäki puhuvat ihmisen, eläinten ja luonnon terveyden yhteydestä.

Eläinlääketieteen lisensiaatti, arkkitehtiopiskelija Iina Valkeisenmäki pohti kurssityönään, mikä on eläinten ja ihmisten yhteisen terveyden merkitys koronapandemian jälkeisessä maailmassa.

Aihe on tärkeä, sillä kolme neljästä uudesta tarttuvasta taudista on peräisin eläimistä. Sillä, miten elämme rinnakkain muun eläinkunnan sekä luonnon kanssa on valtava merkitys myös ihmisen terveyteen.

”Pandemia muistuttaa, että ihmisten ja eläinten terveys on yhteinen, One Health. Aihe on giganttinen, kaikki vaikuttaa kaikkeen”, Valkeisenmäkipainotti.

Valkeisenmäki yhdistää pohdinnoissaan kahta eri tutkintoa ja alaa. Kesäkurssi tarjosi hänelle mielenkiintoisen mahdollisuuden laajentaa rajoja ja lähteä etsimään paradigman muutosta sen kautta mitä hyvää pandemiasta voi seurata.

Keskustelussa mietittiin, miten arkkitehtuurin ja suunnittelun keinoin voidaan ’palauttaa’ hyvä luontosuhde sekä miten Suomessa voitaisiin olla aiheessa edelläkävijöitä.

Olisiko jatkuvan kasvun sijaan tärkeää huolehtia palautumiskyvystä ja uudistumiskyvystä, luonnon tilan parantamisesta?"

Mikko Dufva, tulevaisuusasiantuntija, Sitra

”Suomi voisi olla yhteisen terveyden esimerkkimaa: meillä on valveutunutta toimintaa jo monessa mielessä. Esimerkiksi eläinterveyden, ympäristöterveydenhuollon ja kansanterveyden suhteen olemme jo hyvällä tasolla. Jatkossa tarvitaan yhä suuremmassa määrin eri alojen yhteistyötä”, Valkeisenmäki totesi.

"Pohjimmiltaan kyse on luontosuhteestamme sekä siitä, miten ymmärrämme esimerkiksi elämäntapojemme tai kulutustottumustemme vaikutukset luontoon sekä muihin elollisiin. Jäin kurssin aikana pohtimaan, että ehkä voimme tässä oppia alkuperäiskansoilta, joilla on  luontaisesti tasapainoisempi suhde luontoon ja eläinkuntaan”, Valkeisenmäki totesi.

”Emme ihmisinä voi eristäytyä luonnosta ja eläimistä – kaikki mitä teemme tulee aina meille takaisin.”

Koronan muuttaman maailman perustuksia luodaan nyt

kuvakaappaus etäyhteyden päästä keskusteluun osallistuneesta silmälasipäisestä miehestä, jolla on nappikuulokkeet korvillaan.
Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva pohti, miten voimme muuttaa toimintaamme kestävämmäksi.

Studiokeskustelun päätteeksi Arpiainen ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva pohtivat, miltä tulevaisuus näyttää pandemiatilanteesta käsin.

”Tällä hetkellä tuntuu, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa tavallista enemmän, tai ainakin useammat suunnat tuntuvat mahdollisilta. On oleellista tunnistaa keskeisiä kysymyksiä ja valinnanpaikkoja, joista pitäisi parhaillaan keskustella, sillä koronan muuttaman maailma perustuksia luodaan nyt”, Dufva sanoi.

Mikko Dufvan mielestä pandemia on meille ihmisille aiheellinen herätys – meidän on mahdollista ja tarpeen muuttaa toimintaa kestävämmäksi. On tärkeää miettiä, miten voidaan korjata jo tehtyjä vahinkoja ja rakentaa sellaista tulevaisuutta, joka on resilientimpi uusille pandemioille ja muille yllätyksille.

”Tehokkuutta korostamalla asiaa ei ratkaista, vaan pitää haastaa maailmankuvaamme: olisiko jatkuvan kasvun sijaan tärkeää huolehtia palautumiskyvystä ja uudistumiskyvystä, luonnon tilan parantamisesta”, Dufva kysyi.

Hän puhui ekologisesta jälleenrakentamisesta, joka kuvaa sitä valtavaa muutosta yhteiskunnan rakenteissa, minkä pitää tapahtua, jotta päästään eroon fossiilisista polttoaineista. Mutta ennen kaikkea muutosta pitää tapahtua ajatusmalleissa, mukaan lukien talouden toimintamallit.

”Toistaiseksi on keskitytty paljon siihen miten pienennetään jalanjälkeä, mutta pitäisi miettiä myös, miten voidaan parantaa kädenjälkeä”, hän linjasi.

”Meillä on jo paljon tietoa ja tietoisuutta miten pitäisi toimia, mutta se ei vielä ole vaikuttanut kovin suuresti. Pandemia on pakottanut ja tuupannut meitä tässä eteenpäin, toimimaan siten että tulevaisuus olisi kestävämpi.”

”Jos katsotaan tulevaisuudesta nykyhetkeen eli mietitään mitä tulevat sukupolvet ihmettelevät nykyisestä yhteiskunnastamme, niin tulee mieleen, että sieltä käsin katsottuna tämä nykyhetki voi näyttää aika kummalliselta”, sanoi Mikko Dufva.

Studiokeskustelun tallenteet:

Viivi Salminen: Etänä kampuksella – Minkälainen olisi ihanteellinen etäopiskeluympäristö?

Iina Valkeisenmäki: Mikä on eläinten ja ihmisten yhteisen terveyden merkitys koronapandemian jälkeisessä maailmassa?

Mikko Dufva: Millaiseksi haluamme muovata koronan jälkeisen maailman?

Yhteystiedot:

Laura Arpiainen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, [email protected], 050 465 2065

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Aalto University Meet Our Teachers SCI Janne Halme 2022. Photo: Mikko Raskinen.
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Yliopistonlehtori Janne Halme: Aurinkoenergia on ihan huippua!

: Janne Halmetta inspiroi lehmuskuja, jossa yhdistyvät puut, lehdet ja valo, joka siivilöityy puiden välistä. Vaikka aurinkokennon avulla voidaan tuottaa sähköä, elämää ylläpitävää fotosynteesiä se ei pysty korvaamaan.
Annika Järvelin and Hanna Castrén-Niemi have spent three weeks at three different clinics in Helsinki. Photo: Otto Olavinen, Biodesign.
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Neuvola täyttää sata vuotta – tutkijat selvittävät, miten neuvolan seuraavan vuosisadan tarpeisiin voitaisiin vastata terveysteknologiaa hyödyntäen

Tutkijat selvittävät sitä, miten neuvolan seuraavan vuosisadan tarpeisiin voitaisiin vastata Stanfordin yliopistosta lähtöisin olevien Biodesign-menetelmien keinoin.
Elias Rantapuska, photo by Evelin Kask
Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

OP Ryhmän Tutkimussäätiöltä 1,2 miljoonaa euroa kolmen suomalaisyliopiston tutkimushankkeelle

Laadukasta tutkimusta ei synny ilman kallista tutkimusdataa ja ihmisiä, toteaa rahoitusalan ja rahoitusinstituutioiden tutkimushanketta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa johtava professori Elias Rantapuska.
students and a book shelf
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Välillisten verojen rooli kasvaa globaalisti

Välillisten verojen tarkoitus on paitsi fiskaalinen eli varojen kerääminen valtion kassaan, myös kulutuksen ohjaaminen halutulla tavalla joko keppiä tai porkkanaa käyttäen.