Lasten silmin

Reetta Huhtanen matkusti Brysseliin kuvaamaan lyhytelokuvaa, mutta aihe kasvoikin hänen ensimmäiseksi pitkäksi dokumentikseen.

”Minulle on viimeisen kahden kuukauden ajan kuulunut vain tätä elokuvaa!” Reetta Huhtanen naurahtaa.  

Huhtasen dokumentti Aatos ja Amine on valittu DocPointin avajaiselokuvaksi. Valinnan jälkeen alkoi elokuvan intensiivinen loppurutistus valmiiksi. Aatos ja Amine on samaan aikaan nähtävillä myös Göteborgin elokuvajuhlilla, minne Huhtanenkin lentää.

”Elokuva on vasta valmistunut tällä viikolla, joten on hienoa, jännittävää ja iso kunnia päästä katsomaan se heti valkokankaalta festivaaliyleisön kanssa”, Huhtanen kertoo Helsingissä Cafe Javassa DocPointia edeltävällä viikolla.

Dokumentin idea lähti siitä, kun Huhtanen kuuli siskonsa perheen elämästä Brysselin Molenbeekin kaupunginosassa. Molenbeekissä asuu paljon marokkolaistaustaisia muslimeja.

Huhtanen lähti kuvaamaan 6-vuotiasta siskonpoikaansa Aatosta, joka leikki parhaan kaverinsa Aminen ja muiden korttelin lasten kanssa. Erilaisista kulttuurisista taustoista tulevat lapset miettivät uskontoa ja muita isoja kysymyksiä.

Brysselissä ilman ranskantaitoa

”En pystyisi enää kuvaamaan dokumenttia uudestaan, koska kaikki on nyt minulle niin tuttua Molenbeekissä. En näkisi enää yllättäviä ja uusia asioita.”

Reetta Huhtanen lähti ensiksi tekemään lyhytelokuvaa, mutta aihe laajenikin isommaksi. Yhtenä syynä olivat 22.3.2016 tapahtuneet Brysselin terrori-iskut, jotka latasivat keskusteluihin enemmän merkityksiä.

Huhtanen vieraili Brysselissä eripituisissa pätkissä puolen vuoden ajan. Dokumentin teossa auttoi, että hän tunsi ennestään siskonpoikansa, ja hänelle syntyi nopeasti välitön suhde myös muihin lapsiin.

”Yksi syy, miksi lapset onnistuivat olemaan niin vapautuneita kameran edessä, oli se, etten ymmärrä ranskaa! Yllättävän paljon pystyin silti lukemaan tilanteita, vaikka en osannut kieltä.”

Huhtanen kuvasi dokumentin tavallista pienemmällä työryhmällä, sillä hänellä oli Brysselissä mukanaan vain kuvaaja Hannu-Pekka Vitikainen. Huhtanen toimi itse äänittäjänä. 

Lapsuuden taideharrastuksista jäi kytemään kipinä

Reetta Huhtanen on valmistunut vuonna 2017 Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi pääaineenaan dokumentaarinen elokuva. Nyt hän tekee Aallossa tohtoriopintoja. Väitöskirja on tosin ollut tauolla elokuvanteon ajan.

Huhtanen on aiemmin ohjannut lyhytelokuvat Kuppikunta (2008) ja Talousennustajat (2015). Kuitenkin Kallion ilmaisutaidonlukion jälkeen Huhtanen pyrki ja pääsi ensiksi Helsingin yliopistoon opiskelemaan sosiologiaa. Hän opiskeli kandidaatiksi asti, mutta haki sitten Aalto-yliopistoon.

Lapsuuden taideharrastuksista oli nimittäin jäänyt kipinä johonkin taiteellisempaan työhön. Huhtanen kävi siihen aikaan paljon elokuva-arkiston näytöksissä ja oli hyvin kiinnostunut elokuvista. Hän oivalsi, että dokumenttielokuvien teossa hän voisi yhdistää itselleen rakkaita asioita: sosiologiaa, filosofiaa, kuvataidetta ja teatteria. 

Huhtanen toivoo, että dokumenttielokuvat eivät menisi liian yksipuoliseen, aihevetoiseen ja sarjamuotoiseen kerrontaan, vaan että luovalla ja monimuotoisella dokumentaarisuudella olisi vielä paikkansa. Hän odottaa innolla kahta pian ensi-iltansa saavaa dokumenttia: Pia Hellenthallin ohjaamaa Searching Eva ja Beniamino Barresen The Disappearance of My Mother.

Huhtasen oma dokumentti kaipaa vielä loppusilausta, ja hänen onkin aika lähteä kahvilasta kuuntelemaan Tuomas Nikkisen Aatos ja Aminenin traileriin säveltämää alkumusiikkia.  

Teksti: Elisa Helenius

Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint järjestetään 28.1.–3.2.2019.

Aatos ja Aminen näytökset: 28.1., 30.1. ja 2.2.